Varma alastulo

Sen jälkeen, kun olin oppinut hiihtämään sain usein joululahjaksi sukset. Tiesin sen, sillä hyvissä ajoin ennen aattoa kävin lahjojen etsintään. Salaa tietenkin ja yleensä löysin kaikki piilot.
Suksipaketti paljasti pituudellaan sisältönsä.Tunnustelin lahjakääröjä ja koetin arvailla mitä ne sisälsivät. Kovat pakkaukset olivat usein pelejä tai kirjoja. Molemmista tykkäsin paljon. Aivan pienenä minulle luettiin satuja joka ilta ja sieltä pohjautuukin suuri rakkauteni kirjoihin. Olin kansakouluajoista alkaen kova lukemaan. Vanhalla koululla oli pieni kirjasto ja usein koululaukkuni täyttyi lainakirjoista. Uppouduin tarinoiden maailmaan aivan täysin. Nauroin ja itkin sen mukaan millaisista seikkailuista oli kysymys. Aikuiset kommentoivat sitä usein sanomalla, että taas se hirnuu siellä kirjansa kanssa.
 
Elimme joulunalusaikaa pienessä pakkaskelissä ja ulos lähtiessä kiskaisin harmaat huopatossut jalkaani. Niissä ei varpaita palellut.
Ukki oli tehnyt minulle navetan päätyyn hyppyrimäen. Siihen missä pelto viettää alas lammelle. Pohjustustyössä oli käytetty puisia, isoja perunalaatikoita. Päälle jäädytetty vettä ja lunta. Niin siihen oli oivallinen mäki syntynyt. Seisoin suksineni hyppyrin vieressä ja sieluni silmin näin itseni liitelemässä sulavan kauniisti, kädet lähellä vartaloa kauas pellolle. Varma alastulo, kauniisti ja hallitusti. Silloin ei vielä tiedetty V-tyylistä. Ehkä minun onnekseni.
Kapusin hyppyrin päälle ja tälläydyin valmiiksi. Luistattelin suksiani ja tottakai silloin toinen suksi karkasi itsekseen alas. Voi himputin huopatossut ja nahkaremmit. Ei muuta, kuin hakemaan suksi takaisin jalkaan. Aloin olla jo hikinen ja vähän suivaantunutkin, mutta viimein sain itseni vauhtiin.
Seurasi komea ponnistus, vaan alastulo meni aivan lekkeriksi. Pyöritin käsiäni väkkärän lailla ja mätkähtäen putosin hankeen selälleni. Suksi mennä viipotti lammen jäälle saakka ja se toinen oli katkenneena vieressäni. Nousin ylös vasta, kun ukki tuli kysymään, että mitenkä kävi?
 
Ylpeys sai suuren kolauksen, mutta ukkini lohdutti sanomalla, että kirjoitahan joulupukille. Jospa toisi ensi jouluna jo oikeat sidesukset ja monot.
Tuumasta toimeen. Illan tullen värkkäsin toivelistaani joulupukille. Kieli suussa mutruten kirjoitin pitkähkön listan. Taittelin sen kauniisti ja vein ulos kuistille hirsiseinän rakoseen. Jonkin ajan päästä kävin kurkistamassa ja voi sitä riemua, kun lahjalistani oli kadonnut. Nopeasti kulki posti Korvatunturille, ennen vanhaan.
Pian oli jouluaatto ja koetin kuluttaa aikaani ulkona leikkien. Sisälle tultuani mummo laittoi kuumaa mehua ja antoi tuoreen pullasiivun. Istuin siinä uunin kyljessä pikku jakkaralla, kun yht´äkkiä lattialla lojunut viholaissäkki lähti liikkeelle oudosti äännellen.
Mehumuki putosi lattialle ja huusin suoraa huutoa. Pelkäsin kuollakseni ja tuijotin liikkuvaa säkkiä, mutta mummo vain nauroi vedet silmissä. Hän avasi säkinsuunarun ja sieltä kömpi ulos pieni, vaaleanpunainen porsas. Ukki oli hakenut sen naapurista ja tuonut sisälle lämmittelemään.
Sen jälkeen minä tarkistin tuvan lattian joka kerta ensimmäisenä, kun tulin ulkoa sisälle. Aatto-iltana sain mieluisia paketteja sekä ne oikeat sidesukset monoineen. Ukin kanssa sovimme, että perunalaatikkoja käytettäisiin vain niiden oikeaan tarkoitukseen ja minä keskittyisin tasamaahiihtoon. Tosin jokaisen joulun jälkeen ne uudet sukset katkesivat viimeistään tammikuulla ja kevät-talven sain sitten hiihtää paikatuilla suksilla.
 
Kirjoittaja on Keiteleen Kulvemäessä kahden hengen taloutta asuva rotukissan omistaja. Kirjoituksissaan vanhoista ajoista ja historiasta kiinnostunut Kärkkäinen pohtii elämän tarkoitusta ja onnellisuutta.
 

Kommentit

  • Marja

    Hieno kirjoitus! Tulipa mieleen lukiessa lapsuudenaikaisia hiihtoreissuja.

    • Maritta Kärkkäinen

      Kiitos kommentista. Taisi meillä useimmilla ne sukset katketa hiihdon ja mäenlaskun hurmoksessa :)

Jätä kommentti

*