Tunnistetaanko strategisia kyvykkyyksiä ja johdetaanko osaamista?

Strategisten kyvykkyyksien tunnistaminen voi tuntua haastavalle, kun sitä lähtee tarkemmin pohtimaan. Paljon helpompaa voi olla luetella yksittäisiä osaamisia, mitä henkilöillä on. Mutta miten nämä linkittyvät strategiseen osaamiseen tai miten osaamista ylipäätään johdetaan? Tämä on haastava johtamisen osa-alue.

Deloitte on tehnyt tutkimuksen Human Capital Trends 2020, minkä mukaan suuri osa yritysjohtajista ei tiedä, miten henkilöstön osaamista tulisi kehittää tai minkälaista osaamista yritykseen tulisi hankkia. Asia on nyt selvästi noussut esille eri organisaatioissa ja tässä halutaan myös kehittyä.

Strategisten kyvykkyyksien rakentaminen voi viedä aikaa, joten johtamistyössä on pystyttävä myös arvioimaan tulevaisuutta ja rakentamaan kokonaiskuvaa jo ennakoivasti. Menestyvään toimintaan tarvitaan huolehtimista osaamisesta ja varmistaa, että oikeat henkilöt ovat oikeissa tehtävissä. Myös urapolun suunnittelu jo hyvissä ajoin sekä henkilöiden sitouttaminen yrityksen toimintaan ovat tärkeä osa osaamisen tulevaisuustyötä.

Työelämän osaamisvaatimukset ovat muuttuneet ja tämä on noussut jopa kriittiseksi asiaksi. Riittävä osaajien saaminen on yksi huolen aihe, mutta myös henkilöstön osaamisen kehittäminen. Samoin on huoli siitä, millä osaamisella opiskelijat siirtyvät työelämään. Esim. Opetushallituksen ja Valtioneuvoston selvityksissä on havaittu, että korkeakouluopiskelijoilla on heikot geneeriset taidot kuten päättelykyky, ongelmanratkaisu, kirjoittaminen jne. Nämä kehittyvät toki työelämässä, mutta ovat erittäin tärkeitä substanssiosaamisen rinnalla ja näitä tulisi vahvistaa myös opinnoissa.

Verkostot ja kumppanuudet ovat tärkeä tekijä osaamisen johtamisessa. Esille nousee myös oppilaitosten ja työelämän yhteistyö ja tässä tarvitaan entistä tiiviimpää ja vuorovaikutteista mallia, missä yhdessä koulutetaan osaajia tuleviin haasteisiin. Yhteistyöhön sitoutuneet kumppanit ovat tuki myös organisaatioiden kyvykkyyksien määrittelytyössä. Tulevaisuutta on vaikea ennustaa, mutta yhdessä voidaan ainakin ketterästi reagoida kehittämistarpeisiin.

Jenni Toivanen, jatkuvan oppimisen johtaja

Antti Iire, tutkimus- ja kehityspäällikkö

Savonia-ammattikorkeakoulu

Jätä kommentti

*