Hauho, Hauho

En varsinaisesti ehtinyt pitää kesälomaa tänä kesänä. Lomasaldokseni jäi vaivaiset viisi päivää ja nekin pidennetyn viikonlopun muodossa. Se ei kuitenkaan haittaa minua, taaksepäin katsellessani huomaan kesän olleen kiireestä huolimatta juuri sitä mitä halusinkin: sopivassa suhteessa rauhaa ja hässäkkää. Jälimmäistä enemmän ja hyvä niin.

IMG_8434Matkalla Hauholle.

Vauhdikas ja hektinen tapani elää ei aina kohtaa omaa elämänfilosofiaani, jonka mukaan asioita pitäisi ihmetellä rauhakseen – katsella ja pohtia. Oikeastaan juuri näiden asioiden yhteentörmäys ajaa minua tilanteisiin, joissa vedän pyöräni jarrut vauhdissa kiinni keskellä vilkasta katua ja jään ottamaan valokuvaa mukavan näköisestä puunoksasta. Toisaalta: tapani on tehnyt minusta päivittäisnautiskelijan, tyypin joka ei tarvitse ihmeellisyyksiä löytääkseen ihmeellisyyksiä. Kiire on opettanut minua rakentamaan tavallisista hetkistä vähemmän tavallisia hetkiä – juttuja, joista voi nauttia.

IMG_8431

Nopealla minilomallani poikkesin mummulaani Lahteen. Uskon matkan olevan usein päämäärää tärkeämpi, joten päätin tapani mukaan nautiskella kokonaisvaltaisesti bussimatkastani. Junamatkat ja bussimatkat ovat aina olleet minulle paikasta toiseen siirtymisen sijasta elämys. Se on aikaa, jolloin minua ei voi tavoittaa. Ja jos voi, en minä paljoa pysty kenellekkään olla avuksi.

Olin tapojeni mukaisesti varannut kahden tunnin matkaani varten liioitellun määrän kirjoja ja lehtiä, jotka arvatenkin jäivät maisemien katselemisen vuoksi repun pohjalle. Tyypillistä tai ei, minä olen aina rakastanut katsella ikkunasta kaupunkeja ja kyliä, katuja ja asuinalueita, joissa vasta aletaan herätä tulevaan aamuun.

IMG_8430

Taidan olla kohtaloon uskova höperö, mutta erääksi tärkeäksi elementiksi matkanteossani on muodostunut musiikkisoittimeni, jonka annan arpoa valintansa mukaan erilaisia kappaleita säestämään kulkuani. Hyvin usein maisemat kohtaavatkin kuulokkeista kuuluvat sävelet (tai vastaavasti kuulen sanat tarkemmin silloin kun kiire on riisuttu pois). Siinä minä sitten istuin, matkamies maan, linja-auton kuljettaessa minua varhaisaamussa kohti Lahtea. Ikkunoista aukeava maisema oli taianomainen – peltojen takana nousi aurinko. Säilyttääkseni idyllisen mielikuvan, minun kannattaisi jättää kertomatta, että soittolistaltani arpoutui soimaan Juice Leskisen Sika. Peltojen takana aurinko nousi, ihmiset heräilivät ja tuntui kuin kesä olisi vielä kauneimmillaan. Kuulokkeissani laulettiin: joulunviettomme alkaa jo toukokuussa. Niin, eihän sitä kohtaloa sovi uhmata.

IMG_8435

Ja kun linjuri pysähtyi noukkimaan muutaman satunnaisen matkustajan kyytiinsä, huokailin minä ihastuksesta: keskusta oli autio. Kaltaiseni hosuja sitä harvoin pääsee myöntämään: rauha asuu hiljaisuudessa.

Viimeistä kuvaa ei tarvitse liiemmin perustella, sillä Juice Leskinen on sen jo tehnyt.

IMG_8432

Kun aamukuudelta autossa vavisten,
heräät keskellä peltojen savisten,
tienviitta sun katseesi kiinnittää, tää.

Ei ole tekstinä Koski tai Lahti sen,
on kun ois nauranut Musti tai Vahti sen.
Mutta on siinä sentään Amerikkaa,
ja kaikki sitä diggaa.

On ensin how how, ja sitten hoch hoch,
how how, ja sitten hoch hoch,
how how sitten hoch hoch,
how how hoch hoch hauhoh hauhoh.

Hauho Hauho Hauho hau hau hou hou hau.

Kommentit

  • Sanna Lukkarinen

    Piti tsekata tää kirjoitus kun tuo otsikko hyppäsi silmiin: Hauho, Hauho. Paikkakunta josta olen kotoisin, nykyisin tosin liitetty osaksi Hämeenlinnaa. ;)

Jätä kommentti

*