Pakolaisongelmasta käytävä keskustelu on hyvin moninaista ja kirjavaakin. Asia puhututtaa, mietityttää ja kauhistuttaa. Luonnollisesti.
Sen lisäksi, että puhutaan maahanmuuton kustannuksista, on mielestäni ehdottoman tärkeää myös puhua myös siitä, kuinka paljon erilaisia, myös negatiivisia tunteita ja ajatuksia pakolaistilanne aiheuttaa suomalaisissa ihmisissä. Maassamme pelätään omien lasten ja nuorten ja erityisesti nuorten tyttöjen puolesta. Monet vanhemmat kantavat huolta siitä, kuinka oman nuoren käy, jos hän liikkuu iltaisin ulkona. Itsenäistymisiässä olevia nuoria ohjeistetaan toimimaan epämiellyttävässä kohtaamisessa maahanmuuttajan kanssa. Nuoria kuskataan harjoituksiin entistä enemmän, koska he eivät uskalla liikkua yksin.

On ehdottomasti tarpeellista tuoda esille sitä, kuinka suomalaiset ihmiset kokevat tämän räjähdysmäisen pakolaistilanteen. Se ei ole rasismia. Se on välittämistä. Se on myös maahanmuuttajista välittämistä.
Hysteriaan ei ole aihetta eikä pelkoa ja vihaa pidä lietsoa. Mutta on tärkeää huomata, että oman kansan keskuudessa kiehuu ja todellista pelkoa esiintyy. Maassamme leikataan vähäosaisilta ihmisiltä samaan aikaan kun kymmenet tuhannet pakolaiset tulevat maahamme. Omassa maassakin on hädänalaisia paljon. Jokainen ymmärtää, että hädänalaisia tulee auttaa. Mutta kaikki Suomeen hakeutuvat eivät ole hädänalaisia. Perussuomalaiset ovat varoitelleet tästä pakolaistilanteesta jo vuosien ajan. Mutta varoituksia ei ole otettu vakavasti. Joka tapauksessa kansakunnan olisi nyt ehdottomasti tanssittava saman pillin tahtiin, samassa rytmissä ja yhtenäisenä joukkona. Riitasoinnut oman maan kansalaisten keskuudessa ei ole hyvä asia. Yhteisen sävelen löytyminen on koko kansakunnan kannalta tärkeää.
Leikin lapsena kavereiden kanssa mukavaa hippaleikkiä nimeltä ”Kuka pelkää mustaa miestä”. Lisäksi herkuteltiin Laku Pekka – lakuilla ja Neekerin suukoilla. Suomalaiset muistavat varmasti nämä jutut. Nykyään nämä kaikki nimet on kielletty. Hippaleikillekin tuli korvaava nimi ”Kuka pelkää Kapteeni koukkua”. Myös lakuille ja suukoille on keksitty uudet ja ”hienommat” nimet. Maassamme on lisäksi pohdittu, että voidaanko koulujen kevätjuhlassa laulaa Suvi-virttä. Mielestäni on käsittämätöntä, että edes mietitään tällaista. Missä muussa maassa muutetaan omaa kulttuuria tai perinteitä meidän suomalaisten vuoksi? Maassa maan tavalla ajatus kunniaan! Tiedän maahanmuuttajienkin arvostavan sitä, että kunnioitetaan oman maan perinteitä.

Pakolaistilanteen kehittymisestä, kotouttamisasioista ja turvallisuuteen liittyvistä asioista on tarpeen tiedottaa kansalaisia realistisesti ja avoimesti. On tärkeää kuunnella kuntalaisia ja kuntien näkökulmia vastaanottokeskusten järjestämisestä. Ei ole oikein, että suomalaisia leimataan ja paheksutaan, kun he kantavat huolta oman kansan asioista. Kansan jakautuminen kahtia ei ole tavoiteltava asia. Pakolaisasian hoitaminen vaatii nyt todellisia ponnisteluja ja asiallisuus ja kiihkottomuus auttavat. On huolehdittava paremmin oman maan kansalaisista.