Tietämisen sietämätön keveys

Suomi on maailman osaavin kansa! Mantra jota olemme ylpeänä hokeneet on alkanut rapistua. Suomalainen huippuosaaminen ei myy maailmalla entiseen tapaan, Pisa-tulokset liukuvat alamäkeen ja aasilaiset insinöörit kiilaavat ohi vuoroin vasemmalta ja oikealta. Suossa ollaan kainaloita myöten mutta käsi on tanakasti lipassa.

Kaiken keskiössä on osaaminen. Pienen pohjoisen kansan kilpailukyky voidaan varmistaa vain joko maailman parhaalla osaamisella tai tietäjän valmistamalla taikajuomalla, itse uskon ensimmäiseen vaihtoehtoon mutta taitaa jälkimmäisellekin olla omat kannattajansa.

Koulutuksen tavoitteena on synnyttää osaamista, luoda pohjaa uusille innovaatioille ja pyrkiä mahdollistamaan eilistä parempi huominen. Kansallista kilpailukykyä parantava osaaminen edellyttää kykyä kyseenalaistaa olemassa olevaa ja valmiuksia yhdistää asioita uusilla ennen näkemättömillä tavoilla. Tämä haastaa niin opettajan kuin oppijankin.

Antiikin Kreikassa kaikki oli helpompaa. Sokrates tiesi kaiken tietämisen arvoisen ja jakoi tietoa Ateenan kivillä Platonille ja muille innokkaille oppijoille. Tieto oli valtaa ja harvojen yksinoikeus.

Googlen demokratisoitua tiedon ei suhteellisesti parempaa osaamista voida saada aikaan suuremmalla tietomäärällä. Samalla oppimisen tavoitteet ja muodot ovat muuttuneet pysyvästi. Opettajan rooli tiedon auktoriteettina on peruuttamattomasti murtunut, kvg!

Hallitus haastaa kouluja digiloikkaan, uuden opetustekniikan uskotaan palauttavan koulutuksen mallimaan entiseen loistoonsa. Pyrkimys on oikea, osin pölyttynyt koululaitos kaipaakin keväistä tuuletusta. Loikittaessa tulee kuitenkin muistaa mistä hyvässä oppimisessa on aina viime kädessä kyse; opettajan kyvystä kohdata erilaiset oppijat, tunnistaa heidän vahvuutensa ja motivoida heitä haastamaan itsensä oppimaan jotain uutta. Tässä voimme edelleen olla maailman parhaita.

 

Esa Viklund

kehittämispäällikkö

Savonia-ammattikorkeakoulu

Jätä kommentti

*