”Tämän päivän koululainen on levoton, röyhkeä ja piittaamaton”

Ovatko koulumme tuuliajolla? Kuva: Kaija Sääski

”Aallon pohjassa ollaan, sanova monet opettajat kertoessaan perusasteen koulujen työrauhahäiriöistä (HS 19.11.2022).”

Kuulostaako tutulle? Niin pitääkin.

Nimittäin näin Helsingin Sanomat uutisoivat 50 vuotta sitten. Jutussa myös todettiin, että koulujen työrauhahäiriöitä ei voi panna peruskoulun syyksi, koska ne alkoivat vasta samana syksynä vuonna 1972.

Tämän päivän opettajat ovat uupuneita, turhautuneita, kokevat riittämättömyyttä. Unelma-ammatti on kääntynyt heitä vastaa kuten usealla sairaanhoitajallakin.

Nuoret ja lukiolaiset kokevat ahdistuneisuutta ja masennusta enemmän kuin koskaan. Syynä eivät ole pelkästään korona, sota ja some.

Lukioiden uudistus alkoi vaiheittain vuodesta 2019 alkaen. Lukiolaisten uupuminen on ollut tiedossa pitkään. Myös heidän tyytyväisyytensä elämään on laskenut kuin lehmän häntä.

Paineet kasvavat, kun oma ammattiala tulisi osata valita jo lukion alussa, koska huomattavasti suurempi osa korkeakoulujen opiskelijoista valitaan ylioppilastodistusten arvosanojen perusteella.

Tein 22 vuotta sitten Suomessa ensimmäisen yhteiskuntatieteellisen luokattoman lukion tutkimuksen elinikäisen oppimisen näkökulmasta. Kohderyhmänä oli kaikki Kuopion noin 800 lukiolaista. Oli myös ensimmäinen kerta, kun luokattomasta lukiosta kysyttiin oppilaiden mielipiteitä.

Jo silloin suurin osa lukiolaisista koki ammatinvalinnan ohjauksen riittämättömäksi. Lukiolaiskysely uusittiin joitakin vuosia sitten, ja tulos oli lähes sama.

Mikä Suomen kouluja vaivaa: samat ongelmat jatkuvat ja syvenevät vuosikymmeniä? Eikö koulu ja koulutuspolitiikka ota itse oppiakseen?

Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen on jo vuosia korostanut: ”Kun pedagogiikka ja lapsen kehitystaso eivät kohtaa, voi hyvästä tarkoituksesta syntyäkin syrjäytymisen siemen (Keltikangas-Järvinen, 2018).”

Hän on myös vaatinut kasvatuksen ja psykologian asiantuntijoiden vahvempaa kuulemista koulutusuudistuksia tehtäessä. Näin ei vaan tapahdu, kun päättäjiä ei kiinnosta.

OAJ:n uusi puheenjohtaja Katarina Murto toteaa: ”Inkluusio ei toimi, koska rahat eivät riitä (HS 31.12.2022).” Tämän olisi kyllä tiennyt jokainen kasvattaja ja opettaja jo ennen kuin päätös inkluusiosta tehtiin.

Inkluusio eli erilaisten oppijoiden yhdenvertainen opiskelu samassa luokassa tai ryhmässä muiden oppilaiden kanssa on ajatuksena kaunis ja kannatettava.

Suomalainen koulu ei saa olla kokeilulaboratorio, jonka epäonnistumiset vaikuttavat lastemme ja nuortemme koko elämään ja tulevaisuuteen.

Kaija Sääski

yrityspalvelujohtaja

Savonia-ammattikorkeakoulu

Kommentit

  • Arja Hakala

    Yrityspalvelujohtajan otsikoima juttu nykypäivän koululaisista on järkyttävä määritelmä.

    Kuinka onkaan todellisuus?

    Otsikkomääritelmää ei voi ajatella niin, että jokainen koululainen on sellainen kuin Kaija Sääski ajattelee.

    Otsikointi herättää lukijan, että onko tosiaan noin.
    Kodin ja koulun toimiva yhteistyö sekä vanhempien avoimet keskustelut koululaisen koulunkäynnistä ja opetustilanteista avaavat rakentavasti nykypäivän koulun huomiointia kutakin lasta kohden.

    Erityiskoululaisille on erityisopettajat, tämä tiimi toimii pienissä opetusryhmissä.

    Aihe, joka on merkittävä aihe rakentavalle keskustelulle.

  • Kaija Sääski

    Hyvä Arja Hakala,

    Kiitos palautteestasi. Hyvää keskustelua teemasta käydään Facebookin sivuillani, jonne jaoin blogini: https://www.facebook.com/kaija.saaski/

    Moni opettaja on kiitellyt hyvästä kirjoituksesta ja tärkeän asian esiinnostamisesta.

    Virkeää kevättä.

    Yst.terv. Kaija

Kommentointi on suljettu.