Kun kesä saapui Lappiin

Kaunis kesä puhkesi toukokuun alussa Savon maille. Kasvihuone oli siivottu, orvokit istutettu ja niin olin taas valmis lähtemään pohjoisen mökille. Päiväksi valikoitui lauantai, helluntain aatto. Ja tietysti minun tuurilla oli loppumatkalla odotettavissa vesisadetta, räntää ja mahdollisesti luntakin. Pääsin kuitenkin onnellisesti perille ja lunta satoi vasta helluntaina. Päivä ei siis ollut kovin heleä, mutta mitäpä siitä. Ystäväni ja karvakaverit Nalle ja Rölli odottivat retkeilemään tutuille poluille.

Tänä keväänä joella ei ollut huipputulvaa niin kuin vuosi sitten. Siltavanhus selvisi jotenkin, mutta tällä hetkellä se on käyttökiellossa. Sillan kansi on laho ja siitä läpi pudotessaan joutuu vuolaana virtaavaan jokeen ja kovaa kyytiä ensimmäisestä putouksesta alas. Siis melkoinen extreme-elämys, jota en suosittele kokeilemaan.

Kun jaksoin tarpeeksi odottaa, niin viimein kevät hiipi hitaasti, mutta varmasti. Muuttolinnut palasivat kukin vuorollaan ja kävivät vielä pitkään napsimassa siemeniä ja kauranjyviä. Lintulaudalla oli tungosta, kun tiaiset, järripeipot, punatulkut ja viherpeipot yrittivät yhtä aikaa syömään ja nälkäiset oravat sotkivat vielä siinä välissä. Eräänä kuulaana kevätaamuna, kun lumet olivat jo melkein sulaneet, ruokintapaikalle ilmestyi unohtumaton Elmeri ja se vieraili mökillä hyvin ahkerasti.



Kai se oli tämä Elmeri -jänis, joka kuljetti kesää pitkien korviensa välissä. Kesäkuun toisena päivänä hiirenkorvat erottuivat jo pulleina, ja siitä parin päivän päästä koko luonto viheriöi. Alkoi lintujen iloinen kilpalaulanta, jota seurasi kiihkeät kosiomenot ja pesän rakennuspuuhat. Tiaiset ehtivät jo kotiutumaan pönttöihin, kun kirjosiepot saapuivat ryöstellen monta petipaikkaa. Pieni sinitiainen lensi hädissään, kun se yritti suunnitella sopivaa pesintäpaikkaa ikkunan edessä riippuvaan kynttilälyhtyyn. En voinut asialle mitään sillä luonnossa on luonnon lait. Joskus se vain tuntuu niin surulliselta.

Kuljin päivittäin joella ja seurasin kesän etenemistä. Pian jokivarren penkat muuttuivat kauniin keltaisiksi rentukoiden aloittaessa kukintansa. Kaunis kesä oli alkanut yöttömine öineen. Viikon kestäneet helteet ja sääsket saivat vipinää töppösiin tai piiloutumaan sisälle mökkiin. +27°C varjossa oli juuri siinä kestokyvyn rajamailla. Ja jos lenkille mieli, niin sinne oli suoriuduttava melkein ennen ylösnousua. Kas, kun onnekseni itikan ilkiöt eivät olleetkaan aamuvirkkuja niin kuin minä.

Kun saa kokea samassa vuodessa kaksi kevättä ja kesää voi palata takaisin Savoon, mutta ilo oli lyhyt. Muutaman viikon aikana villi pihani oli suorastaan riehaantunut.  Rikkaruohot rehottavat ja eihän tässä auta muu kuin nöyrtyä kyykkyasentoon. Selkä ja sormet eivät tykkää, mutta muuten menee ihan mukavasti. Varsinkin, kun pääsee juhannuksen viettoon, ja minnepä muualle kuin pohjoisen möksälle. Hyvää ja turvallista keskikesän aikaa. Nautitaan olosta ja elosta kaikilla aisteilla.

  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit

  • plokkariukki

    Kaksi kokonaista kesää sain minäkin viettää Lapissa, nauttien suurimmalta osin töitä tehden vuosituhannen vaihteen. Joskus yöllä oli aikaa lähteä perhovavan kanssa kiertämään lähiseudun puroille ja joille itikoitten ininästä ja tammukan ärhäkästä tärpistä. Muutamia kertoja sen jälkeenkin pääsin moottoripyörineni ajelemaan vanhoille tutuille maisemille aivan pohjoisimpaankin kotimaan kolkkaan. Nyt ovat nämä reissut tehty. Onneksi on toistaiseksi mökki vielä Savossa ja varhaisina aamuina Suonteen selkä kutsuu nauttimaan kesän kalastuksesta ja lounatuulen huokailuista.

Jätä kommentti

*