Ihan pihalla

Lehtien haravointia, rakko peukalon hankuraisessa. Kukkaruukkujen tyhjennystä ja pesua, no tulipas taas sirpaleita. Puutarhakoristeiden varastointia, rikkonaisistakaan en raskisi luopua. Viikkoni kului vikkeästi hyötyliikunnan parissa. Suuri viisaus opettaa, että kaikki muu on turhaa, paitsi puutarhanhoito. Paitsi ettei ole puutarhaa. On vain villi, vaatimaton ja varsin omanlainen pihapiiri. Nuorena halusin puutarhuriksi, mutta se haave varisi maahan putoavien […]

Lue lisää

Luonnollista taidetta

Siinä se jököttää omalla paikallaan. Savolainen tuttu kivi Nilakkajärvessä “poikaset” ympärillään. Tänä syksynä se näyttää taideteokselta ainakin omaan silmään. Aamulenkillä kierrän usein rannan kautta. Maisema on samanlainen, mutta vuodenaikojen vaihtuessa luontomaalarin värivalinnat osuvat aina nappiin. Kuukausi alkoi kauniilla päivillä, mutta vuosi sitten viides lokakuuta Savossa satoi hintsusti lunta ja puolenkuun maissa innokkaimmat hiihtivät pohjoisessa. Itselle […]

Lue lisää

Hei vaan kesä

Näinä päivinä huokaistaan, että aika on kulunut taas liian nopeasti. Vastahan se kevät keikutteli helmojaan. Sato lienee jo korjattu niin puutarhoista kuin pelloiltakin. Tosin viljanpuinnit ovat kuulemma hieman viivästyneet.    Syksyllä syntyneelle tämä on rakasta aikaa. Maa tuoksuu muhevan kypsältä ja ilma on raikkaan kuulasta. Jopa aamun sankka sumuverho on kaunis. Sehän ihan kutsuu seikkailemaan […]

Lue lisää

Kun metsälampeni katosi

Oletteko kuulleet koskaan puhuttavan ihmisestä, joka olisi joutunut metsänpeittoon? Täällä seitsemän tunturin kylässä sellaistakin voi tapahtua. Menninkäisten ja metsänhaltijoiden maailmassa se on tavallista, mutta me nykyihmiset taidamme vain naureskella sille ja tuskinpa monikaan teistä on edes kuullut koko asiasta. Mutta minäpä kerron teille nyt ihan tositarinan siitä, mitä sattui perjantaina 28. elokuuta 2020. Päiväni alkavat […]

Lue lisää

Kylä vuoren rinteessä

Keskipäivän kuuma aurinko oli paahtanut vuoren rinteeseen rakennettuun kylään koko päivän. Kapeiden mukulakivikatujen varsilla kohoavat harmaat kivitalot näyttivät nojaavan toisiinsa ja illalla niiden seiniin varastoituneen auringonlämmön saattoi aistia ohi kulkiessaan. Elokuun ilta tuoksui vahvoille ja täyteläisille mausteille. Kylän viehättävät tavernat avautuivat yksi toisensa jälkeen ja pian ilmaan levisi grillatun lihan huumaavan herkullinen tuoksu. Runsaina kukkivat […]

Lue lisää

Yksisarvinen

Viime aikojen ikävät tapahtumat ja uutiset niin maailmalta kuin kotimaastakin ovat olleet todella surullisia. Elämme hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa, mutta me selviämme tästä. Noudatetaan saatuja ohjeita sekä jatketaan taistelua tätä näkymätöntä vihollista vastaan. Tarkoitus ei ole kirjoittaa koronaviruksesta. Kukin meistä käsittelee tätä tilannetta omalla tavallaan. On tärkeää ettemme masentuisi. Sen estämiseksi ja muutenkin me tarvitsemme jotain, […]

