Hidastan elämää

Elämän teillä kannattaa kulkea suhteellisen tasaista vauhtia. Varsinkin, kun tiukassa kurvissa voi ajaa ulos. Kirjoitin hitaasta elämästä vähän ennen eläkeaikaa. En suistunut tieltä eikä muutakaan mullistavaa tapahtunut. Pienen työikävän jälkeen edessä odottivat nämä loppuelämän seesteiset ja onnelliset päivät. Sattumalta luin silloin jostakin, kun omatunto hiukan koputteli, että saako eläkkeelle jäänyt nauttia elämästä? Vastaus oli: kyllä saa. Ehdottomasti ja jopa sopivassa määrin itsekkäänä. Kyllä helpotti. Jatkoin hidastamista ja luovuin turhista asioista.

Ne ehdottivat eri kerhoihin ja harrastuksiin liittymistä. Kiitos ei. Se on sosiaalisten ihmisten puuhaa, mutta ei tällaisen ujon ja hiljaisen. Olen oman tien kulkija. Jo edesmennyt mummoni kehotti liikkumaan niin kauan kuin jalat kantavat ja hänen neuvojaan olen noudattanut. Joistakin asioista ja harrastuksista on pitänyt luopua. Ikävä nivelrikko estää käsitöiden tekemisen, mutta tilalle olen saanut muuta.

Se on kameran kanssa kulkemista luonnossa ja mielenkiintoisten kohteiden bongaamista. Sieltä löytyvät hienot elämykset ja usein juttujen aiheetkin. Siinä sivussa kroppa pysyy kunnossa, mikäli ei satu uppoamaan suonsilmäkkeeseen tai putoamaan veteen. Semmoisia läheltä piti tilanteita ei lasketa. Komea joki, jossa putoukset kohisevat, on usein patikan kohteeni. Siellä virtaava vesi laulaa ikiaikaisia tarinoitaan kivellä istujalle.

 

Toki joella on elämää. Hidasta sellaista. Talvella saukolla ei ole kiire, kun se sukeltelee kalojen perässä tai laskee mäkeä jäätynyttä putousta pitkin. Juuri parhaillaan majava työskentelee jokivarressa metsurina kaataen puita ja varustaen siten pesäänsä talven varalle. Korppien reviiri on läheisessä metsässä ja välillä ne lentävät tarkkailemassa ihmisiä ja heidän aikeitaan. Aina tapahtuu ja joka kerta kulkija näkee jotakin uutta.

 

Aika on kuitenkin säälimätön ja se kuluu nopeasti. Se ei hidasta, vaikka me astelisimme verkkaisaan. Elämä on tässä ja nyt. Ei voi enää sanoa tai edes luvata, että sitten joskus. Jos nimittäin aikoo elää ja kokea. Niin monet aikomukset ovat jääneet jossitteluksi, joita ihminen saattaa murehtia niillä viimeisillä hetkillään. Hitaasti, mutta varmasti tartutaan siis toimeen. Jokainen päivä olkoon elämisen arvoinen.

 

 

Jätä kommentti

*