Pääsiäistä

Kevään juhla on taas käsillä. Pääsiäisessä yhdistyvät niin pakanalliset kuin kristilliset perinteet. Tehtiin taikoja ja ennen vanhaan karkotettiin pihapiiristä pahoja henkiä. Varsinkin pitkäperjantai on ollut vakava päivä ja muistan lapsuudesta ainakin sen, että päivällä oli pituutta liiankin kanssa. 1960-luvulla ja juuri pääsiäisen aikaan perheemme Saarelasta sulloutui pikku Fiattiin ja matkasimme sukuloimaan Kymenlaaksoon. Pikku Fiiu oli […]

Lue lisää

Maaliskuuta

Tunturimaastossa on vielä paljon lunta ja ajoittain pakkasherra kopsauttelee nasakasti mökin nurkkapieliä kuin muistuttaakseen, että nyt on vielä talvi. Mutta jos ne vanhat merkit pitävät paikkansa kevään neitokainen hiipii hiljalleen käydäkseen lopullisen taistelun talven kanssa. Siitä kertovat nämä valostuneet päivät auringon viipyillessä yhä pidempään taivaanrannassa. Joella jääkannen alta on kuulunut jo pitkään matalaa kuminaa, narahduksia […]

Lue lisää

Nallen ja Röllin kuulumisia

Viime vuoden puolella kerroimme itsestämme ja siitä, että käymme joskus lammaspaimenessa entisellä kotiseudulla. Jos joku teistä ei sitä uskonut, niin tässä on todistusaineistoa viime kesältä. Saatte tekin ihastella kesäistä päivää, haistella niittykukkien tuoksua ja nauttia näin virtuaalisesti auringonpaisteesta. Ja mitä sen jälkeen tapahtuikaan? Suomen lampaanvillat yhdessä Karvapallon kennelin, siis meidän lapinkoirien pohjavillojen kanssa matkasivat kehräämölle. […]

Lue lisää

Talven ihmemaa

Helmikuun helmiäisiä täältä pohjoisen luonnosta. Tykkyluminen metsä tarjoaa kulkijalle hienon ja satumaisen kokemuksen. Sellaisen, johon tahtoisi uppoutua pidemmäksikin aikaa. Katselen lumisten puiden outoja hahmoja ja löydän niistä jättiläisen, avaruusolion, lumisen piilopirtin ja vekkulin  menninkäisen. Aurinko lämmittää jo säteillään ja kirkas taivas ylläni on huikaisevan sininen. Taas kerran luonto on vanginnut minut kauneudellaan. Läheisen joen kohina […]

Lue lisää

Uusi vuosi, uudet puuhat

Vuosi vaihtui varsin hiljaa ja rauhallisissa merkeissä. Luonnonkatastrofit, virukset, suru-uutiset, pienet yllätykset yms. leimasivat vuotta 2020. Jospa tämä uusi olisi parempi ja terveellisempi elää kuin edellinen, jo muistojen arkistoon siirretty. Onneksi olemme saaneet oikean talven Savoonkin. Tätä kirjoittaessani on muutaman asteen pakkanen ja satelee hiljalleen lumihitua. Maisema on kaunis tykkylumipuineen ja suorastaan kutsuu kävelylle tai […]

Lue lisää

Joulun odotusta

Kaikki rakkaat muistot joulusta liittyvät sinne lapsuuteen ja aikuisiän perhe-elämään. Vuosien saatossa ajatukset ja odotukset ovat muuttuneet, eikä oikeastaan mikään ole samanlaista. Ja kuitenkin on, mutta tunnemaailma on paljon latteampi, jotenkin haalistunut. En tiedä vaikuttaako siihen tämä omituinen ja ikävä koronavuosi, mutta suomalaisella sisulla on päiviä ja kuukausia klaarattu eteenpäin. Viime viikolla tartuin sitten topakasti […]

Lue lisää

Koiraystäväni

Koira on ihmisen luotettavin ystävä. Allergian tähden en omista enää mitään lemmikkiä, mutta pääsen usein lenkille yhdessä karvatassujen kanssa. Suomen lapinkoirat: Nalle, Taigahaun Tuiskupeikon Tango 6v ja Rölli, Poikkikorvan Vuomanrölli 4v. Kuvassani isä ja poika nauttivat auringosta ja kuuntelevat tarkkaavaisina joen laulua. Lähisukulaisuudesta huolimatta ne ovat luonteeltaan erilaisia. Nalle on hieman vakava, mutta poikansa Rölli […]

