Pääsiäistä

Kevään juhla on taas käsillä. Pääsiäisessä yhdistyvät niin pakanalliset kuin kristilliset perinteet. Tehtiin taikoja ja ennen vanhaan karkotettiin pihapiiristä pahoja henkiä. Varsinkin pitkäperjantai on ollut vakava päivä ja muistan lapsuudesta ainakin sen, että päivällä oli pituutta liiankin kanssa. 1960-luvulla ja juuri pääsiäisen aikaan perheemme Saarelasta sulloutui pikku Fiattiin ja matkasimme sukuloimaan Kymenlaaksoon. Pikku Fiiu oli suunnilleen kattoa myöten täynnä vaatteita ja muita tarvikkeita. Tarkistin aina ennen lähtöä, että kirjat olivat varmasti laukussa. Niitä ei saanut missään tapauksessa unohtaa. Pitkinä pyhinä lueskelin paljon eikä siellä kyläpaikassa tarvinnut osallistua taloustöihin. Parasta automatkalla oli mukana olevat voileivät. Olinkin heti alkutaipaleella Säviässä kysynyt, että joko ne eväspaketit otettaisiin esiin. Muistan enon huokaisseen joskus, että matkasta puuttui enää vain puuropeilari. Vieläkin on käytössä lapsuudessa opittu tapa syödä eväät matkalla.

Lunta on Pohjois-Savossa paikka paikoin paljon ja pääsiäisnoita saa istua hangella tovin ennen kuin alla oleva puutarhakeinu paljastuu. Pihalla on joitakin paksun lumipeitteen tuhoja nähtävissä. Koiranheisipuu on katkennut ja herneriippapensas kenottaa kallellaan kuin se kuuluisa Pisan torni. Täällä on vain oravien ja jänisten kestävät hankiaiset sillä lenkillä upposin haaroja myöten, kun rohkenin kokeilla aamuauringossa somasti kimaltavaa hangen pintaa. Kevät on jo kuitenkin pitkällä ja pian kukkivat ensimmäiset leskenlehdet sulaneilla ojanpientareilla. Ylväät joutsenet tepastelevat Nilakan jäällä ja niiden komeasti kaikuvat aamutervehdykset kuuluvat kauas. Parhaiden pesäpaikkojen varaus ja niiden vahtiminen on nyt kuumimmillaan. Vietetään terveellistä, maukasta ja iloista pääsiäistä kukin tapojemme mukaan.

 

 

Jätä kommentti

*