Koiraystäväni

Koira on ihmisen luotettavin ystävä. Allergian tähden en omista enää mitään lemmikkiä, mutta pääsen usein lenkille yhdessä karvatassujen kanssa. Suomen lapinkoirat: Nalle, Taigahaun Tuiskupeikon Tango 6v ja Rölli, Poikkikorvan Vuomanrölli 4v. Kuvassani isä ja poika nauttivat auringosta ja kuuntelevat tarkkaavaisina joen laulua.

Lähisukulaisuudesta huolimatta ne ovat luonteeltaan erilaisia. Nalle on hieman vakava, mutta poikansa Rölli ihana hulivili ja huumorimies. Koirat tarinoivat: Me osaamme etsiä kadonneita ihmisiä ilma- tai maavainulla. Mäntymetsissä, soilla ja tuntureilla haju voi olla puolenkin kilometrin päässä. Ihmisrakkaus on meidän tyypillisin ominaisuus. Ajoittain paimenviettimme kutsuu lampaiden luo Röllin synnyinkotiin Pellon Saajomantuun.

Arkipäiviä piristävät lenkkeily ja vierailut yhden mökkikaverin luona, kun naiset ovat ystäviä keskenään. Vietämme ihan tavallista kotikoiran elämää ja säästä riippumatta olemme aina lähtövalmiina. Potkukelkkailu ja pyöräily kuuluvat top-listalle. Liukulumikenkäily on ok, se vain kutittaa tassuja. Retket kestävät usein tuntikausia ja voihan viiksikarvat, kun se on terveellistä.

Kuva: Anne Pantsu

Joka vuosi pääsemme emännän mukaan ihan oikealle vaellukselle. Toukokuussa talviretkelle ja lokakuussa lähdemme syysvaellukselle. Itse me kannetaan omat ruokamme. Emännän eväät ja muut tarpeelliset jutut ovat hänellä rinkassa, mutta talvella Anne vetää ahkiota perässä. Kaikki sen tietävät, että naisväellä on tunnetusti paljon tärkeitä tavaroita mukanaan. 

Kuva: Anne Pantsu

Lokakuulla vaelsimme Itä-Kairassa, Kemi-Sompion luonnonpuistossa ja UKK-puistossa. Voi pojat, että oli upea reissu. Niin paljon mielenkiintoisia hajuja. Oikein virkistyimme yhdessä emännän kanssa. Anne puhuu usein, että meidän seurassa hän näkee ja huomaa luonnossa enemmän asioita, kuin yksin liikkuessaan. No, meillähän on tietenkin paljon parempi hajuaisti, suuntavaisto ja kaiken hoksaavat silmät.

Kuva: Anne Pantsu

Katsokaas nyt. Voiko maisema ja sää tästä enää paremmaksi muuttua. Emäntäkin pyörähteli ihan onnensa kukkuloilla tai oikeammin tuntureilla. Valokuvia otettiin paljon, hau. On niin hienoa jakaa tällaiset kokemukset hyvien ystävien kesken. Tankkasimme energiaa ja muistoja talven varalle.

Pitäisiköhän vielä kertoa yksi tärkeä juttu. Me pojat olemme hyötykäytössä, kun luovutamme emännälle pohjavillaa. Anne kehrää ne ensin langoiksi neuloen niistä sitten kauniita ja tosi lämpimiä asusteita. Se on kuulkaas nykypäivää tämä uusiokäyttö ja kierrättäminen, vai mitä.

Hartiahuivi valmiina. Kuva: AnnePantsu

Nyt odottelemme lunta tänne pohjoiseen ja sen myötä uusia, huikeita kokemuksia talven ihmemaassa. Paukkupakkasia ei kaivata, vaikka meillä onkin mainiot turkit päällä. Ps. Yksi jännä juttu vielä. Löysimme äskettäin majavan pesän, mutta emme häirinneet sitä. Hui, hai ja hau.

 

 

 

 

 

Kommentit

  • Anne

    Hännänhuiskauksia ja iloisia haukahuksia Savonmualle

  • Mari

    Kiitos. Terveiset ja silityksiä sinne.

Jätä kommentti

*