Savolainen sivettikissa

Innovaatioiden synnyttäminen vaatii usein pitkäjänteisyyttä, periksi antamattomuutta ja ennakkoluulottomuutta. Joskus toki onnella ja sattumallakin voi olla osuutensa asiaan, myös pakko voi olla toimiva motivaattori.

Eräänlainen sitkeyden perikuva on ollut se kokeileva kotikokki, joka aikanaan on päättänyt löytää tavan korvasienen syömiseksi. Toki kyse on saattanut olla myös äärimmäisestä niukkuudesta, jos lähimetsässä ei juuri muuta sienilajia ole kasvanut. Masterchefimme ilme on varmasti ollut muikea kun sieni on parin ryöppäyskerran jälkeen paljastunut varsinaiseksi kulinaariseksi herkuksi ja vielä koemaistajakin parista edeltäjästään poiketen on jäänyt henkiin.

Ennakkoluulottomuutta puolestaan kuvaa hyvin se kahvin ystävä, jonka mielikuvitus on kehottanut poimimaan kahvipapuja sivettikissan jätöksistä, puhdistamaan nämä ja jauhamaan kahviksi. On siinä kahvihammasta kolottanut tai koko operaatio on tehty jäynäksi kaverille, ”et kyllä arvaa missä tuo kahvi on käynyt….”.

Savilahden alueesta on mahdollista lähitulevaisuudessa kehittää oikea innovaatioiden aarreaitta. Alueelle keskittyvät oppilaitokset, tutkimuslaitokset ja yritykset muiden toimijoiden ohella tarjoavat Suomen mittakaavassa varteenotettavan osaamiskeskittymän ja fyysisen infrastruktuurin. Keskeinen kysymys onkin, osaammeko aidosti hyödyntää tätä mahdollisuutta? Nyt olisi kysyntää perinteiset reviirirajat rikkovalle ennakkoluulottomuudelle ja Out of the Box-ajattelulle. Kuopion ja koko Pohjois-Savon kilpailukyvyn kannalta käsissämme on ainutlaatuinen mahdollisuus jos vain osaamme sen hyödyntää. Ilman äärimmäistä pakkoa tai suoranaista määräystä henkinen laiskuus ja muutosvastarinta ovat usein kuitenkin vahvoja vastustajia.

Sivettikissaan vielä palatakseni. Parasta tarinassa lienee Kopi Luwak –kahvin 300 euron kilohinta. Vanhasta sanonnasta poiketen siis joskus kuitenkin kannattaa lyödä kätensä siihen itteensä.

Esa Viklund

kehittämispäällikkö

Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Jätä kommentti

*