Kuka pelkää mustaa..eikun Kapteeni Koukkua?

Pakolaisongelmasta käytävä keskustelu on hyvin moninaista ja kirjavaakin. Asia puhututtaa, mietityttää ja kauhistuttaa. Luonnollisesti.
Sen lisäksi, että puhutaan maahanmuuton kustannuksista, on mielestäni ehdottoman tärkeää myös puhua myös siitä, kuinka paljon erilaisia, myös negatiivisia tunteita ja ajatuksia pakolaistilanne aiheuttaa suomalaisissa ihmisissä. Maassamme pelätään omien lasten ja nuorten ja erityisesti nuorten tyttöjen puolesta. Monet vanhemmat kantavat huolta siitä, kuinka oman nuoren käy, jos hän liikkuu iltaisin ulkona. Itsenäistymisiässä olevia nuoria ohjeistetaan toimimaan epämiellyttävässä kohtaamisessa maahanmuuttajan kanssa. Nuoria kuskataan harjoituksiin entistä enemmän, koska he eivät uskalla liikkua yksin.

On ehdottomasti tarpeellista tuoda esille sitä, kuinka suomalaiset ihmiset kokevat tämän räjähdysmäisen pakolaistilanteen. Se ei ole rasismia. Se on välittämistä. Se on myös maahanmuuttajista välittämistä.
Hysteriaan ei ole aihetta eikä pelkoa ja vihaa pidä lietsoa. Mutta on tärkeää huomata, että oman kansan keskuudessa kiehuu ja todellista pelkoa esiintyy. Maassamme leikataan vähäosaisilta ihmisiltä samaan aikaan kun kymmenet tuhannet pakolaiset tulevat maahamme. Omassa maassakin on hädänalaisia paljon. Jokainen ymmärtää, että hädänalaisia tulee auttaa. Mutta kaikki Suomeen hakeutuvat eivät ole hädänalaisia. Perussuomalaiset ovat varoitelleet tästä pakolaistilanteesta jo vuosien ajan. Mutta varoituksia ei ole otettu vakavasti. Joka tapauksessa kansakunnan olisi nyt ehdottomasti tanssittava saman pillin tahtiin, samassa rytmissä ja yhtenäisenä joukkona. Riitasoinnut oman maan kansalaisten keskuudessa ei ole hyvä asia. Yhteisen sävelen löytyminen on koko kansakunnan kannalta tärkeää.
Leikin lapsena kavereiden kanssa mukavaa hippaleikkiä nimeltä ”Kuka pelkää mustaa miestä”. Lisäksi herkuteltiin Laku Pekka – lakuilla ja Neekerin suukoilla. Suomalaiset muistavat varmasti nämä jutut. Nykyään nämä kaikki nimet on kielletty. Hippaleikillekin tuli korvaava nimi ”Kuka pelkää Kapteeni koukkua”. Myös lakuille ja suukoille on keksitty uudet ja ”hienommat” nimet. Maassamme on lisäksi pohdittu, että voidaanko koulujen kevätjuhlassa laulaa Suvi-virttä. Mielestäni on käsittämätöntä, että edes mietitään tällaista. Missä muussa maassa muutetaan omaa kulttuuria tai perinteitä meidän suomalaisten vuoksi? Maassa maan tavalla ajatus kunniaan! Tiedän maahanmuuttajienkin arvostavan sitä, että kunnioitetaan oman maan perinteitä.

Pakolaistilanteen kehittymisestä, kotouttamisasioista ja turvallisuuteen liittyvistä asioista on tarpeen tiedottaa kansalaisia realistisesti ja avoimesti. On tärkeää kuunnella kuntalaisia ja kuntien näkökulmia vastaanottokeskusten järjestämisestä. Ei ole oikein, että suomalaisia leimataan ja paheksutaan, kun he kantavat huolta oman kansan asioista. Kansan jakautuminen kahtia ei ole tavoiteltava asia. Pakolaisasian hoitaminen vaatii nyt todellisia ponnisteluja ja asiallisuus ja kiihkottomuus auttavat. On huolehdittava paremmin oman maan kansalaisista.

Kommentit

  • Matti Muukkonen

    Näinhän se on, valitettavasti.

  • Mustamies

    Marjaana on kirjoitanut hyvän artikkelin miten ja minne me suomalaiset oikein ollaan menossa ?
    Onko laulun sanat ; kotimaamme sulo-Suomi ei maata sen armaampaa… sen puolesta on vanhempamme taistelleet,
    nytkö kotimaa on menettänyt merkityksensä.
    Sellaista ei saa antaa tapahtua, Suomen puolia on pidettävä joka tilanteessa (EU:ssa ei muuten pidetä meidän puolia).
    Nyt olemme törmänneet valtavaan maahanmuuttajien virtaan, se virta tulee hoitaa meidän suomalaisten hallitusti ja kiihkottomasti. Voimavarojemme mukaan, kuitenkin, niinkuin Marjaana kirjoittaa: unohtamatta oman maan heikompiosaisia.
    Toivottavasti saamme EU:lta rahaa, että voimme hoitaa meille annetut velvoitteet oikein.
    Minun mielestäni nämä sanailut, neekeri-lakuista ja mustista miehistä on täysin turhia kieltoja, koska niillä ei ole koskaan haluttu loukata mamuja, eikä muitakaan ulkomaalaisia.
    Sanat on muodostuneet kansan suussa ja sanat on siirtyneet sukupolvelta toiselle.
    Nämä Kukkais-Hattu-Tädit vain sotkevat itsestään selviä asioita.
    Olen tehnyt elämäntyöni Mustana-miehenä (nokipoikana),
    eikä minua kukaan pakoon juossut.
    Lastentarhoilla minulle aina laulettiin ja kädestäpitäen tervehdettiin. Vaikka minussa ei ollut muuta valkoista, kun silimän valakuaiset.
    Kaikkea hyvää sinulle, koita kestää Perus-Suomalaisena
    tässä elämän ”oravan-pyörässä !

  • Jari Holopainen

    Minä taas uskon, että maailma muuttuu, vuosisataisesta kehitysestä huolimatta tai siitä johtuen. Joutuu tarkistamaan aikaisempia kulttuurisia käsityksiä ja hämmästelyn aiheita. Lapset oppivat jäljittelemällä sekä hyvät että vähemmän hyvät kulttuurin piirteet aikuisten toistaessa opittuja käyttäytymismalleja. Oppimisprosessia ei voi kieltää, mutta sitä voi pyrkiä ohjaamaan parempaan ja ajanmukaisempaan suuntaan.

    Uusia virsiä voidaan aina luoda vanhojen tilalle. Niin on tehty enennenkin. Suvivirsikin lienee luotu siinä vuoden 1695 seutuvilla. Tuolloin esiintyivät suuret kuolonvuodet Pohjois-Euroopassa, kun harvinaisen kylmien vuosien jakso koetteli laajoja alueita 1695–1697. Tässä viitekehyksessä ymmärtää Suvivirren ihan eri tavalla.

Jätä kommentti

*