Luonnollista taidetta

Siinä se jököttää omalla paikallaan. Savolainen tuttu kivi Nilakkajärvessä ”poikaset” ympärillään. Tänä syksynä se näyttää taideteokselta ainakin omaan silmään. Aamulenkillä kierrän usein rannan kautta. Maisema on samanlainen, mutta vuodenaikojen vaihtuessa luontomaalarin värivalinnat osuvat aina nappiin. Kuukausi alkoi kauniilla päivillä, mutta vuosi sitten viides lokakuuta Savossa satoi hintsusti lunta ja puolenkuun maissa innokkaimmat hiihtivät pohjoisessa. Itselle säätiedotus on siinä, että katson aamulla ulos miltä siellä näyttää.

Juuri tähän aikaan syksystä pimeällä on mukava tähyillä taivaalle. Kirkkaalla säällä tähdet tuikkivat ja linnunrata näkyy koillisesta lounaaseen. Otava on luoteessa, kirkas tähti Capella koillisessa. Planeetoista Venus on aamutaivaan kirkkain.  Se vilkuttaa silmäänsä aamuvirkulle autoilijalle. Revontulet ilmestyvät taivaalle. Ne leiskuvat ja tanssivat muodostaen kauniita kaaria. Taivaantulet lumoavat usein niin, että katselija saa välillä hieraista jäykistynyttä niskaansa.

Aika usein kuulen jonkun sanovan, että syksy masentaa. Makuasia sekin, mutta on se myös asenteesta kiinni. Itse olin nuorena talvenvihaaja ja mieluilin vain etelän lämpöön. Iän myötä olen alkanut katsella uusin silmin ympärillä olevaa luontoa. Ja kuinka ollakaan! Siinä sivussa olen vaivihkaa rakastunut myös talveen. Se on ollut kokemuksena aivan mahtava. Olenkin saanut loppuelämän lahjaksi upeat luontokokemukset. Syksyn tutusta maisemasta voi löytää tarkkaan katsomalla kaikenlaista. Kokeilehan joskus. Saatat yllättyä :)

 

 

Jätä kommentti

*