Olemme tänä kesänä saaneet nauttia auringosta – energiaa, valoa ja D -vitamiinia. Aurinko on meille kaamoksen kansalaisille odotettu ilmiö. Joka kesä käymme keskustelua siitä, miten Suomen suvi on kylmä ja vähäluminen. Nyt ei kukaan voi valittaa auringon ja lämmön puutteesta.

Keskustelut ovatkin nyt kääntyneet vesisateen puutteeseen. Facebookissa on videoituna tämän kesän harvinaisuutta – vesisadetta. Eipä ollut viime kesänä, kun sadetta oli tarjolla liki joka päivä.

Sateen merkitys luonnolle, ja myös ihmisille, on noussut tänä kesänä esille ihan uudella tavalla. Sateen puutteen vaikutuksia on nähty laajoina maastopaloina. Mediassa arvioidaan viikoittain kuivuuden vaikutuksia mm. viljelysatoon sekä marja- ja sienisatoon.

Perhosia ja ampiaisia on ollut tavallista enemmän, ja samoin tuholaisista mm. gammayökkösiä. Luonto muuttuu uusien tulokaslajikkeiden myötä niin kasvi- kuin eläinkunnassa.

Huolestuttavaa on että vedestä, elämän eliksiiristä, on puutetta. Sateen vähäisyys saa aikaan sen, että kaivot tyhjenevät ja pohjavesialueilla on vedenpinta laskenut merkittävästi, jopa 10-45 cm alle ajankohdan keskiarvon. Edellisen kerran merkittävä kuivuusjakso on ollut vuosina 2002-2003, jolloin veden käyttöä jouduttiin säätelemään.

Vesi on elämän eliksiiri. Ihmisen koostumuksessa yli puolet on vettä. Vastasyntyneessä on vettä jopa 75-85 prosenttia, mutta vesimäärä vähenee ihmisessä iän karttuessa. Aikuisessa miehessä on noin 10 prosenttia enemmän vettä kuin naisessa, koska naisessa on enemmän rasvakudosta kuin miehessä. Rasvakudos sisältää vain noin 10% vettä, kun taas lihaskudoksessa veden määrä on jopa 75%. Eli mitä lihaksikkaampi ihminen on, sitä suurempi on kehon vesimäärä.

Elämämme on ”veden varassa”, sillä ihminen ei selviä ilman vettä kuin pari päivää. Nälkää kehomme sen sijaan sietää parikin viikkoa. Aikuisen veden tarve on noin puolitoista–kaksi litraa päivässä henkilön koosta ja tilanteesta riippuen. Esimerkiksi kuumuus ja liikuntasuoritus lisäävät veden tarvetta haihtumisen ja hikoilun vuoksi.

Päivän aikana saamme ruoasta nestettä noin 7–8 desiä ja juomina nautimme noin litran. Janojuomana vesi on paras. Joskaan jääkylmää vettä ei tulisi helteellä juoda, sillä kylmä juoma jäädyttää elimistöä sisältäpäin ja saa aikaan lämmön lisätuotantoa kehossa. Kiinassa vieraillessani ihmettelinkin, että miksi he juovat kuumaa teetä tukahduttavassa helteessä, mutta se olikin suurta viisautta.

Meille suomalaisille puhdas juomavesi on itsestäänselvyys, ja emme osaa arvostaa sitä riittävästi.

Kuitenkin vain kolme prosenttia maapallon vedestä on juomakelpoista makeaa vettä, joka ei sisällä suolaa. Makeasta vedestä puolestaan vain yksi prosentti on juomavettä. Sillä 70 prosenttia makeasta vedestä on sitoutunut jäätiköihin, ja 29 prosenttia sijaitsee maanalaisissa vesistöissä. Joten juomakelpoinen vesi, elämän eliksiiri, ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Kannattaa siis miettiä mihin juomakelpoista vettä käyttää.

Näin kuivana ja kuumana kesänä kasvit ovat vaatineet kastelua ja siihen käytämme kaupungeissa juomakelpoista vesijohtovettä. Hävettää itseäkin, kun kraanavedellä taas kastelin pihallani olevia kukkasia. Jos olisin uuttera, niin hakisin kukkien kasteluveden järvestä, joita täällä Kuopion seudulla on tosi paljon.

Tuhansien järvien maassa kukkien kasteluvettä kyllä riittäisi. Nurmikkoa en sentään ole kastellut, mutta niitäkin iloisia kotipuutarhureita löytyy, jotka sadettavat vesijohtovedellä omakotitalonsa tai rivitalonsa nurmikon. Ihan turhaa, kyllä nurmikko elpyy, kun eittämättä sitä sadetta jossain vaiheessa loppukesää tulee.

Uutena käsitteenä on tänä kesänä ”veden viihdekäyttö kotitalouksissa”, mikä tarkoitta paljuja, pore- ja uima-altaita sekä pitkiä suihkussa oloaikoja, joissa käytetyn veden määrä on kerralla suuri. Muistan hyvin kun isoäitini sanoi, että ei saa lotrata vedellä, tarkoittaen juuri tätä veden viihdekäyttöä. Millainen veden lotraaja sinä olet?

Voimme jokainen omilla valinnoillamme vaikuttaa siihen, että raikasta juomavettä riittää jatkossakin jokaiselle suomalaiselle.

Salla Seppänen

koulutusvastuujohtaja

Savonia-ammattikorkeakoulu