Kesä on parhaimmillaan ja lomajaksojen päivälaskurit raksuttavat hurjaa vauhtia. Se kuuluisa, klassikkotermiksi muodostunut ”Suomen kesä” käsittää ajanjaksoa, johon on lomakauden lisäksi ladattu suuria odotuksia. Mielikuvaharjoituksia on aloitettu tekemään jo tammikuun jäisinä iltoina.

Suomen kesä herättää aina keskustelua ja on myös varmasti yksi käytetyimpiä keskustelun avaajia kiusallisen hiljaisuuden rikkojana kesäkauden sukujuhlissa. Kesäsää, -aktiviteetit, remonttiprojektit sekä kulinaristiset grillausvalinnat, kaikki ne sisältyvät tuohon epämääräiseen käsitteeseen. On toki tärkeää, että on suunnitelmia ja tavoitteita lomakauden osalta, mutta tämä voi olla myös kaksiteräinen miekka. Kevään jäljiltä työelämän rakentama stressikuormitus on jo valmiiksi painava, jonka luomaa lastia tulisi kesän kuluessa purkaa, ei rakentaa lisää.

Yksi hyvä keino on laskea oma luovuutensa valloilleen valokuvauksen keinoin. Unohtaa arki ja heittäytyä maailmaan, jonka hahmotat kameran läpi. Jotta tämä onnistuu, se vaatii hieman harjoittelua ja heittäytymistä aiheeseen. Silmä kehittyy havaitsemaan yksityiskohtia ympäristöstä sekä hahmottamaan ennakoiden ympäristössä tapahtuvaa liikettä.

Kynnys aloittamiselle on pieni, kuten tiedämme, kamera löytyy meidän kaikkien taskuista. Tietysti kuvaaminen saa aivan erilaisen luonteen, kun älypuhelin vaihdetaan järjestelmäkameraan. Maallikkokin voi aloittaa kuvaamisen ”järkkärillä” upeasti toimivien automatiikkaominaisuuksien ansiosta. Rohkaisen kuitenkin mahdollisimman pian heittämään automatiikan pois ja aloittamaan säätää asetuksia itse. Silloin kuvaaja päättää kuvan lopputuloksen, ei kamera.

Oli kamerakalusto mikä vain, kuvan syntymisen rakentavat neljä tekijää. Kaiken taustalla vaikuttaa valkotasapaino, eli asetus, jolla säädetään kameralaitteen kennoa vastaamaan vallitsevan valon värilämpötilaa, jolloin saadaan oikea värintoisto. Seuraavaksi tulee säätää harkitusti kennon herkkyys (ISO-arvo) vastaanottaa valoa. Tulee huomioida, että korkea herkkyys tuottaa kuvaan kohinaa eli rakeisuutta. Kennosta, joka aikoinaan korvasi kinofilmin, siirrymme muokkaamaan objektiivissa sijaitsevaa aukkoa (f-luku). Se määrittää kennolle pääsevän valon määrän ja vaikuttaa kuvan terävyysalueeseen. Viimeiseksi tulee säätää suljinaika. Eli aika, jonka valo pääsee kennolle ja luo liikkeen pysähtymisen kuvaan. Liikkeen hallinta kuvassa sekä syväterävyydellä oleellisten asioiden korostus taustaa ja etualaa sumentaen ovat valokuvauksen voimakkaimmat tehokeinot visuaalisesti. Syväterävyyteen aukon lisäksi vaikuttavat tarkennusetäisyys sekä objektiivin polttoväli, eli kuva-alan laajuus.

Kun valokuvaamisen tekniikka on kunnossa, kuvaaminen on mielestäni näkemistä ja näkemystä. Eli sitä, kuinka hahmotat maailman kaikkine hienoine yksityiskohtineen ja sitä, kuinka tulkitset sitä oman persoonasi ja näkemyksesi kautta. Kuinka sisäistät näkemääsi ajan kontekstissa? Tilannetta, joka kestää vain sekunnin murto-osan, voi olla kauneinta ja ihmeellisintä ikinä. Entä kuinka vangita elämän aidot tilanteet niin, että kuvat ikään kuin elävät vielä vuosien jälkeen?

On tärkeää malttaa rauhoittua ja syventyä kuvattavaan tilanteeseen ja kohteeseen. Käytä kameraa tutkimusvälineenä. Havainnoi ja tulkitse. Kiertele ja vaihda kuvakulmaa. Taasen ihmisiä kuvattaessa tulee kuvattavaan luoda vuorovaikutus, jotta vältytään ikäviltä pönötyksiltä. Henkilökuvauksessa tulisi aina pyrkiä saamaan kuvattavan persoonallisuus esiin kuvassa. Lisäksi on hyvä muistaa, että sommittelu ja kuvan harkittu rajaaminen ovat aina merkittävässä roolissa.

Näin digitalisaation valtakaudella filmiä ei enää tarvitse säästellä, eli kameraa tulee niin sanotusti ”laulattaa”. Voisi sanoa, että aloita kuvaaminen ikään kuin luonnostellen oikeaa kuvakulmaa hakien. Kuvamäärät tulee olla runsaita, jotta tämän avulla löytää aidosti ne huippuotokset, joita on palkitsevaa katsoa vielä vuosien päästä.

Lasten riemukkaat vesisodat, ystävien railakkaat festaritunnelmat, kastehelmien kimallus ja niissä kylpevä pääsky aamuauringossa, voidaan todeta, että kauneus on katsojan silmässä. Mitä ikinä kauneus sinulle tarkoittaakaan, on palkitsevaa löytää se ja tallentaa muistoksi. Valokuvaus on erittäin palkitsevaa ja jopa terapeuttista, puhutaan esimerkiksi voimauttavasta valokuvauksesta. Ihminen on perusluonteeltaan luova ja sitä tulee ruokkia. Näin ollen se on erittäin hyvä harrastus kesäloman aktiviteettien lisäksi. Se myös harjaannuttaa silmää ja tapaa katsoa sekä luo näkemystä kuvallisesta ilmaisusta.

Tästä on suurta hyötyä myös horisontissa häämöttävään arkeen, kun ajatellaan yritysviestinnän kärjen kehittämistä syksylle ja kohti vuoden 2024 markkinoinnin avausta. Kuvausharrastuksen kautta yrittäjä hahmottaa myös oman viestintänsä ja tavat esittää tuotteet ja palvelut kohderyhmälleen aivan uudella tavalla.

Luovaa ja ikimuistoista kesää!

Jaakko Laukkanen

TKI-asiantuntija, Savonia-ammattikorkeakoulu