Valmistumisen juhla-aikaa

Kuva: Salla Seppänen

Touko-kesäkuu on juhlan aikaa. Koulut päättyvät. Tuoreet ylioppilaat saavat todistuksen ja valkolakin. Uusia ammattilaisia valmistuu työelämään. Juhlaa on edeltänyt tavoitteellinen koulunkäynti ja opiskelu. Tie ammattiin ja oman paikan löytymiseen työelämässä on monivaiheinen ja siihen liittyy päätöksiä, tavoitteen asettelua, pettymisiä ja onnistumisia.

Nuori on peruskoulun jälkeen ensimmäisen koulutusta koskevan valinnan edessä; mennäkö ammatillisen toisen asteen koulutukseen vai lukioon. Tiedetään, että tytöt tai nuoret naiset hakevat useammin lukioon ja pojat eli nuoret miehet ammatilliseen koulutukseen.

Vuonna 2016 peruskoulun päättäneistä lukio-opintoihin pyrki 62 prosenttia tytöistä ja 44 prosenttia pojista. Ammatilliseen koulutukseen vastaavasti haki 37 prosenttia tytöistä ja 55 prosenttia pojista. Vain alle kolme prosenttia peruskoulun päättäneistä ei aloittanut toisen asteen opintoja. OECD maiden vertailussa Suomessa on suhteellisen vähän pelkän perusasteen koulutuksen varassa olevia nuoria aikuisia.

Tarkastelen seuraavaksi joitakin Nuorisobarometrin 2017 tuloksia suhteessa ammattiin liittyviin valintoihin. Nuorisobarometri on kyselytutkimus, jota on vuodesta 1994 lähtien toteutettu vuosittain Suomessa asuville 15–29-vuotiaille nuorille. Osa barometrin kysymyksistä toistuu samoina, osa on vaihtuvien teemojen mukaisia. Vuoden 2017 Nuorisobarometrin teemana oli osaaminen ja koulutus.

Kyselyn mukaan nuorten oma kiinnostus on ylivoimaisesti tärkein tekijä heidän opiskeluvalinnoissaan. Tämä vuoksi on tärkeää, että nuorilla on unelmia ja tavoitteita tulevaisuuteensa liittyen.

Tavoitteellisuus näkyy kyselyn tuloksissa myös siten, että nuoret suunnittelevat opintojen jatkamista tutkinnon suorittamisen jälkeen: ” Ammatillisen tutkinnon suorittaneista tai sitä parhaillaan suorittavista 43 prosenttia odotti jatkavansa suorittamaan korkeakoulututkintoa (33 % ammattikorkeakoulututkintoa, 10 % yliopistotutkintoa), ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista 33 prosenttia odottaa jatkavansa suorittamaan yliopistotutkintoa.”

Toisaalta se, että opiskelu etenisi kaikkien kohdalla kuin juna ei ole todennäköistä. Nuorisobarometrin haastatteluaineistossa kaikista 15–29-vuotiaista 17 prosenttia kertoi jättäneensä jossakin vaiheessa kesken jonkin tutkintoon johtavan koulutuksen. Vähintään 25-vuotiaista jopa 28 prosenttia kertoi keskeyttäneensä jossain elämänvaiheessa opintonsa.

Eli noin joka viides opiskelija niin ammattikouluissa, ammattikorkeakouluissa kuin yliopistoissakin on jossain vaiheessa keskeyttänyt jonkin tutkintoon johtavan opiskelun. Taustalla on monia tekijöitä liittyen elämäntilanteeseen, terveyteen ja taloudelliseen seikkoihin.

Yksi syy opintojen keskeyttämiseen on alan vaihtaminen. Nuoren unelma ammatista voi olla epärealistinen. Ammatin todellisuus ei vastaakaan sitä mitä on halunnut. Aina koulutuksen valinnan takana ei ole nuoren selkeä kuva omista kyvyistä ja tavoitteista.

Nuorella tulee olla myös mahdollisuus kokeilla alaa, ja vaihtaa sitä jos toteaa, ettei valittu ala olekaan sopiva. Aika moni meistä on enemmän tai vähemmän ajautunut koulutukseen ja nykyiseen ammattiin.

Minustakin olisi voinut tulla kultaseppä, englanninkielen ja käsityön opettaja, hammasteknikko tai sosiaalityöntekijä. Kaikkiin edellä mainittuihin hain, mutta pääsin sairaanhoitajakouluun ja siitä on niin opiskelu- kuin työura mennyt eteenpäin.

Toisaalta on tärkeää tiedostaa myös ohjauksen merkitys opintojen etenemisessä. Nuorisobarometriin haastateltujen opinnoista pudonneiden nuorten kokemukset toivat esille tuen puutteellisuuden ja herättävät siten kysymyksen nuorten oppimista ja uravalintaa ohjaavien palvelujen toimimattomuudesta ja kyvyttömyydestä yksilöllisten tarpeiden huomioimiseen.

Korkeakouluopintoihin hakeutumista säätelee myös ns. yhden korkeakoulupaikan sääntö, joka rajoittaa sen, että samana lukukautena alkavasta koulutuksesta voi ottaa vastaan vain yhden korkeakoulututkintoon johtavan opiskelupaikan.

