No niin, tässä se nyt on. Ensimmäinen Savon Sanomien blogini. Tämä ensimmäinen kirjoitukseni avaa hiukan sitä kuka olen ja miksi olen lähtenyt mukaan politiikkaan.

Meillä kaikilla on yksi elämä. Jokaisella ihmisellä on oma elämänpolku ja elämänkaari. Jokaisella ihmisellä ovat omat kiinnostuksen kohteet. Minulla on halu käyttää elämääni yhteisten asioiden hoitamiseen. Miksikö? Tässäpä hiukan siitä tarinaa.

Olin jo pienenä tyttönä halukas puuttumaan epäkohtiin. Halusin parantaa asioita, jotka eivät olleet mielestäni oikein tai hyvin. En ole syntynyt kultalusikka suussa. Mutta olen saanut kasvatuksen tuloksena vahvan moraalin. Minulla oli jo lapsena halu taistella oikeudenmukaisuuden puolesta. Iän karttuessa, niin koulumaailmassa kuin työelämässäkin olen ollut vahvasti parantamassa asioita. En osaa jäädä aloilleni, jos joku asia mättää.  Tarpeen vaatiessa nostan kyllä kissan pöydälle.

Politiikkaan mukaan lähteminen oli minulle luonnollinen valinta. Lähdin politiikkaan mukaan vuonna 2010, omien lasten ollessa jo tarpeeksi isoja.  Toinen pojistani oli jo aikuinen ja toinen murrosiän kynnyksellä.  Tätä ennen paneuduin perhe-elämään, opiskeluun, työhön ja yrittämiseen.

Olen ollut vuosien varrella mukana monessa, työhistoriaa ja koulutuksia on kertynyt. Haluan käyttää kertynyttä kokemusta hyödyksi yhteisten asioiden hoitamisessa.

Politiikka on arvovalintoja ja arvomaailmojen kohtaamisia.  Minulle on tärkeää heikompiosaisten puolustaminen, lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnista ja palveluista huolehtiminen sekä pieneläkeläisten, pienituloisten ja pienyrittäjien asioiden parantaminen. Poliitikolta tarvitaan paljon perustelukykyä ja pitkäjänteisyyttä. Periksi ei tule antaa. Tarvitaan myös vahvaa uskoa siihen, että työ tuottaa tulosta. Niin ikään tarvitaan rohkeutta nostaa asioita esille, eli ”kissat pöydälle”.

Olen käynyt kolmet poliittiset vaalit. Poliittisen työn pohjana olevat arvot kantavat ja uskon että se työ kantaa maaliin. Haluankin luoda uskoa myös arvojeni kannattajille. Ei anneta periksi. Minäkään en anna.

Kasvatustyön parissa olen aina uudestaan ja uudestaan saanut ilahtua siitä, kuinka antaumuksellisesti  ja kokonaisvaltaisesti lapset paneutuvat leikkeihin ja tekemisiinsä. Itsekin teen työtäni antaumuksella ja itseni täysillä likoon laittaen. Myös poliittista työtäni.