Vanhusten hoivakodin johtaja muistelee: Syntyipä eräänä päivänä Pohjanmaalla Alavieskassa kissapentueeseen erikoisen kaunis urospentu. Se kasvoi ja pian sille oli aika etsiä uusi koti. Sukulaisnainen toimi siellä maatalouslomittajana ja toi pennun Keiteleelle. Kissa, nimeltä Riesa, tuli meille muistini mukaan vuonna 2001 kevätkesällä. Jo alusta alkaen se osoittautui erittäin virkeäksi ja persoonalliseksi tapaukseksi. Meillä oli kotina silloin […]
Taas kerran seison katselemassa ihaillen ympärilläni olevaa metsää. Hengitän syvään sen vahvaa aromia. Jos olette kokeneet helteisen mäntymetsän tuoksun, tiedätte varmasti, mitä tarkoitan. Suhteeni metsään on syventynyt ja saanut aivan uuden ulottuvuuden nyt, kun kaikkeen on enemmän aikaa tässä hitaammassa elämässä. Komea mäntymetsä ympäröi mökkimaisemaa houkuttaen kävelemään. Varvikkokankaalla askel kulkeekin ihmeen kevyesti. Joskus silloin, kun […]
Iita ja Ierikka touhusivat keskellä viljapeltoa suuren kiven päällä. Heille se ei ollut pelkkä kivi, vaan iso valtamerilaiva. Ierikalla oli sininen lippalakki, johon äiti oli ompelemalla kiinnittänyt kokardin. Sen, josta ei saanut puhua, kun siihen liittyi jotenkin isoisä ja sota, mutta lapset olivat luvanneet säilyttää salaisuuden. Ierikka oli kapteeni ja hän tarkkaili ylpeänä horisonttia pahvirullista […]
– Mualimanloppu tulloo, mualimanloppu tulloo, kuulettako? Haesoo niin pahalta ja kolisoo! – Eläpä Iita huasta ihan höpöjä. Isä siellä vuan ajjaa paskoo pellolle kolukärreillä. Pellavapäinen poika kaivoi likaisella sormella nenäänsä ja nauraa hekotteli pikkusiskolleen. Ei heillä ollut montaa vuotta ikäeroa, mutta kyllä nelivuotias tyttö oli pojan mielestä vielä ihan pöljä. Äiti kulki pihan poikki marmattaen […]
Ja kuinka sitten kävikään? Pääosin kaikki on mennyt mukavan letkeästi. Suurin ja mullistavin kokemus oli palautuminen normaalirytmiin yövuorotyön jäljiltä. Sydän, aivot ja munuaiset ovat olleet todella lujilla vuorotyön tekijällä, ja siksi oli todella mielenkiintoista tarkkailla omaa hiljalleen parantuvaa kehoaan. Millaisia pysyviä jälkiä on jäänyt, sitä en edes uskalla ajatella. Ihminen on koottu päiväelämään sopivista tarpeista, […]
Tuosta otsikon sisältämästä asiasta on puhuttu ja kirjoitettu niin kauan, mutta mitä nuo sanat oikein pitävät sisällään? Olen elämänmuutoksen edessä ja siitä onnellisessa asemassa, että on tullut aika kokeilla jotain uutta, ja elää hetkittäin itselleni rakkaassa paikassa. Vapautta tulee riittämään. Pääsen eläkkeelle 01.01.2019 ja voin viettää aikaani pohjoisen upeassa luonnossa. Aloitin tähän ko. asiaan tutustumisen […]
Pohjoisessa tuntureilla samoillessani kuulin joskus hiljaista mutinaa ja hentoja kuiskauksia. Tunnustan nähneeni myös vilaukselta pikkuruisia menninkäisiä. Ovatko ne olleet vain tunnetusti vilkkaan mielikuvitukseni tuotetta? Se jäänee arvoitukseksi, mutta en liene ainut, joka on tehnyt samanlaisia havaintoja. Lappiin oli tulossa talvi, mutta lunta oli tänään vielä varsin vähän. Oli siis oikein sopiva keli metsäretkelle. Vääntäessäni reppua […]
Tapahtui kauan, hyvin kauan sitten. Siihen aikaan, kun ihmiset elivät luonnossa. He metsästivät ja kalastivat syödäkseen, ja saalistivat vain sen verran, mikä oli tarpeen kunakin päivänä. Asuinpaikan he olivat valinneet kalavesien viereltä. Useimmiten maa oli semmoisella seudulla hyvää ja metsät riistaa täynnä. Suurten kivipaasien välistä kohosi ohut kiemurainen savuvana ilmaan. Notkossa oli turvekammi, ja nainen […]
Luonnossa oli vielä syysruskan rippeitä näkyvissä, kun lähdin aamupäiväpatikalle jossakin kaukana pohjoisessa.
Oli kevät ja tuulet kuljettivat Atlantin valtamereltä monia outoja tuoksuja. Lähellä korkeaa kallionkielekettä nuokkui suuri musta korppi vanhan laakeripuun kyhmyisellä oksalla. Välillä se avasi toisen silmänsä ja tuijotti merelle. Korppi tiesi kalastajaveneiden saapuneen rannan suojaisimpaan poukamaan.