Yhden opiskelupaikan säännös koskee sekä yhteishakuja, erillishakuja että yliopistojen jatkotutkintoihin (lisensiaatti, tohtori) johtavien koulutusten hakuja. Useamman tutkinnonsuoritusoikeus eli useampi paikka tutkintoon johtavassa koulutuksessa voi olla, mutta opiskelupaikat pitää ottaa vastaan eri lukukausina. Tämä johtaa siihen, että jos ei ole ihan varma mitä haluaa opiskella, niin välivuosi tuntuu houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Myös työelämä on yhä useammalla opiskelijalla opintojen rinnalla oleva asia. Tilastokeskuksen mukaan työssäkäyvien opiskelijoiden osuus on kasvussa. Puolet opiskelijoista käy opintojen ohella töissä. Työssäkäynti oli yleisintä yliopisto- ja ammattikorkeakouluopintojen yhteydessä.

Työssä samoin kuin harrastuksissa opitaan monia asioita, osittain samoja kuin koulussa, mutta myös asioista, joita ei opita koulussa. Koulun ulkopuolella opitaan erityisesti vuorovaikutusta ja sosiaalisia taitoja, suvaitsevaisuutta, arkiasioihin liittyvää päätöksentekoa ja kriittistä ajattelua.

Eurooppalaisessa nuorisopolitiikassa käydyissä keskusteluissa on viimeisten vuosikymmenien aikana nostettu esille yhä tärkeämpänä koulutusjärjestelmän ulkopuolinen oppiminen. Aikaisemmassa koulutuksessa, työssä tai vapaa-ajalla hankitun osaamisen merkitys ja sen tunnistaminen on yhä vahvemmin osana ammatin edellyttämän osaamisen kokonaisuutta.

Oppijan näkökulmasta kyse on hänellä olevan osaamisen tunnustamisesta ja arvostamisesta, työnantajien näkökulmasta tiedon saamista siitä, mitä tulevat työntekijät jo osaavat ja mitä heidän tulee vielä oppia, ja yhteiskunnan näkökulmasta siitä, ettei hukata resursseja opettamalla oppijalle jotakin sellaista, minkä hän jo osaa. Ammatillisen koulutuksen reformi ja lukiolain uudistus tukevat koulun ulkopuolella hankittavan osaamisen kartuttamista osana ammatillisen pätevyyden hankkimista.

Jatkuva oppiminen ja osaamisen arviointi suhteessa työn ja ammatin edellyttämään osaamiseen on tulevaisuudessa osa ammattipätevyyden hankkimista ja ylläpitämistä. Koulutusjärjestelmän ulkopuolella hankittava sosiaalinen pääomaa on valtioneuvoston tulevaisuusselonteon mukaan tärkein tekijä työn murroksessa selviämisessä.

Nuorisotutkimusseuran erikoistutkija Anu Gretschel korostaa yhteisön tärkeyttä syrjäytymisen ehkäisyssä. Usea menestyksekkäästi yo-kirjoitukset läpäissyt nuori kertoo, että hän on aktiivisesti osallistunut kaikkiin niihin mahdollisuuksiin, joita koulu on tarjonnut. Nuorten kokemukset kouluyhteisöön kuulumisesta ovat PISA-tutkimuksen mukaan kuitenkin heikentyneet.

Yhteisöllisyys ja osallisuus ovat keskeinen osa sitä pohjaa, joka tukee kouluttautumista, opinnoissa etenemistä ja oman paikan löytymistä työelämässä – ja laajemminkin koko yhteiskunnassa, sillä sosiaalinen hyvinvointi on vahvasti kytköksissä muihin hyvinvoinnin osa-alueisiin. Tiedetään, että koulutus suojaa työttömyysriskiltä. Maamme hallitus onkin esittänyt ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen lisäämistä keinona ehkäisemään nuorisotyöttömyyttä.

Ratkaisuna se on liian yksioikoinen. Läheskään kaikki 15-16 -vuotiaat nuoret eivät ole varmoja uravalinnoissaan. Myös nuoren edellytykset tavoitteelliseen, pitkäjänteiseen oppimiseen vaihtelevat. Jos niitä ei ole riittävästi, ei ole perusteltua ottaa nuorta siinä vaiheessa koulutukseen, vaan hänen oppimisen taitoja ja pitkäjänteisyyttä tulisi vahvistaa ohjauksella ja valmennuksella. Opintojen keskeytyminen ja epäonnistumisen kokemukset eivät rakenna nuoren minä-pystyvyyttä. Tavoitteellinen oppiminen vaati tahtoa, opiskelun taitoja, itseluottamusta ja kannustusta.

Tarvitaan yhteistyötä koulutuksen, sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä nuorisotoimen osaajien kesken. Peruskoulun päättäneille nuorille on olemassa ammatilliseen koulutukseen valmentavaa koulutusta (Valma), jota tarjotaan yleensä vasta siinä vaiheessa, kun nuori on joutunut tiensä päähän opintojen edistymisessä ja opinahjojen ovet ovat sulkeutuneet.

Kiistatta voidaan todeta, että koulutus kannattaa. Vanha sanonta ”ei oppi ojaan kaada” on paikkansa pitävä tänä päivänäkin. Koulun ja opintojen päättyminen on avain uuteen vaiheeseen elämässä. Se voi olla työelämään siirtyminen tai opintojen jatkaminen. Koulutusjärjestelmässämme on mahdollista siirtyä koulutusmuodosta toiseen verrattain joustavasti.

Unelmat ja tavoitteet kantavat työssä ja elämässä eteenpäin, seuraavaan vaiheeseen.

Koulunsa päättävän ja valmistuvan ammattilaisen tärkein taito on siis unelmointi!

Onko osana opetussuunnitelmaa ja osaammeko opettaa sitä?

https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2018/03/Nuorisobarometri_2017_WEB.pdf

Salla Seppänen

koulutusvastuujohtaja

Savonia-ammattikorkeakoulu

Jätä kommentti

*