Genitaalit ja kuha

Nonnih, persunuoret vetäisivät pohjat #tyttö_poika -kampanjallaan. Jos joku on vielä onnistunut välttämään uutisia, niin kerrottakoon, että:
“Persunuorten kampanja on vastaisku feminismin pyrkimyksille, jossa tavoite on “kyseenalaistaa sukupuolet.”
– –
Sukupuolineutraalin yhteiskunnan idea lähtee siitä valheesta, että sukupuolten välillä ei olisi eroja ja että tyttöjen ja poikien pitäisi olla kiinnostuneita samoista asioista.
– –
Kaikki meistä ovat yksilöitä, mutta viimeistään perimä kertoo, kumpaa sukupuolta olemme. Saamme isältä joko Y- tai X-kromosomin sekä äidiltä X-kromosomin. Näitä XY- tai XX-rakennuspalikoitaan ei kukaan ihminen voi kieltää eikä muuttaa, vaikka leikkauttaisi ulkoista olemustaan plastiikkakirurgian avulla millaiseksi tahansa, toteaa biotekniikkaa opiskeleva Palovuori.
– –
Perussuomalaisten Nuorten mielestä sukupuolten kyseenalaistaminen hämmentää nuoria, ja järjestö kehottaa kasvattajia ja vanhempia olemaan laittamatta lapsiaan tällaisten trendivirtausten kokeiksi.”

(En viitsi linkittää kampanjasivulle, eivät ansaitse käyntejä.)

Tästä tulee mieleen järjestyksessä seuraavat asiat:
1) Miten pihalla voi persunuoriso olla?
2) Miksi helevetissä on vielä olemassa ihmisiä, jotka kuvittelevat, että heillä on oikeus määritellä se, mitä joku muu kokee olevansa?
3) Ja v*ttujako se heille kuuluu?
4) Kyllä hävettäis, jos olisin äitinne.
5) Kyllä en ilkeäisi myöntää opiskelevani biotekniikkaa, jos antaisin noin yksioikoisia lausuntoja geeneistä.

Tuossa ne ensimmäiset.

Kampanja on ymmärrettävän tuohtumuksen lisäksi nostanut myös ilahduttavasti vastaiskuja ja keskustelua. Toisaalla somessa pohdittiin mm. sitä, kuinka Persujen kaikki politiikka tuntuu kumpuavan hämmennyksestä. Siitä, kuinka he ovat hämmentyneitä, kun maailma ei olekaan kuutio, joka mahtuisi sopivasti neliönmuotoiseen aukkoon. Vaan monitahoinen ja moniulotteinen. Sitten sitä monitahoisuutta pitää saada suorastaan väkivalloin survottua siihen omaan elämänkatsomuskuutioon.

[Kuha ei hämmennä persunuoria]

[Kuva on peräisin Anna Marian twitter-feedistä]

Somessa ryhdyttiin myös suunnittelemaan lippiksiä korvaamaan persunuorten “tyttö” ja “poika” -lippikset (kts. kuva yllä). Yksi lempiehdotuksistani sivusi sitä, kuinka persunuoret kuuluvat niihin ihmisiin, joiden mielestä sukupuoli on yksiselitteisen helppoa selvittää vain katsomalla housuihin. Silloinhan siis lippiksissä pitäisi oikeammin lukea vaikkapa nämä kansanperinteisimmät genitaalisanat: KYRPÄ ja VITTU.

Siinä voisi oikeutetusti todeta, että: “Sulla on näköjään kyrpä otsassa” tai “Vedä vittu päähäs.”

Vaihtoehtoisesti persunuoret voisivat harkita uutta logoa lippikseensä:

[Tämän lippiksen logodesing on Sini Laitisen käsialaa]

[Tämän lippiksen logodesing on Sini Laitisen käsialaa.]

Mutta mistä kumpuaa tämä hillitön tarve kontrolloida toisten ihmisten olemista? Pelosta? Siitä, että itselle saattaisi käydä samoin? Onko tällä jotain tekemistä niiden psykologiassa esiintyvien kastraatioteorioiden kanssa? Kuinka pikkupoika jossain vaiheessa huomaa, että äidillä ei olekaan samanlaista uloketta kuin isällä. Lapsen logiikka saattaa siis kertoa, että äidiltä uloke on leikattu pois, ja hän alkaa pelätä joutuvansa itsekin kastroiduksi. Joillakin vain kastraatiopelko kantaa näköjään aikuiseen ikään saakka.

Mutta mistä kumpuaa tämä hillitön tarve kontrolloida toisten ihmisten olemista?

Onhan se kauheaa, jos joku pippelitön uskaltaa sanoa itseään mieheksi. Ehkäpä tämän kuulijalta itseltäänkin tipahtaa pippeli pois. Saatte vapaasti testata teoriaani lähipiirissänne.

