Joulukuusi

Maa sulana, ruoho vihertää ja taivas on ryöpyttänyt vettä harva se päivä. Ei ole mikään ihme ettei tässä oikein pääse joulun tunnelmaan. Väen väkisten ajatukseni karkaavat lapsuuden talviin ja joulunalusaikaan. Silloin oli paljon lunta ja pakkastakin niin, että nurkkapielet paukkuivat.
Lauhalla säällä rakentelin lumilinnoja ja mökin rappusten viereen kokosin komean lumiukon.
Tontut hiippailivat pihapiirissä jo hyvissä ajoin muistuttamassa siitä, että pitäisi olla kilttinä.
Vaikeaahan se tietysti oli, mutta yritin kovasti ja jouluaattona se sitten palkittiin runsailla lahjoilla. Olin toki salaa etukäteen kurkistellut paketteihin tai ainakin käsin tunnustellut niiden sisältöä arvaillen mitä niissä mahtaisi olla. Kovat paketit olivat mieluisia ja suklaa parasta herkkua niin kuin tänäkin päivänä. Jossain vaiheessa tulin hieman allergiseksi suklaalle ja muutamana jouluna sain marmeladirasioita. Vieläkin inhoan niitä sokeripintaisia vihreitä kuulia.
Jouluun liittyy paljon tuoksumuistoja ruuasta, leipomuksista ja jopa kuusesta. Laatikot paistuivat puu-uunissa herkullisiksi. Samoin muhkea joulukinkku, vaikka joskus tuntui ikävälle syödä omaa possua. Sitä röhnikkää, jolle olin nyhtänyt kesäisin vesiheinää ja rapsutellut sen pulleaa auringon paahtamaa ja hilseilevää kylkeä. Lapsuuteni aikaan kaikki valmistettiin kotona ja voi miten kaipaan niitä tuttuja lisäaineettomia herkkuja. Elämä oli yksinkertaisempaa ja aidompaa silloin.
Jouluviikolla mummoni alkoi puhumaan ukille joulukuusen hakemisesta. Niinpä sitten eräänä aamuna ukki puki päälleen paksun pompan, veti huopatossut jalkaansa ja otti liiteristä kirveen käteensä. Mitä lienee ukkini miettinyt tarpoessaan hangessa reen jälkeä pitkin lähimetsään, mutta mummon ajatukset minä tiesin. Hän katseli ikkunasta lumista maisemaa ja toivoi täydellisen kaunista joulukuusta.
Pian metsästä saapui luminen mies vetäen perässään kookasta kuusta. Mummo sieppasi villatakin naulasta ja riensi tohkeissaan pihalle. Aikansa kuusta kierrettyään näin mummon osoittelevan kädellään kuusenoksia ja puistelevan päätään. Siinä joutui kuusi numero yksi puuliiterin taakse lintujen laulupuuksi ja ukki lähti noutamaan uutta, mutta siinä puussa oli sitten liian monta latvaa joten arvannette miten sillekin kävi. Ukki tuli sisälle ja kaatoi pannusta kahvia jääden istumaan pöydän päähän. Hän hymyili itsekseen. Vaan mitäpä teki topakka mummoni? Hän puki päälleen ja laittoi navetan edessä sukset jalkaansa. Mummo hiihti hanki pöllyten pellon poikki ja katosi pian metsän siimekseen lumisten puiden joukkoon. Istuimme tuvassa hilpeinä ja odottavaisin mielin.
Sinä jouluna meillä oli kaunis ja tasaoksainen kuusi jonka sain aattoaamuna koristella. Puun latva oli tikkusuora ja sai kruunukseen kimaltavan tähden. Ukkini kehui kuusta ja mummo hymyili onnellisena. Näin oli taas kerran joulurauha julistettu Murtomäkeen.
Mielikuvitusmaailmassani joulukuusessa asui haltijoita ja pieniä metsätonttuja jotka supisivat hiljaa aattoillan hämärtyessä. Nyt pitää tunnustaa, että yhä vieläkin ajatusmaailmaani mahtuu satuolentojen kirjava joukko, kertoen minulle omia tarinoitaan paikoista joista lapsenmieli uneksii.
Tätä kirjoittaessani päivä on kirkastunut ja aurinko kultaa puiden latvoja. Säätiedotus lupailee kylmenevää ja varmasti meistä jokainen odottaa valkeaa joulua. Näissä tunnelmissa kiitän lukijoitani ja toivotan kaikille rauhallista joulunaikaa sekä onnellista uutta vuotta.
IMG_8238 (2)
Kirjoittaja on Keiteleen Kulvemäessä kahden hengen taloutta asuva rotukissan omistaja. Kirjoituksissaan vanhoista ajoista ja historiasta kiinnostunut Kärkkäinen pohtii elämän tarkoitusta ja onnellisuutta.

Kommentit

  • Päivi Fils

    Ihana jouluinen tarina. Kiitos

    • Maritta Kärkkäinen

      Kiitos ja hyvää alkanutta vuotta 2016.

  • Sirpa Ruotsalainen-Niskanen

    Kiitos Maritta, kun veit minut sadun maailmaan, sinne minäkin sukellan jouluisin. Kuvaus lapsuuden kodin kuusen etsinnästä oli hersyvää luettavaa. Isovanhempien läsnäolo tuntui kodikkaalta, koska minun lapsuusajan perheeseeni kuuluivat vain äiti, isä ja me kolme tytärtä. Kuvan kisulille rapsutusterveiset. Rauhaisaa, sydämellistä joulua toivottaa Sirpa

    • Maritta Kärkkäinen

      Kiitos. Se kultainen lapsuuden aika monine muistoineen, meillä kaikilla.

Kommentointi on suljettu.