Kevättä kohden

Neljästä hienosta vuodenajasta kevät, kesä ja syksy ovat rakkaita. Talven viettäisin karhun lailla kuorsaten somassa pesässäni. Nukkuessa lievä ylipaino katoaisi ja voisin nousta uudistuneena odottelemaan kevään edistymistä.
Valon lisääntyessä me ihmiset alamme pörhistelemään ja sukimaan itseämme. Mieli virkistyy päivä päivältä ja viherpeukalot selaavat innokkaina siemenluetteloita. Pari katalogia tuli jo tammikuulla ja katselin haikeina uutuuksia, sekä vanhoja tuttuja kasveja ja kukkasia.
Tänä keväänä on unohdettava siementen idätys ja taimetus, sillä emokissan lisäksi perheemme kasvoi viidellä pienellä kissanpennulla. Pikku riiviöt ehtisivät tuhota komean taimitarhani parissa päivässä. Viisaasti päätän ostaa sitten kesän kynnyksellä taimitarhojen valmiita tuotoksia. Jos kasvattaa, hoivaa ja rakastaa taimia suurella antaumuksella ja jokin tuhoaa ne, niin siitä seuraa kauhistuttava katastrofi. Kokemusta on. Toipuminen kestää yllättävän kauan.
Tällaisen kummallisen talven jälkeen tulen seuraamaan mielenkiinnolla, tutisevin polvin mitä pihassa ja kukkapenkeissä on tapahtunut. Melkein lumeton talvi, lyhyt kova pakkasjakso ja vesisateet lienevät tuhonneet jotakin. Voi sitä harmituksen määrää jos vahinkoa on tapahtunut. Tosin myyrätkin tekevät oman osuutensa  puutarhatöistä. Vahingosta viisastuneena laitan narsissien ja tulppaanien sipulit syksyisin astioihin kellariin josta nostan ne ilmojen lämmettyä ulkorappuselle. Siinäpä passaa myyrien käydä niitä ihailemassa.
Selviä kevään merkkejä ovat talitinttien titityyt, teerien treffit pihamme lehtikuusissa ja palokärjen kui, kui huuto kasvihuoneen takana. Joka kevät se ilmestyy kiiltävässä mustassa sulkatakissaan ja möyhentää pari lahokantoa.
Ilmeisesti naaraspuolinen palokärki seuraa ihastellen toimitusta jostain kauempaa sillä olen nähnyt vain yhden salojen soittelijan tällä hakkuu työmaalla. Ain laulain työtäs tee, tuumii palokärki kannollaan.
Todella varma kevään merkki on myöskin sirkkelin vonkuva ääni, kun käymme pilkkomaan polttopuita ja tänä keväänä niitä tarvitaan myös Ite-taiteen tekemiseen. Vaan siihen aiheeseen palaan tuonnempana, keväämmällä.
Joka päivä tapahtuu jotakin uutta. Joskus niin pientä ettei sitä juuri huomaa, mutta sen vain tuntee ja tietää. Tästä lumimäärästä ei varmaankaan tule kevät tulvaa ellei sitten iske julmettu takatalvi.
Pajunkissoja on ollut koko ajan. Ensimmäiset poimin jo joulun alla maljakkoon. Marraskuulla oli syreenissäkin silmuja. Kaikki tämmöinen epätavallinen johtuu pihamaalla olevasta kasvihuone (ilmiöstä). Elämäntoveri sen rakensi ja annoin sille nimeksi Onnela.
Hyvin siinä ovat kukat kasvaneet ja parina kesänä viljelin tomaattejakin. Paprikat menestyvät vallan mainiosti. Noin yleiseti ottaen kasvihuoneilmiöstä ei enää puhuta niin paljon joten se lienee vain tämän pihan pikku ongelma.
Rientäkäämme siis iloisin mielin ja riemurinnoin ulos haistelemaan kevään tuloa. Ihmettelemään päivän pituutta ja alati vaihtelevaa säätä. Ehkäpä pian voimme ripustaa puhtaan pyykin ulos raikkaaseen kevätilmaan. Tuulettaa talvivaatteet ja huiskaista hölynpölyt kevättuulen vietäväksi.
 
Kirjoittaja on Keiteleen Kulvemäessä kahden hengen taloutta asuva rotukissan omistaja. Hän uskoo, että luonto parantaa, metsä kuuntelee ja kukkien kauneus on eliksiiriä silmille. Mottona on ”Kaikki muu on elämässä turhaa, paitsi puutarhanhoito”.

Jätä kommentti

*