Tonnin stiflat

Naisten selittämätön rakkaus kenkiä kohtaan teki kausiluontoisen visiitin elämääni ollessani parikymppinen. Silloin nurkissani pyöri kymmeniä kenkäpareja: toisinaan jopa liian isoja tai liian pieniä. Mutta kun ne olivat niin kauniita ja ei niitä olisi voinut sinne kauppaan yksinkään jättää.

Nykyisin en ole kenkä-ihmisiä edes nimeksi asti, omistan vain muutamat kengät: yhdet juoksemiseen, yhdet kävelemiseen ja yhdet niitä hetkiä varten, jolloin en juokse enkä kävele. Niin, minusta on tullut turhan mukavuudenhaluinen käyttääkseni korkokenkiä.

Vuodenvaihteessa järjestetty huutokauppa sai edesmenneen kenkärakkauteni kuitenkin roihahtamaan jälleen liekkiinsä, ainakin hetkeksi. Muistin miltä se tuntui – nähdä kenkäpari, joka oli niin järjettömän ihana, ettei sitä olisi voinut jättää oman onnensa nojaan. Toisin kuin korkokengät, mukavoittavat nämä mukavuudenhaluani entisestään – asettelin ne nimittäin työpaikkani ikkunaan, jotta voisin ihastella niitä päivittäin.

Niin. Ikkunassa on mulla tonnin stiflat, ei ne tonnii paina, mut ne bungaa sen.

IMG_9037 … joskus mä stygen niille tsungaan, silloin kun mä muille tsungaa en.

Kommentit

  • Ari Niemeläinen

    Minulla on vieläkin yli 60:nä ukon turilaanakin hyvin paljon kenkiä, tosin ehkä vain 3-4 paria ehjiä. Tarvitsen niitä hyvin erilaisiin tarkoituksiin työssä tuurauksista, jolloin on oltava nappaskengät, aina huopakumisaappaisiin pilkkireissuille. Sitten ovat lisäksi ne noin 25 paria loppuun asti kulutettuja kenkäraasuja, mutta en raaski heittää niitä poiskaan, kun niihin liittyy niin paljon muistoja. Onneksi liiterin vintillä ja mökin varastossa on tilaa, jonne vielä joku pari mahtuu, mutta mitä sanookaan plokkariukin perikunta purkaessaan jäämistöjäni? Jos pitkää ikää pukkaa, saattaa valikoima vielä kasvaakin.

    • Linda Huhtinen

      Olet oikeassa, toisinaan kenkiin liittyy niin paljon muistojakin, ettei niistä raaski luopua! Itselläni kerääntyi aikanaan erilaisia kenkäpareja lähes sata paria. Myönnettäköön – lähes kaikki olivat turhia. Kavereilla olikin kissanpäivät kun niistä päätin kertaheitolla luopua. Joitakin olen laittanut tosin myös jemmaan, puhtaasti juuri muistojen ja kauniin ulkonäön vuoksi. Olen kuitenkin huomannut, että ne rakkaimmat kengät sivuuttavat helposti kaikki uudet ja hienotkin kengät – ne tutut suosikkikengät on vaan niin helppo vetää jalkaan kun niissä tuntuu se oman jalan muoto jo valmiiksi. Nykyisin tuleekin tepasteltua lähes aina lenkkareissa, ne kun soveltuvat lähes kaikkeen.

Jätä kommentti

*