Lue lisää

Hoivakissa Riesa kertoo – osa 2

Minä olen vielä iäkkäänäkin komea kissa. Turkkini on säilyttänyt kauniin värityksensä ja leuan alla pidän edelleenkin valkoista ruokalappua. En muista sitä tapausta, kun minut ristittiin tällä hieman harmillisella nimellä, mutta kai sillä oli oma merkityksensä. Arvelen olleeni villissä nuoruudessa semmoinen joka paikan nuuskija sekä kaikkeen tekemiseen osallistuja, siis varsinainen riesa monien mielestä. Sanoivat minua äärimmäisen […]

Lue lisää

Hoivakodin kissa (1.osa)

Vanhusten hoivakodin johtaja muistelee: Syntyipä eräänä päivänä Pohjanmaalla Alavieskassa kissapentueeseen erikoisen kaunis urospentu. Se kasvoi ja pian sille oli aika etsiä uusi koti. Sukulaisnainen toimi siellä maatalouslomittajana ja toi pennun Keiteleelle. Kissa, nimeltä Riesa, tuli meille muistini mukaan vuonna 2001 kevätkesällä. Jo alusta alkaen se osoittautui erittäin virkeäksi ja persoonalliseksi tapaukseksi. Meillä oli kotina silloin […]

Lue lisää

Voimapuu

Taas kerran seison katselemassa ihaillen ympärilläni olevaa metsää. Hengitän syvään sen vahvaa aromia. Jos olette kokeneet helteisen mäntymetsän tuoksun, tiedätte varmasti, mitä tarkoitan. Suhteeni metsään on syventynyt ja saanut aivan uuden ulottuvuuden nyt, kun kaikkeen on enemmän aikaa tässä hitaammassa elämässä. Komea mäntymetsä ympäröi mökkimaisemaa houkuttaen kävelemään. Varvikkokankaalla askel kulkeekin ihmeen kevyesti. Joskus silloin, kun […]

Lue lisää

Kesäleikkejä

Iita ja Ierikka touhusivat keskellä viljapeltoa suuren kiven päällä. Heille se ei ollut pelkkä kivi, vaan iso valtamerilaiva. Ierikalla oli sininen lippalakki, johon äiti oli ompelemalla kiinnittänyt kokardin. Sen, josta ei saanut puhua, kun siihen liittyi jotenkin isoisä ja sota, mutta lapset olivat luvanneet säilyttää salaisuuden. Ierikka oli kapteeni ja hän tarkkaili ylpeänä horisonttia pahvirullista […]

Lue lisää

Juhannusmuisto

– Mualimanloppu tulloo, mualimanloppu tulloo, kuulettako? Haesoo niin pahalta ja kolisoo! – Eläpä Iita huasta ihan höpöjä. Isä siellä vuan ajjaa paskoo pellolle kolukärreillä. Pellavapäinen poika kaivoi likaisella sormella nenäänsä ja nauraa hekotteli pikkusiskolleen. Ei heillä ollut montaa vuotta ikäeroa, mutta kyllä nelivuotias tyttö oli pojan mielestä vielä ihan pöljä. Äiti kulki pihan poikki marmattaen […]

Lue lisää

Hidasta elämää ja hyggeilyä, osa 2

Ja kuinka sitten kävikään? Pääosin kaikki on mennyt mukavan letkeästi. Suurin ja mullistavin kokemus oli palautuminen normaalirytmiin yövuorotyön jäljiltä. Sydän, aivot ja munuaiset ovat olleet todella lujilla vuorotyön tekijällä, ja siksi oli todella mielenkiintoista tarkkailla omaa hiljalleen parantuvaa kehoaan. Millaisia pysyviä jälkiä on jäänyt, sitä en edes uskalla ajatella. Ihminen on koottu päiväelämään sopivista tarpeista, […]

Lue lisää

Hidasta elämää ja hyggeilyä, osa 1

Tuosta otsikon sisältämästä asiasta on puhuttu ja kirjoitettu niin kauan, mutta mitä nuo sanat oikein pitävät sisällään? Minä olen elämänmuutoksen edessä ja päätin aloittaa loppuelämäni uusilla ”harrastuksilla” siis noilla yllä mainituilla asioilla. Olen siitä onnellisessa asemassa, että nyt on tullut aika kokeilla jotain uutta, ja elää hetkittäin itselleni rakkaassa paikassa. Vapautta tulee riittämään. Pääsen eläkkeelle […]

