Kaikki joukolla hiekkalaatikoita särkemään

Ei ole ihme, että maailma on täynnä yksinäisiä ja syrjäytyneitä. Paljon luonnossa liikkuneena olen tullut siihen tulokseen, että ihminen on eläimistä julmin. Ei ole ihme, että yksinäisyys rehottaa, ihmiset syrjäytyvät. Sekään ei ole ihme, että moni valitsee vapaaehtoisen erakoitumisen.  Kuka tässä hullussa maailmassa ei valitsisi, jos se on mahdollista.  Kuka täällä pärjää? Epäilen, että sellaiset, joilla on kovat kyynärpäät.  Miten käy arkojen, herkkien, kauniiden kaunosielujen, jotka kovien kyynärpäiden sijaan ovat saaneet pehmeän sydämen. Niin paljon täällä ihmiset tekevät pahaa toisilleen.

Kun kasvoin aikuiseksi, kuvittelin lopullisesti jättäneeni hiekkalaatikkoleikit. Huomasin, että nyt aikuisena niitä vasta leikitäänkin. Kaikilla on omat lootansa ja sisäpiirijuttunsa.  Rapaa ja kuraa heitetään estoitta toisten silmille, jos eivät leiki samassa laatikossa samoja leikkejä.  Tämä näkyy niin kouluissa kuin työpaikoilla mutta myös kaikkialla muualla.

Ajattelen,  että pitkällä tähtäimellä hyvin lyhytnäköistä toimintaa. Kalikat kun tahtovat loppupeleissä kalahtaa aina omaan nilkkaan. Viimeistään siellä isolla portilla, sillä uskokaa huviksenne, syyn ja seurauksen laki on olemassa. Maailma on epäoikeudenmukainen paikka mutta elämä ei  sitä ole koskaan.  Usein se kurjempi nakki napsahtaa jo täällä. Sellainen oksa, joka on pönkitetty omalla hauraalla egolla ja toisten mitätöimisellä, napsahtaa herkästi poikki.

Sitä yritän sanoa, että joskus on viisasta katsoa kauemmaksi kuin omaan napaan ja sen ympärille. Ei siihen niin hurjasti vaadita. Hiukan avointa mieltä, ystävyyttä, toisen huomioimista. Ei se kaveri siellä toisella  laatikolla ole yhtään huonompi, vaikka ei osaa sanaakaan latinaa tai ajaa traktorilla.  Joskus tuntuu, että statuksilla pitää todellakin pyyhkiä peppu.

Ollaan kaikki, ei nyt enkeleitä mutta  ihmisiä toisillemme. Otetaan  vaikka oppia  luonnosta. En ole havainnut siellä ainuttakaan hiekkalaatikkoa mutta runsaasti keskinäistä kunnioitusta ja tervettä varovaisuutta. En ole siellä nähnyt yhdenkään eläimen tekevän pahaa ilkeyttään.  Siellä on kuri,  järjestys ja vapaus, tässä järjestyksessä.

Ihan ensin pitää kuitenkin hajottaa ne hiekkalaatikot.

 

Jätä kommentti

*