Sammalvene puutarhassa

On tullut kauan odotettu kesä. Liekö se kiirehtinyt etuajassa vai miten? Pääasia, että on ja toivottavasti pysyy. Lämpöä ja sadetta olemme saaneet sekä ilotulitusta ukkosenjyrinän kera. Pitäähän kesällä olla taivaallisia elämyksiä.
Kasvu räjähti kerralla käyntiin ja luonto on vehreimmillään. Tuntuu, että puilla ja pensailla on kiire avaamaan kerralla kaikki kukkansa. Nekin joihin yleensä olemme tottuneet juhannuksen tienoilla.
Olen siirtänyt kotipaikaltani pihaamme vanhaa syreeniä. Olen nimennyt ne Idaksi ja Einoksi, isovanhempieni mukaan. He olivat saaneet taimen alun vanhasta Saarelan kartanosta. Lajikkeen oikeaa nimeä on vaikea selvittää, mutta tämä syreeni muistuttaa eniten ”Hesperiaa” (Syringa Vulgaris)
Tänä kesänä niissä on jo nuppuja ja odotan innolla kukkien avautumista. Tuoksu palauttaa minut takaisin onnelliseen lapsuuteen.
Aamuisin kiertelen pihalla ihailemassa yön aikana tapahtuneita ihmeitä. Kuulostelen lintujen laulusikermiä ja eritoten mustarastas on hauskuuttanut uudella iskelmällä. Se alkaa kuovin kahdella huudolla. Väliin mahtuu pikkulintujen sirkutusta, kukkumista ja konsertti päättyy riemullisen sekavaan luritukseen. Koskahan rastas oppii räppäämään….
Tänäkin kesänä on paljastunut puutarhakarkulaisia. Etsintäkuulutuksen tuloksena salkoruusut sekä punatähkät ovat kadonneet kokonaan ja kullerot etsiytyneet aivan uuteen paikkaan. Varmastikin mieleiseensä.
Onneksi kukkapenkkiin viime kesänä päätynyt kämmeköihin kuuluva valkolehdokki on sentään pysynyt paikoillaan. Varjelen kasvia, kuin kulta-aarretta. Vain harvat ja valitut pääsevät sitä katsomaan.
Mustaviinimarjapensaan juurelle on muuttanut rykelmä sudenmarjaa, onneksi ilman susia. Kauniita ovat nekin, yksine marjoineen. Särkynyt sydän on liittynyt muuttojoukkoihin joten täytynee hankkia uusi. Lapsuuden ystävälläni tuntui olevan niitä runsaasti.

 Tässä muutamana keväisenä päivänä siirsimme tien varressa romottaneen vanhan veneen uusiokäyttöön. Nyt siinä ei istu ”tilataidetta” ongella eikä muutakaan sen tapaista vaan venho toimii tavallaan kasvimaana. Tosin ensin täytin kokan ja perän erilaisilla sammallaaduilla ja  keskelle rahtasimme multaa. Siihen kylvin ruiskaunokkia, lilaa unikkoa ja kesäkukkien siemeniä. Tyhjensin myös vanhat salaatti- ja tillipussit uuden sadon toivossa.

IMG_6404

Taitaa tulla varsinainen sillisalaatti koko veneestä. Voihan olla, että sieltä saa jotain syötävääkin.
Uskon nimittäin, että vanha vene antaa oman mausteisen lisänsä tulevaan satoon. Onhan sillä muistissaan peilityyni järven pinta, kalaverkon tuoksu ja savustetun lahnan maukas maku. Nauttikaamme siis kaikilla aisteillamme ihanista, kesäisistä asioista.

Kirjoittaja on Keiteleen Kulvemäessä kahden hengen taloutta asuva rotukissan omistaja. Hän uskoo, että luonto parantaa, metsä kuuntelee ja kukkien kauneus on eliksiiriä silmille. Mottona on ”Kaikki muu on elämässä turhaa, paitsi puutarhanhoito”.

Jätä kommentti

*