Kesäleikkejä

Iita ja Ierikka touhusivat keskellä viljapeltoa suuren kiven päällä. Heille se ei ollut pelkkä kivi, vaan iso valtamerilaiva. Ierikalla oli sininen lippalakki, johon äiti oli ompelemalla kiinnittänyt kokardin. Sen, josta ei saanut puhua, kun siihen liittyi jotenkin isoisä ja sota, mutta lapset olivat luvanneet säilyttää salaisuuden. Ierikka oli kapteeni ja hän tarkkaili ylpeänä horisonttia pahvirullista […]

Lue lisää

Juhannusmuisto

– Mualimanloppu tulloo, mualimanloppu tulloo, kuulettako? Haesoo niin pahalta ja kolisoo! – Eläpä Iita huasta ihan höpöjä. Isä siellä vuan ajjaa paskoo pellolle kolukärreillä. Pellavapäinen poika kaivoi likaisella sormella nenäänsä ja nauraa hekotteli pikkusiskolleen. Ei heillä ollut montaa vuotta ikäeroa, mutta kyllä nelivuotias tyttö oli pojan mielestä vielä ihan pöljä. Äiti kulki pihan poikki marmattaen […]

Lue lisää

Hidasta elämää ja hyggeilyä, osa 2

Ja kuinka sitten kävikään? Pääosin kaikki on mennyt mukavan letkeästi. Suurin ja mullistavin kokemus oli palautuminen normaalirytmiin yövuorotyön jäljiltä. Sydän, aivot ja munuaiset ovat olleet todella lujilla vuorotyön tekijällä, ja siksi oli todella mielenkiintoista tarkkailla omaa hiljalleen parantuvaa kehoaan. Millaisia pysyviä jälkiä on jäänyt, sitä en edes uskalla ajatella. Ihminen on koottu päiväelämään sopivista tarpeista, […]

Lue lisää

Hidasta elämää ja hyggeilyä, osa 1

Tuosta otsikon sisältämästä asiasta on puhuttu ja kirjoitettu niin kauan, mutta mitä nuo sanat oikein pitävät sisällään? Olen elämänmuutoksen edessä ja siitä onnellisessa asemassa, että on tullut aika kokeilla jotain uutta, ja elää hetkittäin itselleni rakkaassa paikassa. Vapautta tulee riittämään. Pääsen eläkkeelle 01.01.2019 ja voin viettää aikaani pohjoisen upeassa luonnossa. Aloitin tähän ko. asiaan tutustumisen […]

Lue lisää

Velhoa etsimässä

Pohjoisessa tuntureilla samoillessani kuulin joskus hiljaista mutinaa ja hentoja kuiskauksia. Tunnustan nähneeni myös vilaukselta pikkuruisia menninkäisiä. Ovatko ne olleet vain tunnetusti vilkkaan mielikuvitukseni tuotetta? Se jäänee arvoitukseksi, mutta en liene ainut, joka on tehnyt samanlaisia havaintoja. Lappiin oli tulossa talvi, mutta lunta oli tänään vielä varsin vähän. Oli siis oikein sopiva keli metsäretkelle. Vääntäessäni reppua […]

Lue lisää

Puuksi muuttunut nainen

Tapahtui kauan, hyvin kauan sitten. Siihen aikaan, kun ihmiset elivät luonnossa. He metsästivät ja kalastivat syödäkseen, ja saalistivat vain sen verran, mikä oli tarpeen kunakin päivänä. Asuinpaikan he olivat valinneet kalavesien viereltä. Useimmiten maa oli semmoisella seudulla hyvää ja metsät riistaa täynnä. Suurten kivipaasien välistä kohosi ohut kiemurainen savuvana ilmaan. Notkossa oli turvekammi, ja nainen […]

Lue lisää

Korppipoika

Oli kevät ja tuulet kuljettivat Atlantin valtamereltä monia outoja tuoksuja. Lähellä korkeaa kallionkielekettä nuokkui suuri musta korppi vanhan laakeripuun kyhmyisellä oksalla. Välillä se avasi toisen silmänsä ja tuijotti merelle. Korppi tiesi kalastajaveneiden saapuneen rannan suojaisimpaan poukamaan.

Lue lisää

Mehtikana se nauraa rätkätti

Olin aika pieni niihin aikoihin, kun Savon mailla eleli varsin runsas riekkokanta. Siihen aikaan noita lintuja pyydettiin aika yleisesti. Riekon makua en enää muista, mutta kyllä sitä mureaa lihaa oli varmaan myös Murtomäen ruokapöydässä tarjolla. Ukkini ei metsästänyt, mutta asuihan kotimökissämme eräs toimelias linnustuksen taitaja.

Lue lisää

Viherpeukalon sietämätön kesäkutina

Viime keväänä ja kuluneena kesänä olen viettänyt puutarhavapaata aikaa tai ainakin olen selvinnyt hyvin pienillä töillä ja mitättömällä rahasummalla. Sinällään tämä tauko on ollut helpotus kipeille nivelille, mutta erittäin vaikeaa viherpeukalolleni. Sitä on aika ajoin syyhyttänyt tuskallisen paljon, mutta olen taistellut vastaan ja selviytynyt voittajana. Toki tunnustan kesän kynnyksellä pistäytyneeni nopeasti puutarhamyymälässä, mutta kuljin siellä […]

Lue lisää

Joen laulu

Keväisen raikas tuuli puhalteli mäntyjen latvoissa kuljettaen mukanaan lupausta kesästä. Sen haistoi lämpöisenä maanläheisenä tuoksuna ilmassa. Auringonsäteet kutittivat vaeltajan nenänpäätä niin, että hänen oli tämän tästä pyyhkäistävä sormella sitä jotain näkymätöntä pois.