Lue lisää

Velhoa etsimässä

Pohjoisessa tuntureilla samoillessani kuulin joskus hiljaista mutinaa ja hentoja kuiskauksia. Tunnustan nähneeni myös vilaukselta pikkuruisia menninkäisiä. Ovatko ne olleet vain tunnetusti vilkkaan mielikuvitukseni tuotetta? Se jäänee arvoitukseksi, mutta en liene ainut, joka on tehnyt samanlaisia havaintoja. Lappiin oli tulossa talvi, mutta lunta oli tänään vielä varsin vähän. Oli siis oikein sopiva keli metsäretkelle. Vääntäessäni reppua […]

Lue lisää

Puuksi muuttunut nainen

Tapahtui kauan, hyvin kauan sitten. Siihen aikaan, kun ihmiset elivät luonnossa. He metsästivät ja kalastivat syödäkseen, ja saalistivat vain sen verran, mikä oli tarpeen kunakin päivänä. Asuinpaikan he olivat valinneet kalavesien viereltä. Useimmiten maa oli semmoisella seudulla hyvää ja metsät riistaa täynnä. Suurten kivipaasien välistä kohosi ohut kiemurainen savuvana ilmaan. Notkossa oli turvekammi, ja nainen […]

Lue lisää

Korppipoika

Oli kevät ja tuulet kuljettivat Atlantin valtamereltä monia outoja tuoksuja. Lähellä korkeaa kallionkielekettä nuokkui suuri musta korppi vanhan laakeripuun kyhmyisellä oksalla. Välillä se avasi toisen silmänsä ja tuijotti merelle. Korppi tiesi kalastajaveneiden saapuneen rannan suojaisimpaan poukamaan.

Lue lisää

Mehtikana se nauraa rätkätti

Olin aika pieni niihin aikoihin, kun Savon mailla eleli varsin runsas riekkokanta. Siihen aikaan noita lintuja pyydettiin aika yleisesti. Riekon makua en enää muista, mutta kyllä sitä mureaa lihaa oli varmaan myös Murtomäen ruokapöydässä tarjolla. Ukkini ei metsästänyt, mutta asuihan kotimökissämme eräs toimelias linnustuksen taitaja.

Lue lisää

Viherpeukalon sietämätön kesäkutina

Viime keväänä ja kuluneena kesänä olen viettänyt puutarhavapaata aikaa tai ainakin olen selvinnyt hyvin pienillä töillä ja mitättömällä rahasummalla. Sinällään tämä tauko on ollut helpotus kipeille nivelille, mutta erittäin vaikeaa viherpeukalolleni. Sitä on aika ajoin syyhyttänyt tuskallisen paljon, mutta olen taistellut vastaan ja selviytynyt voittajana. Toki tunnustan kesän kynnyksellä pistäytyneeni nopeasti puutarhamyymälässä, mutta kuljin siellä […]

Lue lisää

Joen laulu

Keväisen raikas tuuli puhalteli mäntyjen latvoissa kuljettaen mukanaan lupausta kesästä. Sen haistoi lämpöisenä maanläheisenä tuoksuna ilmassa. Auringonsäteet kutittivat vaeltajan nenänpäätä niin, että hänen oli tämän tästä pyyhkäistävä sormella sitä jotain näkymätöntä pois.

Lue lisää

Lapsuuden pääsiäinen

Etsiskelin komeron nurkasta kassia,jossa säilytän pääsiäiskoristeita. Niitä tuttuja ja hyvin rakkaita monien vuosien, kenties vuosikymmentenkin takaa. Pitkäkorvainen ja hieman haalistunut pupupariskunta pääsee omalle paikalleen, samoin pajunoksiin ripustettavat koristemunat. Pupuparilla on ollut pitkä suhde, joka ei suinkaan ole aikojen saatossa vaatteiden tavoin haalistunut, vaan kukoistaa entistäkin ehompana. Ne istuvat aina käsikynkässä ja kylki kyljessä. Viimeiseksi paperikassin […]

Lue lisää