Keskiviikko 21.10.2015 oli se päivä johon legendaarisen Paluu tulevaisuuteen 2- elokuvan sankarit Marty McFly ja Doc Brown päätyvät aikakoneella vuonna 1985. Elämme siis parhaillaan tulevaisuutta. Elokuvan käsikirjoittajien luomassa tulevaisuudessa soitellaan videopuheluita ja katsellaan 3D-elokuvia, esimerkiksi kännyköitä elokuvassa ei kyetty ennustamaan.

Koulutukselle usein esitetty haaste ja samalla vaatimus on kyetä tuottamaan tulevaisuuden osaamista. Vaikeampi kysymys sitten onkin, mitä tuolla tulevaisuudella tarkoitetaan ja kuka kykenee riittävällä tarkkuudella määrittelemään tällöin tarvittavan osaamisen?

Eikö ole niin, että se minkä pystymme kuvaamaan ja määrittelemään ei ole tulevaisuutta vaan enemmänkin tässä hetkessä havaitsemamme puute?

Martyn ja Docin kohtaama tulevaisuus oli pullollaan ilmiöitä joiden luontiin tarvittiin vähintäänkin luovaa hulluutta (todennäköisesti muutakin), sen sijaan noiden futurististen ideoiden muuttuminen todeksi on vaatinut aitoa osaamista.

Tulevaisuuden osaajien valmiuksina voidaankin pitää kykyä luoda uutta, löytää ennakoimattomia ratkaisuja ja uskaltaa kyseenalaistaa olemassa oleva. Tarvitsemme radikaalia ajattelua, jonka lähtökohtana ei ole vain kumuloitunut yhteinen tietopääomamme.

Koulutuksessa tätä ei voida saavuttaa vain kirjoitetulla opetussuunnitelmalla, formaaleilla oppimistavoitteilla ja tenteillä vaikka toki tätä kautta vankkaa osaamisperustaa vahvistetaankin.

Tarvitsemme inspiroivia oppimisympäristöjä ja –tilanteita, ennakoimattomia eri alojen osaajien kohtaamisia ja ennen kaikkea ilmapiiriä joka kannustaa monialaisuuteen, radikaaliin ajatteluun ja sallii myös epäonnistumisen.

Suomen globaalin kilpailukyvyn ylläpitäminen haastaa meidät systemaattiseen osaamisen kehittämiseen, innovointikyvykkyytemme kansakuntana on elinehtomme menestymiseen kansainvälisillä markkinoilla.

Tällöin merkittävämpää on usein se osaaminen jota emme juuri tällä hetkellä edes tunnista.

Esa Viklund

kehittämispäällikkö

Savonia-ammattikorkeakoulu