Sivistys ja asiantuntijan ammattiin kouluttautuminen

Sivistys sanana on juhlallinen ja nuorten mielestä ehkä menneen maailman juttuja. Sivistys on kuitenkin tärkeä osa ihmisenä olemista ja perusta yhteiskunnan toimivuudelle.

Sivistys määritellään kasvatuksen kautta omaksutuksi tiedoksi ja henkiseksi kehittyneisyydeksi ja avarakatseisuudeksi.

Sivistys voidaan jaotella yleissivistykseen ja akateemiseen/ ammatilliseen sivistykseen. Ihmisen sisäistä kehittyneisyyttä ja kypsyyttä kutsutaan ”sydämen sivistykseksi”.

Yleissivistystä ovat tiedot ja taidot, jotka kuuluvat jokaiselle kansalaiselle. Klassisen sivistysihanteen mukaan sivistys ei ole vain suljetun eliitin etuoikeus vaan jokaisen kansalaisen tulee olla sivistynyt pystyäkseen hahmottamaan kokonaisuuksia ja arvioimaan tietoa, ja siten osallistumaan yhteisten asioiden hoitoon.

Yleissivistys merkitsee elämäntaitoa, elämisen hallintaa, jossa ratkaisevaksi osoittautuu se, miten ihmiset elävät toistensa kanssa.

Ammattikorkeakoulut kouluttavat laaja-alaisia asiantuntijoita, joiden ydinosaamiseen kuuluu kehittäminen. Asiantuntijuus edellyttää ammattisivistystä, joka määritellään tietoihin, taitoihin, arvoihin ja asenteisiin perustuvaksi kyvyksi vastata työn haasteisiin ja kehittää oman ammattialansa käytäntöä tieteelliseen perusteltavuuteen nojautuen.

Ammattisivistyksen osa-alueista tietoja ja taitoja voidaan opettaa, mutta asenteet syntyvät ilmapiirissä, joka korkeakoulussa ja harjoittelupaikassa vallitsee.

Asiantuntijaksi kasvaminen on alusta lähtien katsottu ammattikorkeakoulun sivistyskäsityksen osaksi. Mutta riittäkö se?

Jotta ammatissaan toimiva asiantuntija on sivistynyt, hänen tulee tietää paljon muustakin kuin oman alansa asioista. Hänen tulee hallita niin sanottuja kansalaistaitoja, joihin tänä päivänä kuuluu mm. digitaalinen osaaminen.

Sivistynyt asiantuntija omaa myös eettisen ulottuvuuden eli ns. sydämen sivistyksen, jolla tarkoitetaan asennetta ja omaksuttua arvomaailmaa. Sydämen sivistys on halua edistää inhimillistä tietoa ja kulttuuria, ja kykyä nähdä nämä ihmisen kasvun teinä.

Sydämen sivistys on aitoa tiedonhalua ja innostusta, aktiivista oppimista ja uuden omaksumisen halua, mutta samalla kunnioitusta ja arvostusta jo olemassa olevaa tietoa kohtaan.

Koulutuksen tulisi yhä vahvemmin mahdollistaa asiantuntijuuden kehittymisessä myös sydämen sivistyksen kasvu. Mitään helposti osoitettavaa viisasten kiveä ei tähän tehtävään ole. Keskeisiä menetelmiä oppimisessa ovat tavoitteellinen toiminta ja sen reflektio eli oman toiminnan kriittinen analyysi ja arviointi sekä vertaispalautteen hyödyntäminen osana ammatillisen kasvun prosessia.

Ratkaisevaksi koulutuksessa tuleekin asenne ja henki, joita opinnot välittävät – ei se mitä kaikkea tietoa opintoihin on sisällytetty. Pedagogiset valinnat ja opiskelijan ohjaus ovat avain asemassa sivistyneitä asiantuntijoita koulutettaessa.

Tänään elämme koulutuksessa jatkuvan niukkuuden kehässä. Koulutuksesta leikataan joka vuosi miljoonia. Ammattikorkeakoulujen tulee tuottaa tukintoja nopeasti ja tehokkaasti yhä pienemmillä resursseilla – vähemmällä enemmän periaatteella. Herää kysymys kuinka tämä mahdollistaa sivistyneen asiantuntijan kehittymisen koulutuksen aikana.

Historian professori Juha Siltala määrittelee sivistyksen elämäntavaksi, johon kuuluu filosofista pohdintaa ja joutenoloa sekä käytännön tietoa. Sivistystä ei saavuteta tuottamalla ja nopealla omaksumisella, vaan ihmiseltä vie aikaa nivoa tiedoistaan oma maailmankuvansa. Siksi tehokkuusvaatimukset sopivat erittäin huonosti ammattilaisten sivistämiseen. Pohdittavaksi jää onko koulutus tulevaisuudessakin sivistyksen kehto.

Salla Seppänen

koulutusvastuujohtaja

Savonia-ammattikorkeakoulu

Jätä kommentti

*