Hotellielämää ja tryffeleitä

Niin kevätkeijut, kuin me tavalliset pörriäisetkin olemme saaneet kulkea villahousuissa- ja paidoissa sillä oikutteleva on ollut keväinen sää. Tällä hetkellä ei lunta ole juuri näkyvissä, mutta maa on jäässä ja se hillitsee uutterimpia haravan varteen tarttujia.

Toki on paikkoja joita aurinko sulosäteillään on sulattanut ja niin ollen raaputtamista on päässyt vähän harjoittelemaan. Helpotusta siis pahimpaan tuskaan, mutta annetaanhan himon vaan yltyä.

Olen ottanut jokavuotiseksi tavaksi haravoida syksyisin pahimpia paikkoja. Siispä keväällä tanssi lehtiharavan kanssa on suorastaan nautinnollista ja päivän kohokohta on kahvihetki kasvihuoneessa, siinä Onnelassa.

Pistäytyminen paikallisessa rautakaupassa on pikku puutarhurin ensimmäinen askel kohti oikeaa kevättä ja kesää. Hankintoihin kuuluu valikoima puutarhahanskoja ja vieläpä kauniita sellaisia. Sen sijaan on kuljettava silmät ummessa siemenhyllyn ja kukkamukuloiden ohitse. Niitä ehtii ostella hieman myöhemmin. Ellei noita pikkuisia kissan riiviöitä olisi, meillä pöydät notkuisivat jo taimipurkkien painosta, mutta nyt on erilainen kevät.

Meillä näyttää vielä pärjäävän entisillä haravoilla, oksasakseilla ja kottikärryjäkin on oikein pareittain. Olen lopettanut heinien kulottamisen sillä pari muovista lehtiharavaa on sulanut siinä sivussa. Täytyykin hankkia sellainen vanhanaikainen puuvartinen metalliharava.

Oksasaksien kanssa kävin jo puiden ja pensaiden kimppuun sillä kevätleikkaukset on suoritettava ennen silmujen puhkeamista ja nestevirtauksen voimistumista. Isommasta omenapuusta lähti muutama pieni oksa ja pari vesiversoa sekä takinhihaan ilmestyi palkeenkieli.

Marjapensaat käsittelimme jo viime syksynä, mutta edelleen on tarkistamatta kasvaako niiden juurella tryffeleitä. Luin lehdestä, että sellainen on mahdollista. Tosin siihen minulla on varmempikin konsti.

Jo kolme vuotta olen kasvattanut tammea ja taas se näyttää selvinneen yhdestä talvesta. Varjelen sitä, kuin silmäterääni. Ehkäpä jonain kauniina päivänä tuotan jollekin courmet-kokille iloisen yllätyksen.

Lämmintä säätä tässä kiihkeästi odotellaan. Pitäisi päästä siivoamaan kasvihuone ja pesemään ikkunat. Hyvin on Onnela talvehtinut ja päivänä muutamana kannoin jo ulos pelargoniapenkit ja kukkalaatikot.

Jouluvalotkin käärin sievästi laatikkoon sekä tarkistin rottinkisten kalusteiden kunnon. Vielä ne kestävät yhden kesäisen istuskelun ja suovat kipeälle selälle kaivatun lepotauon.

Kaiken tohinan keskellä muistin kellarissa talvehtineet narsissiruukut. Voi hyvät hyssykät. Arvasin jo mitä niille on tapahtunut. Aivan oikein. Kellarista nousi hentoja vaaleita varsia epämääräinen kasa. Siinä ne nyt romottavat ulkoeteisessä ja ihme kyllä ovat jo hieman muuttaneet väriä vihreään päin ja nuppujakin on näkyvissä, mutta varret ovat aivan lian pitkät. Ei pysy enää tässä hatarassa päässä kaikki tärkeät asiat. Vähemmän tärkeät kyllä.

Keväisiin töihin arkisen aherruksen lomassa kuuluu hetki hotellielämää. Meikäläiselle luxusta ja ihan ilmaista hupia. On nimittäin suoritettava Hyönteishotellien tarkistus ja puhdistus sekä tehtävä tarvittavat korjaukset. Se jää arvoitukseksi paljonko niissä oli talvehtijoita, mutta ilmeiseti kaikki huoneet olivat varattuja.

Hyönteishotelli

Palokärki pahalainen oli käynyt toisen hotellin kimppuun suorittaen viimeisen päälle perusteellisen kerrossiivouksen. Kaarnan- ja tuohenpalaset löytyivät maasta ja ilmeisesti palokärki oli saanut myös pientä välipalaa….

Korjasin pikku mökit käyttökuntoon ja aloitin villimehiläisten pesän arkkitehtoonisen suunnittelun. Valmiina on jo kasa kuivuneita, onttoja koiranputken varsia. Niille on etsittävä sopiva lieriö ja jonakin kauniina, aurinkoisena päivänä seiväsaidan takana, puutarhani villissä osiossa on pienoinen koti villimehiläisille.

Lämpimästi tervetuloa, sillä johan Albert Einsteinkin lausui, että ilman mehiläisiä ihmiskunta selviäisi vain pari vuotta. Niin tai näin, mutta totta on ainakin se, että kaikista kasvien pölyttäjistä mehiläisten osuus on suurin.

Kirjoittaja on Keiteleen Kulvemäessä kahden hengen taloutta asuva rotukissan omistaja. Hän uskoo, että luonto parantaa, metsä kuuntelee ja kukkien kauneus on eliksiiriä silmille. Mottona on ”Kaikki muu on elämässä turhaa, paitsi puutarhanhoito”.