Intiaanirohtoa ja muita näkyjä

Elämme heinäntekokuuta. Mieleen palautuu lapsuuden kesien heinäpellot, ne pienoiset työleirit. Herkulliset eväät ja kahvit ojanpenkalla sekä metsämansikoiden ja mesikoiden huumaava tuoksu. Parhaillaan viherpeukaloiden pihoilla ja puutarhoissa kukkii runsaasti ja rehevästi. Kypsyy maukasta satoa ja alamme säilömään vitamiineja pitkän talven varalle. Tällainen puoliviherpeukaloinen on kokenut valtaisan elämyksen ja se juoksuttaa tämän tästä kasvihuoneelle. Siellä on nimittäin suuri ihme. Pienenä, hiukan kuivuneenakin saatu Passion, kärsimyskukka on kasvanut ja alkanut tyrkkäämään upeita, tuoksuvia kukkia harva se päivä.

En olisi uskonut, että näin tapahtuu ja sen vuoksi olen ollut aivan täpinöissäni. Ensimmäisen kukan avauduttua en tiennyt miten päin heittäisin kuperkeikan. Tunne oli valtava ja varmasti läheisten silmissä vaikutin täysin höperöltä. Mahdoton kohkaaminen yhden kukan takia, mutta vain toinen viherpeukalo ymmärtää tämän yskän. Niin ja onhan passionkukalla ollut lääkinnällistäkin käyttöä. Jo muinaiset inkaintiaanit nauttivat kärsimyskukkaa unettomuuteen ja hallusinogeenisten vaikutusten vuoksi näkyjen näkemiseen. Ei siis ihme jos huumaannun heti Onnelan ovella.

Maritta Kärkkäisen blogiin

Aikaisin aamulla täytyy kuljeskella ulkona tutkimassa mitä yön aikana on tapahtunut. Siilit ovat tehneet uusia polkuja heinikkoon ja niittyhumala levinnyt pihamaalle. Kaunis yhdistelmä valkoapilan kukkien kanssa. Hyöteishotelleihin näyttää tulleen varauksia sillä villimehiläiset ovat muuranneet onttoja putkia umpeen. Saa nähdä mitä niissä huoneissa oikein tapahtuu.
Sammalveneessäni on lievästi sanottuna sekalainen kukkaiskaaos, mutta perhoset ja pörriäiset näyttävät viihtyvät siellä hyvin. Komeimpana kukkivat kesäpäivänhatut. Pian venettä kaunistavat pellava, unikot sekä ruiskaunokit. Toki jotain pientä syötävääkin löytyy. Suuressa padassa kesäkurpitsa kukkii. Pieniä kurpitsavauvoja on jo näkyvissä. Chilit ja makeat paprikat jonkinmoisina möykkyinä kypsymään päin. Persiljaa, rosmariinia, basilikaa ja salviaa voi napsaista mausteiksi. Perunapenkkiin täytyy kurkistaa pian ihan mullan alle.
Vaatimatonta on syötävien kasvatus meidän pihassa sillä yleensä olen vain ruokkinut jäniksiä, mutta tänä kesänä en sitä tee. Menkööt jänöt puputtamaan muiden salaatit ja porkkanat. Ilmaisia lounaita ei täällä ole, tällä kertaa.
Oma maa mansikka sanotaan ja hyvin on kypsyminen aluillaan. Räkätit niitä vahtasivat, mutta kettuuntuivat minulle vedettyäni harson suojaamaan punakylkisiä herkkujamme. Muu maa mustikka ja niinhän siinä kävi, että mökkirannan kypsät marjat katosivat lähinnä rastaiden suihin. Kostivat mokomat minulle tuon mansikkajutun.
Vaan älkääpä huoliko…lähden tästä välittömästi laittelemaan vanhoja cd-levyjä marjapensaisiin sillä ainakin punaherukoissa näkyy jo hieman väriä. Siinä menee niin klassinen-, kuin kevyempikin musiikki…joululevyistä nyt puhumattakaan. Kesävieraani ei nimittäin suostunut jäämään linnunpelätiksi vaikka alkuun hövelisti lupasi. Yhden illan vain taputti käsillään räkättiparvet naapureiden puolelle. Kaunis kiitos kuitenkin. Auttaa se pienikin apu hätätilanteessa. Kukapa sitä nyt ruokapalkalla enää nykyaikana ;)
Nyt sitten vain istumme ja nautimme. Tulkoon kauniita päiviä, sadetta sopivasti, mutta ukkosta emme kaipaa ollenkaan :)

IMG_6811

Kirjoittaja on Keiteleen Kulvemäessä kahden hengen taloutta asuva rotukissan omistaja. Hän uskoo, että luonto parantaa, metsä kuuntelee ja kukkien kauneus on eliksiiriä silmille. Mottona on ”Kaikki muu on elämässä turhaa, paitsi puutarhanhoito”

Kommentit

  • Marja

    Passionkukka tosia upea! Et mikään puoliviherpeukalo, ja sanakin hallussa :-)

Jätä kommentti

*