Ihan pihalla

Lehtien haravointia, rakko peukalon hankuraisessa. Kukkaruukkujen tyhjennystä ja pesua, no tulipas taas sirpaleita. Puutarhakoristeiden varastointia, rikkonaisistakaan en raskisi luopua. Viikkoni kului vikkeästi hyötyliikunnan parissa. Suuri viisaus opettaa, että kaikki muu on turhaa, paitsi puutarhanhoito. Paitsi ettei ole puutarhaa. On vain villi, vaatimaton ja varsin omanlainen pihapiiri.

Nuorena halusin puutarhuriksi, mutta se haave varisi maahan putoavien lehtien mukana. Hieman vanhempana oivalsin, mitä onnellisesta elämästä puuttui. Täytyi perustaa puutarha. Pihalle, laatikkoon, parvekkeen nurkkaan tai jonnekin. Itsellä se alkoi kaupunkiasunnon terassilla olevasta laatikosta sekä mustasta säkistä, jossa kasvatin kattilallisen perunoita. Kun pienin askelin aloittaa sitä päätyy lopulta maaseudulle kulkemaan villinpihan ja pienen kasvihuoneen väliä.

Muistan sen päivän, kun ensi kerran kuljin heinäseiväsportista. Sinä hetkenä minulle avautui uusi ihana maailma. Kokeilun ja tekemisen kautta syntyi silmälle iloa ja monenlaista suuhunpantavaakin. Kasvihuoneen pieniä ihmeitä olivat ensimmäiset kypsiksi ehtineet chilipaprikat ja muutamat hassunnäköiset tomaatit, mutta eniten innostuin kukista. Riemuitsin lottovoittajan lailla, kun kärsimyskukkani (passiflora) kasvoi, köynnösti ja innostui runsaaseen kukintaan.

Tänään kerään vielä satoa ennen kuin pakkanen saapuu puraisten sille kuuluvan osansa. Ruohosipuli, tilli, persilja, basilika ja salvia rehottavat voimissaan. Viimeksi mainittua olen vierastanut, mutta kaikista toimistani huolimatta se kasvaa upeana pensaana, ja nyt olen tullut sinuiksi senkin kanssa. Vielä työelämässä ollessani huomasin, kuinka kiire ja stressi helpottivat, kun sai työntää kätensä muhevaan multaan. Jo pelkkä kukkien katseleminen tuotti selittämätöntä mielihyvää.

Nyt on sitten tullut aika luopua ja siivota niin pihamaa kuin kasvihuonekin. Kaikki lakastuu pikku hiljaa ja luonto valmistautuu talven tuloon. Luultavasti se tulee ennemmin tai myöhemmin. Kuluneena kesänä on tullut uusia puutarhaharrastajia ja olisi mielenkiintoista kuulla kommentteja niiltä ensikertalaisilta, jotka ovat löytäneet kasvun ihmeen ja maun. Nyt otan kahvimukini ja istun omenapuun alle keltaiselle lehtimatolle. Kuuntelen lempeän tuulen huminaa puiden latvoissa ja hengitän syvään syksyn täyteläistä tuoksua.

 

Jätä kommentti

*