Halpa yhtä kuin roska?

Muistatko edellisen kerran näkemäsi alennusosaston lattian – oliko se siisti vai roikkuiko vaatteita, lojuiko niitä lattialla tai olivatko rekit niin sekaisin, että sieltä ei oikeita kokoja löytynyt? Todennäköisesti jälkimmäinen näky oli todenmukainen. Kirpputoreille omia vaatteita en halua edes viedä, koska paikkaa saisi olla monesti päivän aikana siivoamassa. Harvoin jaksan alennettuja tuotteita selata kivijalkaliikkeessä, koska siihen todella tarvitsee aikaa ja pitkän pinnan. Mieluiten kävelen ohi ja etsin tarvitsemaani muualta tai nettikaupasta. Erityisesti edullisten vaatteiden rekit ovat sekaisin olivatpa ne normaalihintaisia tai alennuksessa – merkitseekö tämä sitä, että vaatteet ovat roskaa, jos niitä kohdellaan kuin roskaa?

 

Vaateteollisuus kehittyy jatkuvasti, minkä takia uusia vaatteita ilmestyy kauppoihin aiempaa nopeammin, lähes joka viikko. Hintoja pyritään laskemaan niin alas, että jokaisella kuluttajalla olisi niihin varaa. Alhaisten hintojen kääntöpuolena on ompelijoiden ja kankaiden tuottajien palkat sekä maapallon varojen kuluttaminen. Tuotteita kuljetetaan useimmiten lentokoneilla ja laivoilla pakattuna pakkausmuoveihin ja kosteutta imeviin liinoihin, etteivät vaatteet kerkeä pilaantua matkalla kaupan hyllylle.

 

Tietoisuuden lisääntyessä kuluttajien keskuudessa vaatteiden edulliset hinnat huolestuttavat, mutta silti niitä kohdellaan halpamaisesti. Vaatteilla ei tunteita ole, mutta se ei anna oikeutta heittää ja rypistää niitä kasaan takaisin tarkastelemisen jälkeen. Harvemmin näkee hintalapun mukaan arvokkaampien vaatteiden lojuvan lattialla tai henkarista roikkuen. Johtuuko tämä kenties siitä, että niihin ei edes uskalleta koskea, koska ne ovat arvokkaampia? Miksi sitten ajatusmaailma edullisten vaatteiden lähettyvillä on aivan vastakohtainen?

.

Ihmettelin, kuinka ihmiset kävelivät vaatteiden päällä eikä kukaan ollut nostavinaan niitä takaisin tiputettuaan. Kuva otettu ulkomailta.

 

Usein kuluttajat eivät huomaa kaikkea työn määrää mitä liike sisältää samanaikaisesti. Sovituskopin naulakko liian usein huutaa apua, koska roikkuvat vaatteet painavat sitä seinästä irti. Vika ei ole työntekijöissä vaan kuluttajissa, jotka jättävät vaatteet tietoisesti sovituskoppiin, ehkäpä ajatuksella ”on ainakin työtä niille”. Monesti sovituskoppien ulkopuolella on pöytä tai rekki, jonne ei-sopivat vaatteet voi jättää. Ajattelen usein, että viemällä vaatteet takaisin paikoilleen on kaikilla mukavampaa. Ei kukaan halua itsestä riippumattomien asioiden takia työtehtävien kasvavan lumipalloefektin lailla. Ensi kerralla sovituskopissa voi ajatella, että jos olisin itse työntekijä kyseisessä kaupassa, lannistuisinko, jos asiakas jättää sovittamat vaatteet lojumaan puoliksi lattialle, kun tehtävää on muutenkin paljon.

 

Uskon vaatteita viskaavien kuluttajien käyttäytyvän kotona samalla tavalla jo vaatekaapissa olevia vaatteita kohtaan. Kuvittelen sitä sotkun määrää lattialla ja niitä aamuja, jolloin vaatteita tongitaan kasoista, vaikka pitäisi jo olla lähdössä töihin ja kuin salama kirkkaalta taivaalta, päivä on pilalla. Kuluttajan käytös kaupoissa hohtaa omista käytöstavoista ja arvostuksesta vaatteita kohtaan, olivatpa ne kahden tai kahdensadan euron arvoisia.

 

Jätä kommentti

*