Luonnollinen elämä

Mistä lienee tuo outo ajatus putkahtanut mieleen, että voisihan sitä käydä huvikseen Lemmenjoella katsomassa mitä ne ihmiset siellä puuhaavat. No, tuumasta toimeen ja varaamaan Inarin Kultahovista muutaman vuorokauden lomapaketti puolihoidolla. Siinä vaiheessa emme arvanneet millaisen kuumeen se reissu nostattaisi. Matkalla poikkesimme mielenkiintoisissa paikoissa ja taisimme yöpyä ainakin Pyhätunturin maisemissa ja Saariselällä. Niissä maastoissa ihmiset melkein […]

Vihreässä talossa joen varrella, suuren kerrostalon kupeessa. Ihan kiinni siinä toisessa ja voin kuulla jopa seinien hengittävän. Ylin kerros ja pelargonialaatikot ikkunoiden alla. Taloni on hyvin vanha. Rapistunut niin, kuin minäkin. En ole päässyt enää aikoihin ulos sillä portaita on liikaa ja ne ovat hyvin kapeat. Jalkani ovat kipeät ja vain vaivoin liikun täällä sisällä.

Muistoarkustani nousee selvä pihkan ja tervan haju vaikka raotin kantta nopeasti, silmänräpäyksen verran. Suhtaudun varoen muistikuviini sillä niitä en voi kontrolloida. Ne suorastaan ryöpsähtävät esiin tai hiipivät salaa juuri, kun olen nukahtamaisillani.

Ihmiset kasvavat, aikuistuvat ja lopulta ikääntyvät. Vuosien kuluessa opimme elämäntaidot ja kehitymme kukin tavallamme. Ajatukset ja ihanteet muuttuvat ikäkausien myötä. Ikävät ja vaikeat tapahtumat häipyvät vuosien vieriessä kaukaisuuteen. Jokainen vastoinkäyminen opettaa ja vahvistaa meitä. Iloiset ja onnelliset asiat säilyvät kauan. Ne ovat muistojemme arkussa päällimmäisinä. Tarvitaan siis aina jotakin vanhaa uuden kohtaamiseen, elämänmuutokseen ja toisenlaisiin […]

”Nyt on lokakuu ja minusta näkee sen”, lauloi Juice aikoinaan, mutta tuskin hän puutarhasta riimitteli. Ihmisen mieli lienee kuitenkin hyvin erilainen näin syksyllä, kuin siinä keväisessä rakkauden huumassa.

Viherpeukaloinen koki syyskuun alussa houkuttelevan ruskakutsun Lapin perukoilta. Niin vahvan ettei sitä voinut vastustaa. Kampeet kasaan ja auton nokka kohti pohjoisia seutuja.

Elämme elonkorjuun aikaa ja hamstereiden tavoin korjaamme satoa talteen. Talven varalle niin, kuin siinä Veikko Huovisen kirjassa. Se teos lienee outo nuoremmalle sukupolvelle. Aina pakastaessa sekä hilloja keitellessä näen silmissäni kuvia kahdesta naapuruksesta Hamsterista ja Rurikista suunnittelemassa selviytymisvarastoja pitkän talven varalle.

Elämme heinäntekokuuta. Mieleen palautuu lapsuuden kesien heinäpellot, ne pienoiset työleirit. Herkulliset eväät ja kahvit ojanpenkalla sekä metsämansikoiden ja mesikoiden huumaava tuoksu. Parhaillaan viherpeukaloiden pihoilla ja puutarhoissa kukkii runsaasti ja rehevästi. Kypsyy maukasta satoa ja alamme säilömään vitamiineja pitkän talven varalle. Tällainen puoliviherpeukaloinen on kokenut valtaisan elämyksen

Tällaisen ”viherpeukaloisen” täytyy joskus ottaa etäisyyttä omaan pihaan ja suunnistaa vieraisiin puutarhoihin. Alkukesän reissumme suuntautui Norjaan, Lofooteille. Häikäisevät näköalat saivat huokailemaan ihastuksesta tai joissakin tapauksissa vapisemaan joko autonratissa tai kuljettajan vieressä.