Myrskyn jälkeen

Aila-myrsky ei saapunut yllättäen. Ilmatieteen laitos ennusti myrskyksi yltäviä tuulia ja rankkasateita jo useita päiviä ennen kuin myräkkä saapui. Myrskyn lopputulos on aina yllätys, niin oli nytkin. Pohjois-Savo säästyi suurilta tuhoilta, mutta pahimmillaan toistakymmentä tuhatta taloutta oli ilman sähköjä. Laajat sähkökatkokset tarkoittavat aina sitä, että puutakin on mennyt nurin.

Myrskyn jälkeen maassamme alkaa aina metsiä kohdanneiden tuhojen tilannekartoitus, mikä kuuluu maa- ja metsätalousministeriön velvoittamana Metsäkeskukselle. Nyt puuta kaatui muutamia tuhansia kuutiometrejä lähinnä hiljattain harvennetuista metsistä, aukkojen reunoilta tai aukeilta. Valtaosa kaatuneista puista jäänee metsiin lahoamaan, sillä hajallaan olevien tuhojen korjaaminen on hankalaa ja kallista. Hajallaan olevien puiden korjuuseen ei velvoita edes metsätuholaki, joka on tehty edistämään metsien terveyttä.

Puu jää metsäteollisuuden käytön ulkopuolelle, mutta luonnossa mikään ei mene hukkaan. Jos metsänomistaja ei kerää yksittäisiä puita polttopuiksi, valtaavat kuolleella ja lahoutuneella puulla viihtyvät eliöt maassa pötköttävän rungon nopeasti.

Olen elämäni aikana käynyt lukuisia kertoja tarkastelemassa metsien kuntoa myrskyjen jälkeen. Omien palstojen tarkastelu jännittää puhurien jälkeen aina, vaikka tähän luulisi kyllä ammatissaan rutinoituvan. Tunteet näköjään kulkevat mukana.

Voimakkain muisto luonnonvoimista on opiskelijapoika-ajoiltani lokakuiselta lauantaipäivältä vuodelta 1985, jolloin Manta-myrsky aiheutti suuria tuhoja Koillismaata lukuun ottamatta koko Suomessa. Kuuntelin aamulla kahvia juodessani säätiedotusta, joka lupasi myrskyä. Lähdin kuitenkin vapaapäivänä harventamaan tiuhaa kuusikkoa.

Jossakin vaiheessa päivää puut heiluivat jo melkoisesti. Tankkasin kuitenkin aina pikaisesti, söin eväät ja jatkoin töitä. Hätkähdin, kun pinoamani propsikasa levähti ajouralle. Pysähdyin ja silloin lennähti toinen kasa ilmaan ja vauhdilla ilmaan nousevasta puunjuurakosta pöllähti ilmaan hiesumaata ja kariketta. Kypärään tipahteli puista oksankappaleita ja roskia.

Sammutin sahan, nostin repun selkään ja suunnistin kotiin. Matkalla piti jo varoa korkeista männyistä tipahtelevia oksia. Ilta meni kynttilän valossa, mutta aamun valjetessa oli taas tyyntä. Alkoi hieman jännitystä aiheuttava tuulituhojen arviointi. 35 vuotta sitten Manta aiheutti viikkojen työrupeaman kaatuneiden puiden korjaamisessa.

Ailan tuhojen tarkastus jännitti, kuten lukuisten muiden myrskyjen jälkeen: Mantan, Unton, Astan, Veeran, Seijan, Sylvin, Einon, Tapanin, Helenan ja monen muun pienemmän puhurin. Tällä kertaa päästiin vähällä.

 

Jätä kommentti

*