Työn imua – pitäisikö olla huolissaan?

Salla Seppänen työn imussa Savoniassa. Kuva: Kaarina Sirviö

Lämpimän ja aurinkoisen viikonlopun jälkeen tuntee kuinka energia virtaa kehossa ja mielessä. Vaikka kevätväsymyksen tulisi kaiken järjen mukaan olla pahimmillaan, niin ei tunnu missään.  Tekemisen flowta riittää. Onkohan tämä nyt sitä työn imua? Lähdin selvittämään mitä työn imu tarkoittaa ja pitääkö siitä olla huolissaan?

Työterveyslaitoksen sivujen mukaan työn imussa oleva työntekijä on tarmokas, omistautunut, uppoutunut, sinnikäs vastoinkäymisissä ja ylpeä työstään. Hän kokee työnsä merkitykselliseksi, haasteelliseksi ja inspiroivaksi. Totean, että juuri näin voisi minun kohdallani olla.

Sain hyvin nopeasti selville, että sosiaalipsykologian dosentti Jari Hakanen on tuonut käsitteen “työn imu” suomalaiseen työelämäkeskusteluun osaksi positiivista työn psykologiaa. Työn imu -käsite ja sitä arvioiva, alun perin Utrechtin yliopistossa tutkimuskäyttöön kehitetty menetelmä, Utrecht Work Engagament Scaleon (UWES), pohjaavat työn imun vastakohtaan, työuupumuksen käsitteeseen. Työn imu -menetelmä on analoginen työuupumuksen käytetyimmälle ja luotettavimmalle arviointimenetelmälle, Maslach Burnout Inventorylle.

Työn imu -menetelmällä mitataan työn imun kolmea ulottuvuutta: tarmokkuutta, omistautumista ja uppoutumista työssä. Menetelmässä on 17 osiota, jotka mittaavat edellä mainittuja kolmea ulottuvuutta ja niille voidaan laskea keskiarvoihin perustuvat summamuuttujat. Koska eri ulottuvuuksien keskinäiset korrelaatiot ovat yleensä melko korkeat, niin menetelmässä voidaan laskea myös osioiden keskiarvoon perustuva koko työn imun summamuuttuja. UWES-kyselystä on lisäksi muokattu 9 kysymyksen versio, jota pidetään myös yleisesti luotettavana, pätevänä ja tarkkana työn imun tutkimuksen työkaluna.

Jatkoin työn imun ymmärrykseni laajentamista internetin ihmeellisessä maailmassa ja löysin Työterveyslaitoksen sivuilta linkin Työn imu testiin (https://www.ttl.fi/tyon-imu-testi/), jonka avulla on mahdollista arvioida omaa tämänhetkistä hyvinvointia. Aloin mielenkiinnolla täyttämään testiä. Siinä arvioin kokemustani työstäni väittämien kautta, kuten ”tunnen olevani täynnä energiaa kun teen työtäni”, ”olen innostunut työstäni”.

Ohjeena oli, että lue jokainen väittämä huolellisesti ja päätä, miten usein koet työssäsi väittämässä kuvattua tuntemusta tai ajatusta. Vaihtoehtoja väittämissä oli seitsemän ulottuvuudella; en koskaan – päivittäin.

Mittari oli helppo ja nopea täyttää. Lopussa kysyttiin onnellisuuden kokemustani, oman terveydentilani arviointia, sivilisäätyäni, työni laatua, työsuhdettani, vuosiansiotasoani, sukupuoltani ja syntymävuottani. Testi summasi vastaukseni ja ilmoitti asteikolla nollasta kuuteen (0-6) saamani työn imun pistemäärän, joka minulla oli 5.89, eli siis huisin korkea.

Testin tuloksen mukaa olen onnekas, kun koen työni erittäin mielenkiintoiseksi, ja voin paneutua työntekoon ilman häiritseviä keskeytyksiä ja voin nauttia työhöni syventymisestä. Tämä ei kyllä ole totta, sillä työni keskeytyy toistuvasti, mutta olen tottunut siihen ja osaan nopeasti uppoutua uudelleen kesken olevaan tehtävään. Keskittymiskykyni on harjaantunut vuosien saatossa, kun perheen äitinä opiskelin, kirjoitin ja kävin töissä.

Näyttää siis siltä, että työn imu on vahvasti läsnä elämässäni, ja hyvä niin sillä työn imulla on todettu olevan positiivisia vaikutuksia yksittäisen työntekijän yleiseen onnellisuuteen, terveyteen ja tyytyväisyyteen omaan elämään. Tämän lisäksi työn imun myönteiset seuraukset ulottuvat perhe-elämään ja työorganisaatioon asti.

Lopussa tulosteni raportointia on lause: ”Muistathan silti pitää säännöllisesti taukoja ja huolehtia työpäivien kohtuullisesta pituudesta.”

Tämä on tärkeä muistus, sillä työn imun ääripäänä voidaan pitää työholismia. Suurin ero työholismin ja työn imun välillä on kokemus työmotivaation synnyn lähteistä. Schaufelin (2012) mukaan työn imua kokevasta työntekijästä työ tuntuu hauskalta, antoisalta ja haasteelliselta. Sen sijaan työholistin tekeminen on pakonomaista, jatkuvaa suorittamista, jolloin työstä irrottautuminen vapaa-ajalla on lähes mahdotonta.

Voinen todeta, että työn imu on positiivista, ja onneksi myös melko yleistä. Työn imu koskettaa useimpia meistä aika ajoin – toisia päivittäin ja toisia viikoittain tai kuukausittain. Sen verran tulee kuitenkin huolestua ja muistaa, että työn imu ei kanna jatkuvassa stressitilassa. Pitkäaikainen työn kohtuuton kuormittavuus aiheuttaa työuupumusta, vaikka samalla olisikin kokenut työn imua. Palautuminen työstä on tärkeää.

Työn imussa työtä ei tehdä terveyden tai muun elämän kustannuksella, vaan työ ja muu elämä rikastuttavat toisiaan. Korkea työn imu edellyttää riittävää työstä irtautumista ja vapaa-aikaa, jolloin keskitytään muihin asioihin, kuten harrastuksiin, perheeseen ja ihan vain joutenoloon.

Tavallinen arki on voimaannuttavaa. Jos aina tavoittelee jotakin erikoista niin hyvä menettää merkityksensä.

Schaufeli, W. 2012. Work Engagement. What Do We Know and Where Do We go?

Romanian Journal of Applied Psychology, 14,1, 3-10.

https://www.ttl.fi/tyontekija/tyon-imu/

Salla Seppänen

koulutusvastuujohtaja

Savonia-ammattikorkeakoulu

 



 

Jätä kommentti

*