Täytyy heti ensimmäiseksi tunnustaa, että kynä tylsyi ja motivaationi karkasi jonnekin, mistä en ole sitä vieläkään tavoittanut. Syynä moiseen tylsistymiseen pidän kaiken sotkenutta koronaa, joka ei vielä ole tähän päivään mennessä tarttunut (koputan nopeasti puupäätäni) ja toivon, että se viheliäinen ilkiö katoaisi tänä vuonna.

Mutta eikö vaan kaiken tämän virusvöyhäkän jälkeen me, koko Eurooppa ja maailma saimme surulliset sekä epäinhimilliset uutiset suoraan silmillemme. Kaikkein pahinhan tapahtuu silloin, kun diktaattorin järki sumenee ja vallanhimo muuttuu hallitsemattomaksi. Niin kuin tiedämme, se oli samalla hyökkäys koko Euroopan demokratiaa vastaan. Tästä ei tämän enempää, mutta kaikki tuki ukrainalaisille. Elämää jatketaan päivä kerrallaan ja katsotaan, mitä tuleman pitää.

Aika on kulunut nopeasti. Tammikuun pakkasmaisemat tunturissa olivat sanomattoman upeita. Ja nyt sitä eletään jo maaliskuun ensimmäistä päivää. Valoisaa aikaa on paljon ja luonnossakin tapahtuu kaikenlaista. Joelle ilmestyy koko ajan uusia sulapaikkoja ja eläinten pienet polut risteilevät niiden ympärillä. Iloisten saukkojen vakiintunut mäenlaskupaikka on edelleen joen ylimmällä putouksella ja majavat liikkuvat haistelemassa kevään tuloa.

Mökin pihapiirissä, lintulaudallani, käy mahdoton vilske. Olen kuullut talitiaisten ensimmäiset titityyt sekä yhdeltä hömötintiltä saman veisun, vaikka nehän laulavat yleensä vain tiitiitii. Joukossa on siis ainakin yksi imitaattori. Hauskinta on ollut seurata punatulkkujen touhuja. Minun täytyi laittaa hangelle ylimääräinen lauta sillä yksi pyöreän pönäkkä punatulkku johtaa mielellään siemenlaudan katrasta. Tosin nämä viimeksi ilmestyneet urpiaiset ottivat siitä aluksi nokkiinsa, mutta ilmeisesti diplomaattiset ja sosiaaliset kuukkelit saivat sovun syntymään. Hurraa-huuto niille!

Olen kirjoitellut tätä blogia harvakseltaan, kun koetan keskittyä kahteen kirjantekeleeseen, mutta tämä pohjoinen luonto kutsuu ulos sellaisella vimmalla ettei mikään aika tunnu enää riittävän. Ja mitäs ne viisaat ja sanoivat minulle ennen eläkkeelle jäämistä? Että sitten on aikaa. No, on se tämäkin vaihe elämisen arvoista ja tietenkin olen kiitollinen jokaisesta päivästä. Nyt kuitenkin tuntuu siltä ettei minulla ole enää annettavaa teille ja siksi aion lopettaa kirjoittelun tähän, ainakin toistaiseksi. Kiitän kauniisti ja toivotan turvallista tulevaa aikaa, terveyttä ja kaikkea hyvää. Loppuun kuvaterveiset näiltä karvakavereilta, Nallelta ja Rölliltä. Ollaan enkeleitä toisillemme.