Lue lisää

Hidastan elämää

Elämän teillä kannattaa kulkea suhteellisen tasaista vauhtia. Varsinkin, kun tiukassa kurvissa voi ajaa ulos. Kirjoitin hitaasta elämästä vähän ennen eläkeaikaa. En suistunut tieltä eikä muutakaan mullistavaa tapahtunut. Pienen työikävän jälkeen edessä odottivat nämä loppuelämän seesteiset ja onnelliset päivät. Sattumalta luin silloin jostakin, kun omatunto hiukan koputteli, että saako eläkkeelle jäänyt nauttia elämästä? Vastaus oli: kyllä […]

Lue lisää

Kävelee porojen kanssa

Kaamosta paossa pohjoisessa Lapissa. Hassua, vai mitä? Pimeän, vesisateen ja loskakelin vuoksi vaihdoin hetkeksi maisemaa. Savossa on kaamos, mikäli ei sattumoisin asu katuvalojen piirissä. Täällä pohjoisessa on lunta ja se valaisee. Sitä ei ole paljon, mutta innokkaimmat ovat päässeet jo hiihtämään. Tosin äskettäin alkanut suojasää vähensi lumen määrää reilusti. Joka päivä kävelen kepein askelin pitkin […]

Lue lisää

Ihan pihalla

Lehtien haravointia, rakko peukalon hankuraisessa. Kukkaruukkujen tyhjennystä ja pesua, no tulipas taas sirpaleita. Puutarhakoristeiden varastointia, rikkonaisistakaan en raskisi luopua. Viikkoni kului vikkeästi hyötyliikunnan parissa. Suuri viisaus opettaa, että kaikki muu on turhaa, paitsi puutarhanhoito. Paitsi ettei ole puutarhaa. On vain villi, vaatimaton ja varsin omanlainen pihapiiri. Nuorena halusin puutarhuriksi, mutta se haave varisi maahan putoavien […]

Lue lisää

Luonnollista taidetta

Siinä se jököttää omalla paikallaan. Savolainen tuttu kivi Nilakkajärvessä ”poikaset” ympärillään. Tänä syksynä se näyttää taideteokselta ainakin omaan silmään. Aamulenkillä kierrän usein rannan kautta. Maisema on samanlainen, mutta vuodenaikojen vaihtuessa luontomaalarin värivalinnat osuvat aina nappiin. Kuukausi alkoi kauniilla päivillä, mutta vuosi sitten viides lokakuuta Savossa satoi hintsusti lunta ja puolenkuun maissa innokkaimmat hiihtivät pohjoisessa. Itselle […]

Lue lisää

Hei vaan kesä

Näinä päivinä huokaistaan, että aika on kulunut taas liian nopeasti. Vastahan se kevät keikutteli helmojaan. Sato lienee jo korjattu niin puutarhoista kuin pelloiltakin. Tosin viljanpuinnit ovat kuulemma hieman viivästyneet.    Syksyllä syntyneelle tämä on rakasta aikaa. Maa tuoksuu muhevan kypsältä ja ilma on raikkaan kuulasta. Jopa aamun sankka sumuverho on kaunis. Sehän ihan kutsuu seikkailemaan […]

Lue lisää

Kun metsälampeni katosi

Oletteko kuulleet koskaan puhuttavan ihmisestä, joka olisi joutunut metsänpeittoon? Täällä seitsemän tunturin kylässä sellaistakin voi tapahtua. Menninkäisten ja metsänhaltijoiden maailmassa se on tavallista, mutta me nykyihmiset taidamme vain naureskella sille ja tuskinpa monikaan teistä on edes kuullut koko asiasta. Mutta minäpä kerron teille nyt ihan tositarinan siitä, mitä sattui perjantaina 28. elokuuta 2020. Päiväni alkavat […]

Lue lisää

Kylä vuoren rinteessä

Keskipäivän kuuma aurinko oli paahtanut vuoren rinteeseen rakennettuun kylään koko päivän. Kapeiden mukulakivikatujen varsilla kohoavat harmaat kivitalot näyttivät nojaavan toisiinsa ja illalla niiden seiniin varastoituneen auringonlämmön saattoi aistia ohi kulkiessaan. Elokuun ilta tuoksui vahvoille ja täyteläisille mausteille. Kylän viehättävät tavernat avautuivat yksi toisensa jälkeen ja pian ilmaan levisi grillatun lihan huumaavan herkullinen tuoksu. Runsaina kukkivat […]

