Onnellinen kansa

Tanska on YK:n perustaman kestävän kehityksen tutkijaryhmän SDSN.n ja Columbian yliopiston Earth Instituten selvityksen mukaan maailman onnellisin maa. Mittarina on esimerkiksi bruttokansantuote ja terve elinajanodote, sekä se kuinka ihmiset saavat yhteiskunnalta tukea. Lisäksi mittarina on pidetty sitä, millaiset ovat kansalaisvapaudet ja kuinka paljon on korruptiota. Suomi on tämän selvityksen mukaan viidennellä tilalla.

Kävin kesälomareissulla Tanskassa. Ja todentotta, tein huomioita. Tanskalaiset ihmiset todella ovat tyytyväisen ja onnellisen oloisia. Heillä ei tunnu olevan mihinkään kiire ja he olivat iloisia ja ystävällisiä. Ja se rento elämän asenne tarttui selvästi muihinkin. Myös me pääsimme osallisiksi tästä onnellisuudesta.

Mutta mietitäänpä, miten Suomi voisi nousta ykköseksi Tanskan paikalle. Harrastetaanpa vaikka kevyttä aivonystyröiden hierontaa, näin kesälomien ollessa päällä.

Olisimmeko onnellisimpia, jos yhteiskunnassamme huolehdittaisiin tasapuolisemmin ihmisistä? Entä jos yhteiskunnassamme voitaisiin jälleen olla enemmän oikeasti yhdessä? Ei vaan somen välityksellä, vaan oikeasti yhdessä. Toisiko onnellisuutta lisää se, jos palattaisiin kouluissa takaisin,( etenkin lukioissa) luokkasysteemiin? Entäpä jos isovanhemmat,lapset ja lapsenlapset asuisivat saman katon alla kuten ennen ”hyvään” vanhaan aikaan. Kipuaisimmeko näillä edes yhden pykälän ylemmäs onnellisuusjärjestyksessä?

No onhan se viides sija sentään jo tosi hyvä. Mutta on meillä paljon paranettavaa.

Entäpä kaupunkitasolla? Voisiko Kuopio nousta valtakunnassa onnellisimmaksi, jos pidettäisiin enemmän huolta kouluista? Jos satsattaisiin siihen, että home- ja sisäilmaongelmia saataisiin vähenemään? Tai jos entistä enemmän kiinnitettäisiin huomiota lapsiperheiden tukemiseen ja sosiaalityön riittävyyteen? Entä tulisimmeko onnellisemmaksi, jos jatkossa lähdettäisiin mukaan järkeviin hankkeisiin ja nostettaisiin oman kansan tarpeet etusijalle? Enpä sitten jos pidettäisiin huoli siitä, että varhaiskasvatus ja opetuksen laatu turvataan jatkossa? Olisiko onnea enemmän, jos perheet voisivat luottaa siihen, että lapset ovat turvassa ja saavat laadukasta kasvatusta ja opetusta Kuopiossa?  Voitaisiinko sitten jo laulaa kuorossa:” se onnea on”  jos perheet voisivat luottaa siihen, että päiväkodeissa hoitajien ja opettajien kiire ei lisäänny ja hoidettavia lapsia ei tule entistä enemmän yhtä hoitajaa kohden?

Onnellisuutta varmastikin tulisi lisää myös silloin,  jos vanhusten hoitoon saataisiin lisäresursseja.

Onnellisuus on vaikea asia. Jos joku on onnellinen, tulee joku siitä surulliseksi. Toisen onni on joskus toisen kauhu. Mutta ihmisellä on tarve olla onnellinen.

Jätän tämän aivoriihen tyngän nyt tähän ja jatkan makoisan kesälomani odottamista. Ensin nukun yön, onnellisena  siitä, että saan olla terve. Vaikka on ollut koettelemuksia, koitan olla onnellinen siitä, mitä on.

Nyt on kesä. Nautitaan siitä suomalaiset. Minä viihdyn vesillä, laiturin nokassa ja pyörän päällä. Ja metsä tuo minulle onnellisuutta. Samoin yhdessä oleminen perheeni ja koirani kanssa.

Mikä tuo sinulle onnellisuutta? Toivon sen sinun löytävän.

Hyvää ja lämpöistä kesää.

Jätä kommentti

*