Olin aika pieni niihin aikoihin, kun Savon mailla eleli varsin runsas riekkokanta. Siihen aikaan noita lintuja pyydettiin aika yleisesti. Riekon makua en enää muista, mutta kyllä sitä mureaa lihaa oli varmaan myös Murtomäen ruokapöydässä tarjolla. Ukkini ei metsästänyt, mutta asuihan kotimökissämme eräs toimelias linnustuksen taitaja.
Viime keväänä ja kuluneena kesänä olen viettänyt puutarhavapaata aikaa tai ainakin olen selvinnyt hyvin pienillä töillä ja mitättömällä rahasummalla. Sinällään tämä tauko on ollut helpotus kipeille nivelille, mutta erittäin vaikeaa viherpeukalolleni. Sitä on aika ajoin syyhyttänyt tuskallisen paljon, mutta olen taistellut vastaan ja selviytynyt voittajana. Toki tunnustan kesän kynnyksellä pistäytyneeni nopeasti puutarhamyymälässä, mutta kuljin siellä […]
Keväisen raikas tuuli puhalteli mäntyjen latvoissa kuljettaen mukanaan lupausta kesästä. Sen haistoi lämpöisenä maanläheisenä tuoksuna ilmassa. Auringonsäteet kutittivat vaeltajan nenänpäätä niin, että hänen oli tämän tästä pyyhkäistävä sormella sitä jotain näkymätöntä pois.
Etsiskelin komeron nurkasta kassia,jossa säilytän pääsiäiskoristeita. Niitä tuttuja ja hyvin rakkaita monien vuosien, kenties vuosikymmentenkin takaa. Pitkäkorvainen ja hieman haalistunut pupupariskunta pääsee omalle paikalleen, samoin pajunoksiin ripustettavat koristemunat. Pupuparilla on ollut pitkä suhde, joka ei suinkaan ole aikojen saatossa vaatteiden tavoin haalistunut, vaan kukoistaa entistäkin ehompana. Ne istuvat aina käsikynkässä ja kylki kyljessä. Viimeiseksi paperikassin […]
Ikääntynyt mies jaksoi vielä käydä metsätöissä, mutta mikäpäs oli ahertaessa kun sai raivata itselleen lisäpeltoa. Yhteinen koti, semmoinen harmaa hirsimökki oli rakennettu ja niistä ikävistä sotavuosista oli kulunut jo pitkä aika. Silti muistot rintamalta hiipivät mielenpohjalle ja usein ne tulivat uniinkin. Ei sille mitään mahtanut, mutta mies ei kokenut niitä enää tuskallisiksi.
Voiko sellaista lapsuutta ja nuoruutta olla olemassakaan, että ei olisi ollut nettiä eikä kännykkää älyllä varustettuna tai ilman? Semmoisesta lapsuudesta puuttui melkein kaikki se, mitä nykyisillä lapsilla on, mutta silloin meillä oli jotakin hyvin arvokasta ja näkymätöntä. Se oli pääkopan sisällä vilkkaasti laukkaava ja rikas mielikuvitus. Leikeistä eikä niiden aiheista ollut koskaan pulaa.
Polkaisin jarrupoljinta kiivaasti ja vain sen poronkarvan verran sain väistettyä komeaa valkoista poroa. Huh, olipas se tipalla. Pysäytin autoni tien reunaan tasatakseni sydämen sykkeen ja hetkellisesti pilviin kurottaneen verenpaineeni. Näin rajua sydämen pompotusta en ollutkaan kokenut kuin viimeksi hyvän rakastelun jälkeen.
Pakkasen paukkuessa tulee monenlaisia muistoja mieleen. Lapsuusvuosinani oli enimmäkseen hyvin lumisia ja kylmiä talvia. Hiihtämään pääsi monesti jo lokakuulla ja entäs sitten ne keväiset hankiaiset. Aamuhämärissä noustiin suksille ja vasta illan kähmyssä maltoimme hiihdellä takaisin kotiin. Lienee se paleltanutkin jossain vaiheessa, mutta siitä ei ole niin tarkkaa muistikuvaa.
Maa sulana, ruoho vihertää ja taivas on ryöpyttänyt vettä harva se päivä. Ei ole mikään ihme ettei tässä oikein pääse joulun tunnelmaan. Väen väkisten ajatukseni karkaavat lapsuuden talviin ja joulunalusaikaan. Silloin oli paljon lunta ja pakkastakin niin, että nurkkapielet paukkuivat.
”Kalle tulloo, Kalle tulloo” huusin riemuissani ja katselin mäkeä ylös pyöräänsä taluttavaa miestä. Mummo tuli kuistille katsomaan ja totesi, että nytpä saammekin heinäntekoapua. Olin aika pieni tyttönen silloin, mutta muistan tämän Kallen oikein hyvin. Ehkä siitä syystä, että hänellä oli aikaa tarinoida lapselle ja joskus hän keksi minulle hauskoja leikkejäkin. Siihen maailman aikaan maaseudulla kiersi […]
Siitä oli niin kauan aikaa, että ihmiset hädin tuskin muistivat. Ainoastaan hyvin vanhat elivät menneisyyden kauhun päiviä uudestaan joko unissa tai ystävän tavatessaan. Usein puheet kääntyivät maata repineeseen sotaan. Se oli vienyt mukanaan paljon ihmisiä. Kyläläiset menettivät parhaassa iässään olevia miehiä, poikia, sukulaisia ja tuttaviaan. Läheinen ystäväkään ei aina selvinnyt. Kukaan ei osannut sanoa varmaksi […]
