Vieläkö vanha jaksaa heilua?

”…ahdistaa, kun nuoret on niin fiksuja ja syrjäyttää mut työmarkkinoilla…” Näin kirjoittaa 49-vuotias twitterissä. Twiitin tyylin tulkitsen kuitenkin kepeän ironiseksi. Itsekin muistan 45-vuotiaana suorastaan huvittuneena todenneeni, että kuulun ikääntyvien työntekijöiden kategoriaan.

Aamulehden kolumnisti puolestaan kyseenalaistaa vähän rankemmin ajattelutapaa, jossa yli 50-vuotiaista tulee työelämässä henkilöitä, joilla on vain romuarvoa. Hän kirjoittaa: ”Täytin kesällä 50 vuotta ja hätkähdin, kun tajusin, että ilmeisesti siis alan nyt olla sitä joukkoa, jota kukaan ei kuulemma enää halua töihin.”

Onko Suomella varaa syrjivään asenteeseen yli 50-vuotiaita ja heidän työkykyään kohtaan? Meitä 1960-luvulla ja ennen sitä syntyneitä on töissä aika paljon.

Ehkä meistä on syytä olla huolissaan

Vielä yksi esimerkki. Viisvitoset kävivät taannoin twitterissä työelämäkeskustelua voimatuntoisella Still going strong -asenteella. Nythän tässä vasta on päästy vauhtiin, uhottiin. Meidänkö työhyvinvoinnista pitäisi erityisesti olla huolissaan?

Toisaalta. Pysähdyn miettimään kokonaiskuvaa. Entä jos viisvitosen oma tuntuma siitä, että edelleen on vahvasti työelämän keskiössä, oikeasti onkin harhaa, ja työelämän vaatimukset ja oma osaaminen ja jaksaminen ovat jo ajautumassa erilleen? Mutta itse ei tajua sitä.

Muistan nelikymppisenä käyneeni keskustelua pian eläkkeelle jäävän henkilön kanssa, ja hän totesi: ”Sinulla on nuoren ihmisen näkökulma.” Niin minulla tietysti olikin, kun en muusta näkökulmasta tiennyt. Toteamuksessa ei ollut mukana moitetta, mutta se jätti pysyvän muistijäljen. En ollut tullut ajatelleeksi iän mukaan vaihtuvia näkökulmia.

Viime vuosina on työyhteisöstäni jäänyt eläkkeelle henkilöitä, joiden kanssa olen tehnyt työtä vuosikymmenten ajan. Vuosikymmenten ajan. Miten tähän on tultu? Minne nuo vuosikymmenet mennä hujahtivat? Ja mitä töissä oleminen tämän ikäisenä tarkoittaa?

Eri-ikäiset ovat työyhteisön rikkaus

Onneksi työyhteisössäni on eri-ikäisiä henkilöitä. Nuorissa näen nuoren itseni. Mikä tarmo, mikä aikaansaavuus! Oikeutetusti tulevaisuus on heidän.

Sanotaan, että työyhteisölle on hyväksi, että siihen kuuluu eri-ikäistä väkeä. Se tuo rikkautta ja monimuotoisuutta. Pitkään työskennelleillä on kokemusta ja hiljaista tietoa, jota voi hyödyntää perehdyttämisessä. Tietojärjestelmät, prosessikuvaukset tai ohjeet eivät yleensä korvaa keskustelemalla ja yhdessä työskentelemällä siirtyviä käytännön tietoja, taitoja ja kokemuksia.

Pitkään työssä olleilla on varmasti myös luutuneita käsityksiä ja ajatusmalleja. Niitä ei kannata siirtää kenellekään.

Nuoret tuovat työhön sen maailman jossa he elävät. Onhan esimerkiksi 1960-luvulla ja 1990-luvulla syntyneiden maailmankuva aivan erilainen. Maailmassa, jossa muutosvauhti vain kasvaa, vanhasta maailmankuvasta tulee helposti taakka.

Keskustelimme teemasta työkaverin kanssa. Sovittelimme puolileikillämme päällemme työelämän näyttämöltä takavasemmalle hiljalleen poistujan viittaa.

Mutta ennen sitä pitää nyt heti mennä tarkistamaan, mitä pöyristyksen aiheita somessa tällä kertaa on. Ehkä sieltäkin voi vielä oppia jotain uutta. Tai saada hyviä vinkkejä työssä jaksamiseen.

Marja Kopeli
Jatkuvan oppimisen koordinaattori
Savonia-ammattikorkeakoulu

Jätä kommentti

*