Hei vaan kesä

Näinä päivinä huokaistaan, että aika on kulunut taas liian nopeasti. Vastahan se kevät keikutteli helmojaan. Sato lienee jo korjattu niin puutarhoista kuin pelloiltakin. Tosin viljanpuinnit ovat kuulemma hieman viivästyneet.   

Syksyllä syntyneelle tämä on rakasta aikaa. Maa tuoksuu muhevan kypsältä ja ilma on raikkaan kuulasta. Jopa aamun sankka sumuverho on kaunis. Sehän ihan kutsuu seikkailemaan ja kietoo sinut yllättäen äänettömän ja kostean usvavaippansa sisään.

Olen seurannut pohjoisessa vuodenaikojen vaihtumista. Jokainen on ollut kaunis ja Suomen upea luonto antanut parastaan. Tämä värikäs koronasyksy on tarjonnut melkoisen kattauksen iloa ikään kuin lohduttaakseen meitä. Ruskamaisema on ollut erityisen hieno ja väriterapiasta on saanut nauttia aina Utsjoelta Hankoon saakka. 

Ja mikä parasta. Hyvin monet suomalaiset ovat löytäneet Lapin kesän. Kuulin ihastuneita kommentteja ja ihmettelyä siitä, että Lappiinhan voi matkustaa muulloinkin kuin syksyllä ja talvella. Ja, että täältä löytyy tekemistä ja harrastuksia jokaiseen makuun, mutta kukapa kieltää lepoa ja laiskotteluakaan. 



Eipä siis masennuta. Sytytellään kynttilälyhtyjä ulos puutarhaan. Kieputellaan tunnelmavalot ihan uuteen paikkaan. Liikutaan luonnossa omaan tahtiin. Mitäs jos kokeilisit kävelyä mäntymetsässä ja hengittäisit syvään sen parantavaa tuoksua. Kauniina päivänä voisit pyytää ystävän eväsretkelle ja samalla jättäisitte hyvästit kesälle. Siispä syysiloa ja terveyttä jokaiseen päivään.   




Jätä kommentti

*