Korkeakoulujen kevään yhteishaku on jälleen kerran takana ja tuhannet uudet opiskelijat aloittavat syksyllä opintonsa unelmien alalla yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Osa saavutti opiskelupaikkansa lukiomenestyksensä perusteella, osa taas selvitti vaativat ankaraa valmistautumista vaatineet pääsykokeet. Suuri osa jäi myös ilman opiskelupaikkaa ja yrityksiä saattoi olla takana jo useampiakin. Etenkin suosituilla ns.hakupainealoilla eli kauppa-,oikeus- ja lääketieteissä pääsykokeisiin liittyy myös varsin laajamittaista valmennuskurssi-toimintaa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö onkin asettanut tavoitteeksi pitkää valmistautumista vaativista pääsykokeista luopumisen, yhä useampi hakija tulisi valita korkeakouluihin lukiomenestyksen perusteella. Näin halutaan nopeuttaa koulutusasteelta toisella ja tätä kautta myös työelämään siirtymistä. Suomen ikärakenne vanhenee ja työtätekeviä veronmaksajia tarvitaan nopeasti lisää.

Tehokkuusajattelu on tullut myös korkeakoulutukseen jäädäkseen. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoitus perustuu määrällisiin mittareihin, keskeisimpinä tutkintomäärät ja opiskelijoiden opintojen eteneminen. Verorahojen käyttäjiltä on toki syytäkin edellyttää tehokkuutta ja resurssien tarkoituksenmukaista käyttöä, koulutus ei voine tässä olla poikkeus.

Koulutuksen rahoituksesta ja etenkin koulutusleikkauksista keskusteltaessa vallitsee suorastaan liikuttava yksimielisyys laadukkaan koulutusjärjestelmän tärkeydestä Suomen kaltaiselle pienelle kansainvälisistä markkinoista riippuvaiselle maalle. Myös OKM:n asettama tavoite alleviivaa tätä, väestön osaamistasoa tulisi kohottaa niin, että Suomi on maailman osaavin kansa vuoteen 2020 mennessä. Tuo määräaika umpeutuu varsin pian, suurin osa tänä syksynä aloittavista korkeakouluopiskelijoistahan edustaa valmistumishetkellään maailman osaavinta kansaa.

Siirtymät koulutusasteelta toiselle ovat jatkossa sujuvia, opinnot etenevät sulavasti opiskeluaikojen lyhentyessä ja korkeakoulut toimivat tehokkaasti sparraten samalla toisiaan rahoituksesta kilpaillessaan. Kaikki siis hyvin ja kohta juodaan maailman osaavimman kansan kakkukahveja.

Jotain kuitenkin unohtui, asiakas. Varmaan opiskelijaa saa tässä yhteydessä kutsua myös asiakkaaksi vaikka tuon termin käyttö vielä joitakin vuosia sitten oli perin arveluttavaa.

Osaamisen kehittymisessä kaikkein keskeisin asia on oppijan oma motivaatio. Jos motivaatiota ei ole ei myöskään merkittävää osaamista synny. Laajaan aineistoon perustuvien pääsykokeiden voidaan katsoa mittaavan ennen kaikkea hakijan motivaatiota, ahkeruus ja peräänantamattomuus usein palkitaan opiskelupaikalla. Miten tuo motivaatio kantaa sitten itse opinnoissa on toki toinen kysymys. Jos sitten vaikkapa lääketieteen opiskelijat valittaisiin tavalla tai toisella lukiomenestyksen perusteella, mitattaisiin tätä motivaatiota koko lukion ajan ja pahemmassa tapauksessa jo yläasteella jolloin vanhemmat alkaisivat pohtia mihin lukioon tulevan kirurgin olisi päästävä jotta paikka yliopistossa aukenisi. Jos tässä hetkellä ollaan ojassa niin allikkokin häämöttää.

Syntyykö sitten huippuosaamista tehokkuutta korostamalla ja opintoaikoja lyhentämällä? Kyllä syntyy, pieni osa opiskelijoista oppii opintoajoista ja opetuksestakin huolimatta ja he kyllä löytävät paikkansa yhteiskunnassa. Näitä huippulahjakkuuksia ei vain riitä ihan kansaksi asti. Suurimmalle osalle opiskelijoista koulutuksen tärkein anti on vahvistaa omaa ammatillista identiteettiä, auttaa tunnistamaan omat vahvuudet ja kehittämiskohteet ja luoda pohjaa elinikäisellä oppimisille.

Oman ala-asteeni luokan seinällä oli aikanaan kaksi käsinkirjoitettua latinankielistä lausetta. Toinen niistä, ” Non scholae sed vitae discimus – ei koulua vaan elämää varten” sopii myös tähän yhteyteen. Se toinen lause ”In vino veritas” sopisi hieman huonommin.

 

Esa Viklund

kehittämispäällikkö

Savonia-ammattikorkeakoulu