Aloin varsin vakavissani miettiä, missä tilanteessa toisen henkilön sukupuolella on minulle oikeasti merkitystä. Keksin yhden (1) tilanteen: jos olen lisääntymässä henkilön kanssa noin niin kuin perinteisellä metodilla. Silloin tarvitaan joku, joka tuottaa siittiösoluja. Eikä sekään vielä kerro kaikkea siitä, mitä henkilö tuntee olevansa. Kun todistetusti olen toteuttanut tämän lisääntymiskuvion vasta kertaalleen ja yhden henkilön kanssa, maailmaan mahtuu aika pirun monta ihmistä, joiden sukupuoli ja/tai genitaalit eivät tuon taivaallista vaikuta arkeeni.

Ja mitä tulee genitaalien tunkemiseen kurkusta alas tai naamalleni, varaan täyden oikeuden valita kumppanin ihan itse. Joten, hyvät persunuoret, älkää tekään yrittäkö tunkea niitä viallisia geeniteorioitanne ja pippeleitänne minun naamalleni. Minua ei kiinnosta. Jos sanot olevasi poika, sitten olet. Hyvä. Mutta älä oleta muiden ihastelevan sitä, mikä mielestäsi asian todistaa ja mukautuvan kuvioihisi. Elämä nyt vain ei toimi niin. Elämä on hämmentävää ja vaikeaa, get over it.

– – –

Tulipahan vielä genitaaleista mieleen:
Sukupuolikontrolli, feminisminpelko, mantrat siitä kuinka “pojat ja tytöt nyt vain ovat erilaisia” ja kaik muu vastaava muuten ulottuvat aina kirjallisuuteen saakka. Miehet eivät tee sitä tai tätä. Kirjallisuuteen iskee superfeminismi, kun naiset uskaltavat kirjoittaa myös naisista. Ja niin päin pois. Tein joskus huoneentaulun kaikille niille, joille iskee halu määritellä kirjailijoita ensisijassa heidän sukupuolensa perusteella. Saa käydä kurkkaamassa. (Ja kyllä, tiedän kyseisessä tekstissä yksinkertaistaneeni sukupuolen sukuelimiksi. Siitä minulle oikeutetusti huomautettiin. Sillä kertaa aihe ei kuitenkaan ollut sukupuolten moninaisuus.)

Kommentit

  • Sari

    Juu-u, on menny vahan puurot ja vellit nyt nuorisolla sekaisin. Eihan talla “sukupuolineutraaliudella” kait yriteta pyyhkia “perinteisia” sukupuolia pois, vaan antaa tilaa myos niille jotka eivat kumpaankaan ryhmaan tunne kuuluvansa. Ja lisaksi l istasi kohta 5. huhhuh, etten muuta sano. Pitaisi kait nyt biotekniikkaa lukevan tietaa etta myos sukusoluissa on kromosomimuunnoksia (ylimaaraiset X:t tai Y;t, jne), puhumattakaan lapsista jotka nyt vain sattuvat syntymaan varustettuna seka tyton etta pojan sukupuolielimilla.

    • Maria Carole

      Joo, minuakin häiritsi manifestissa se, kuinka korostettiin, että tyttöjen ja poikien _täytyisi_ tykätä samoista asioista. Tietääkseni sukupuolineutraalin kasvatuksen eräs tavoite on, että molemmat _voisivat_ tykätä samoista asioista, ihan omien kiinnostusten mukaan, ei sen mukaan mitä on housuissa.

  • Jari Holopainen

    Tämän hetken tunnetuin Perussuomalaisia arvoja ajava taho lienee Donald Trump. Hän ajaa niiden valkoisten protestanttien asemaa, joiden ongelmiin ei olla kiinnitetty huomiota. Perussuomalaisten nuorten ajatukset kiinnittävät huomion näihin epäkohtiin: miksi vähemmistöt saavat enemmän huomiota kuin suuri enemmistö. Heidän demokratiakäsityksensä mukaan se ei voi olla oikein. He protestoivat, protestanttisen uskonnon nimissä, kaikkea, mikä ei mahdu heidän kapeisiin käsityksiinsä.

    Elämä on suuri protesti. Kontrollintarve omassa keskuudessa saattaa kuitenkin nousta niin suureksi, ettei tahdota hyväksyä sitä, että joku saa enemmän huomiota ja julkisuutta kuin toinen. Sen myötä haetaan syntipukkeja, joiden kuviteltuja etuisuuksia voidaan käydä leikkaamassa, jotta enemmistö tuntisi olevansa edelleen oikeassa.