Lue lisää

Lapsuuden pääsiäinen

Etsiskelin komeron nurkasta kassia,jossa säilytän pääsiäiskoristeita. Niitä tuttuja ja hyvin rakkaita monien vuosien, kenties vuosikymmentenkin takaa. Pitkäkorvainen ja hieman haalistunut pupupariskunta pääsee omalle paikalleen, samoin pajunoksiin ripustettavat koristemunat. Pupuparilla on ollut pitkä suhde, joka ei suinkaan ole aikojen saatossa vaatteiden tavoin haalistunut, vaan kukoistaa entistäkin ehompana. Ne istuvat aina käsikynkässä ja kylki kyljessä. Viimeiseksi paperikassin […]

Lue lisää

Saviastiat

Ikääntynyt mies jaksoi vielä käydä metsätöissä, mutta mikäpäs oli ahertaessa kun sai raivata itselleen lisäpeltoa. Yhteinen koti, semmoinen harmaa hirsimökki oli rakennettu ja niistä ikävistä sotavuosista oli kulunut jo pitkä aika. Silti muistot rintamalta hiipivät mielenpohjalle ja usein ne tulivat uniinkin. Ei sille mitään mahtanut, mutta mies ei kokenut niitä enää tuskallisiksi.

Lue lisää

Hirsiseinän kipeät kolot

Voiko sellaista lapsuutta ja nuoruutta olla olemassakaan, että ei olisi ollut nettiä eikä kännykkää älyllä varustettuna tai ilman? Semmoisesta lapsuudesta puuttui melkein kaikki se, mitä nykyisillä lapsilla on, mutta silloin meillä oli jotakin hyvin arvokasta ja näkymätöntä. Se oli pääkopan sisällä vilkkaasti laukkaava ja rikas mielikuvitus. Leikeistä eikä niiden aiheista ollut koskaan pulaa.

Lue lisää

Valkoinen poro

Polkaisin jarrupoljinta kiivaasti ja vain sen poronkarvan verran sain väistettyä komeaa valkoista poroa. Huh, olipas se tipalla. Pysäytin autoni tien reunaan tasatakseni sydämen sykkeen ja hetkellisesti pilviin kurottaneen verenpaineeni. Näin rajua sydämen pompotusta en ollutkaan kokenut kuin viimeksi hyvän rakastelun jälkeen.

Lue lisää

Uuninpankolla

Pakkasen paukkuessa tulee monenlaisia muistoja mieleen. Lapsuusvuosinani oli enimmäkseen hyvin lumisia ja kylmiä talvia. Hiihtämään pääsi monesti jo lokakuulla ja entäs sitten ne keväiset hankiaiset. Aamuhämärissä noustiin suksille ja vasta illan kähmyssä maltoimme hiihdellä takaisin kotiin. Lienee se paleltanutkin jossain vaiheessa, mutta siitä ei ole niin tarkkaa muistikuvaa.

Lue lisää

Joulukuusi

Maa sulana, ruoho vihertää ja taivas on ryöpyttänyt vettä harva se päivä. Ei ole mikään ihme ettei tässä oikein pääse joulun tunnelmaan. Väen väkisten ajatukseni karkaavat lapsuuden talviin ja joulunalusaikaan. Silloin oli paljon lunta ja pakkastakin niin, että nurkkapielet paukkuivat.

Lue lisää

Nurinmuokattua sianvillatuuvvinkia pystykauluksen kanssa

”Kalle tulloo, Kalle tulloo” huusin riemuissani ja katselin mäkeä ylös pyöräänsä taluttavaa miestä. Mummo tuli kuistille katsomaan ja totesi, että nytpä saammekin heinäntekoapua. Olin aika pieni tyttönen silloin, mutta muistan tämän Kallen oikein hyvin. Ehkä siitä syystä, että hänellä oli aikaa tarinoida lapselle ja joskus hän keksi minulle hauskoja leikkejäkin. Siihen maailman aikaan maaseudulla kiersi […]

Lue lisää

Rujo omenapuu

Siitä oli niin kauan aikaa, että ihmiset hädin tuskin muistivat. Ainoastaan hyvin vanhat elivät menneisyyden kauhun päiviä uudestaan joko unissa tai ystävän tavatessaan. Usein puheet kääntyivät maata repineeseen sotaan. Se oli vienyt mukanaan paljon ihmisiä. Kyläläiset menettivät parhaassa iässään olevia miehiä, poikia, sukulaisia ja tuttaviaan. Läheinen ystäväkään ei aina selvinnyt. Kukaan ei osannut sanoa varmaksi […]

Lue lisää

Sitä on kaivettu muutakin kuin onkimatoja

Mistä lienee tuo outo ajatus putkahtanut mieleen, että voisihan sitä käydä huvikseen Lemmenjoella katsomassa mitä ne ihmiset siellä puuhaavat. No, tuumasta toimeen ja varaamaan Inarin Kultahovista muutaman vuorokauden lomapaketti puolihoidolla. Siinä vaiheessa emme arvanneet millaisen kuumeen se reissu nostattaisi. Matkalla poikkesimme mielenkiintoisissa paikoissa ja taisimme yöpyä ainakin Pyhätunturin maisemissa ja Saariselällä. Niissä maastoissa ihmiset melkein […]

Lue lisää

Saivon henkäys

Joka syksy iskee matkakuume ja kohteena tietenkin Lappi. Kiivaana oirehtii tämä tauti ja tuskat ovat joltisenkin sietämättömät. Kyseessä on se kuuluisa parantumaton Lapin kuume.

Lue lisää