Lue lisää

Yksisarvinen

Viime aikojen ikävät tapahtumat ja uutiset niin maailmalta kuin kotimaastakin ovat olleet todella surullisia. Elämme hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa, mutta me selviämme tästä. Noudatetaan saatuja ohjeita sekä jatketaan taistelua tätä näkymätöntä vihollista vastaan. Tarkoitus ei ole kirjoittaa koronaviruksesta. Kukin meistä käsittelee tätä tilannetta omalla tavallaan. On tärkeää ettemme masentuisi. Sen estämiseksi ja muutenkin me tarvitsemme jotain, […]

Lue lisää

Hoivakissa Riesa kertoo – osa 2

Minä olen vielä iäkkäänäkin komea kissa. Turkkini on säilyttänyt kauniin värityksensä ja leuan alla pidän edelleenkin valkoista ruokalappua. En muista sitä tapausta, kun minut ristittiin tällä hieman harmillisella nimellä, mutta kai sillä oli oma merkityksensä. Arvelen olleeni villissä nuoruudessa semmoinen joka paikan nuuskija sekä kaikkeen tekemiseen osallistuja, siis varsinainen riesa monien mielestä. Sanoivat minua äärimmäisen […]

Lue lisää

Hoivakodin kissa (1.osa)

Vanhusten hoivakodin johtaja muistelee: Syntyipä eräänä päivänä Pohjanmaalla Alavieskassa kissapentueeseen erikoisen kaunis urospentu. Se kasvoi ja pian sille oli aika etsiä uusi koti. Sukulaisnainen toimi siellä maatalouslomittajana ja toi pennun Keiteleelle. Kissa, nimeltä Riesa, tuli meille muistini mukaan vuonna 2001 kevätkesällä. Jo alusta alkaen se osoittautui erittäin virkeäksi ja persoonalliseksi tapaukseksi. Meillä oli kotina silloin […]

Lue lisää

Voimapuu

Taas kerran seison katselemassa ihaillen ympärilläni olevaa metsää. Hengitän syvään sen vahvaa aromia. Jos olette kokeneet helteisen mäntymetsän tuoksun, tiedätte varmasti, mitä tarkoitan. Suhteeni metsään on syventynyt ja saanut aivan uuden ulottuvuuden nyt, kun kaikkeen on enemmän aikaa tässä hitaammassa elämässä. Komea mäntymetsä ympäröi mökkimaisemaa houkuttaen kävelemään. Varvikkokankaalla askel kulkeekin ihmeen kevyesti. Joskus silloin, kun […]

Lue lisää

Kesäleikkejä

Iita ja Ierikka touhusivat keskellä viljapeltoa suuren kiven päällä. Heille se ei ollut pelkkä kivi, vaan iso valtamerilaiva. Ierikalla oli sininen lippalakki, johon äiti oli ompelemalla kiinnittänyt kokardin. Sen, josta ei saanut puhua, kun siihen liittyi jotenkin isoisä ja sota, mutta lapset olivat luvanneet säilyttää salaisuuden. Ierikka oli kapteeni ja hän tarkkaili ylpeänä horisonttia pahvirullista […]

Lue lisää

Juhannusmuisto

– Mualimanloppu tulloo, mualimanloppu tulloo, kuulettako? Haesoo niin pahalta ja kolisoo! – Eläpä Iita huasta ihan höpöjä. Isä siellä vuan ajjaa paskoo pellolle kolukärreillä. Pellavapäinen poika kaivoi likaisella sormella nenäänsä ja nauraa hekotteli pikkusiskolleen. Ei heillä ollut montaa vuotta ikäeroa, mutta kyllä nelivuotias tyttö oli pojan mielestä vielä ihan pöljä. Äiti kulki pihan poikki marmattaen […]

Lue lisää

Hidasta elämää ja hyggeilyä, osa 2

Ja kuinka sitten kävikään? Pääosin kaikki on mennyt mukavan letkeästi. Suurin ja mullistavin kokemus oli palautuminen normaalirytmiin yövuorotyön jäljiltä. Sydän, aivot ja munuaiset ovat olleet todella lujilla vuorotyön tekijällä, ja siksi oli todella mielenkiintoista tarkkailla omaa hiljalleen parantuvaa kehoaan. Millaisia pysyviä jälkiä on jäänyt, sitä en edes uskalla ajatella. Ihminen on koottu päiväelämään sopivista tarpeista, […]

Lue lisää