    Tämä tosin voi aiheuttaa suurta pelkoa niissä Perussuomalaisissa nuorissa, jotka eivät pysty täyttämään ihailtua normia, kuulua enemmistöön.

    • Maria Carole

      Joo, liian kapea laatikko on aina epäsopiva jollekulle. Myös niille, joiden asiaa kuvittelee ajavansa.

      • Jari Holopainen

        Sukupuolineutraali voi käsitteenä olla hankala, vaikeakin. Parempi yläkäsite voisi olla ihmisyys, ei (välttämättä) neutraalius sukupuolen mukaan. Perussuomalaisten hämmennykset ovat olleet usein ruokapöydässämme pohdintojen kohteena. Tytär käy läpi sukupuolen korjausprosessia.

        Välillä perussuomalaisten mieskansanedustajien lausunnot satuttavat minua. Joskus niin paljon, että itkun sijaan naurattaa. Koetan olla ajattelematta, ja miettiä välillä sitäkin, miksi he tällä tavoin haluavat toimia ja määritellä ihmisten kokemuksen omasta sukupuolesta joksikin toiseksi. Eihän se heidän asiansa ole.

        Tässä kohtaa tullaankin pääasiaan, miksi Perussuomalaiset haluavat puuttua toisten asioihin estämällä vaikkapa parempien lakien toteutumisen? Halutaanko näin tehden välittää itse koettua kärsimystä muille?

  • Jari Holopainen

    Sukupuolten moninaisuus on geenitutkijoiden parissa tiettävästi yleisesti tunnustettu. Kautta historian sivu on ollut hallitsijoita tai ideologioita, joihin on sisältynyt halu kontrolloida ja hallita ympäristöään. En ole kovin aktiivisesti seurannut Perussuomalaisten nuorten esiintuloa asiassa, mutta jostain syystä mieleen tulee ministeri Soinin taannoin esittämä määritelmä itsestään: valkoinen, lihaasyövä heteromies.

    Kuha jottain, sitä mietti moni. Sen sijaan oli vaikea löytää netistä enää alkuperäisuutisen sanamuotoa. Soinin määritelmä on lavea, mutta ei täysin ongelmaton. Tarkoitus lienee herättääkin vastustusta Donald Trumpin tyyliin. On sinällään mielenkiintoista, että vastustamalla pääsee näin pitkälle suomalaisessakin yhteiskunnassa. Ei tarvitse tehdä mitään erityistä, vastustaa vain, ja suosio on taattu.

    • Maria Carole

      Itse asiassa vastustus on tyypillistä hyvin monen yhteiskunnan politiikassa. Esimerkiksi Ranskassa sanotaan, että ranskalaiset eivät äänestä puolesta — he äänestävät vastaan.

      Mitä tulee valkoisiin lihaasyöviin heteromiehiin, niin minun nähdäkseni ongelma on se, että he ovat ensimmäistä kertaa (historiassa? koskaan?) tilanteessa, jossa he kokevat olevansa altavastaajia. Tilanteessa, jossa heidän kokemuksensa on se, että heidän pitäisi selitellä olemassaoloaan.

      Pohdin tätä hetken…

      Noh, en koe ihan älyttömästi sääliä. He eivät kuitenkaan ole millään tapaa hyljeksitty vähemmistö.

      Mielenkiintoista muuten, Jari, saada kommentti henkilöltä, jonka omaa elämää nämä kapeakatseiset kampanjat koskettavat.
      Minä tunnen aina kirjoittavani vähän ulkopuolelta, koska mahdolliset kokemukset eivät ole omakohtaisia tai edes ihan läheisintä lähipiiriä koskettavia. Minä voin vain arvailla.

  • Jari Holopainen

    Omalla tavallaan olen itsekin ulkopuolinen transsukupuolisuus-asiassa. Ilmiön poliittisessa käsittelyssä minua hieman häiritsee se, miten äänessä olevat pääsevät tämän asian tiimoilta kyllä esiin, mutta samaan aikaan ne kansanedustajat, jotka ymmärtävät asian laidan ja olisivat valmiita lakimuutoksiin, he eivät joko pääse esiin tai sitten eivät ehkä haluakaan ajaa kovin äänekkäästi asiaa.

    Yksi syy voi olla tiedostusvälineissä ja heidän vallankäytössään. Annetaan äänekkäimmille foorumi mellastaa jonkin journalistisen periaatteen takia. Moraalista ja hyvästä journalismista voitaisiin mielestäni puhua ehkä silloin, kun kahden vastakkaisen näkökulman sijaan tuotaisiin esiin näkökulmien kirjo. Silloin saattaisivat maan hiljaisetkin uskaltaa lausua jotakin ja etenkin ääneen pääsisivät ne, joiden elämää aihe koskettaa.

Jätä kommentti

*