Tänään on erinäisissä tahoissa kirjoitettu sisäministeriön tiedotteesta, joka koskee perheenyhdistämisen kriteerien tiukentamista myös Suomessa. Asiaa ovat avanneet teksteissään mm. Uuninpankkopoika Saku Timonen ja monikulttuuristen perheiden Duo-blogi.

En nyt sotkeudu sen kummemmin turvapaikanhakijoiden tai pakolaisten tilanteeseen, vaan siihen, joka on lähempänä omaa kokemusmaailmaa: uutuutena tässä lakiesityksessä nimittäin on, että myös Suomen kansalaisen ulkomaalaiselle puolisolle asetetaan toimeentulovaatimukset, jos hän hakee oleskelulupaa Suomeen perhesyihin vedoten. Ulkomaalaisella tarkoitetaan tässä yhteydessä EU-maiden ulkopuolelta tulevaa henkilöä.

Lakiluonnoksen mukaan toimeentulo määritellään tilanteen mukaan, mutta ohjeistuksena voidaan pitää, että pariskunnan oletetaan tulevan toimeen vähintään 1700 eurolla kuussa ja kaksilapsisen perheen 2600 eurolla (nettotuloja).

Monissa tahoin kommenteissa on tuotu esiin samaa argumenttia: muuallakin maailmassa on ihan sama juttu.

Tähän voisi sanoa että juu ja sitten että ei. Samankaltaisia kuvioita on kyllä olemassa, pitää todistaa voivansa elättää puoliso ja perhe. Sen sijaan se, mikä katsotaan kohtuulliseksi toimeentuloksi, vaihtelee suuresti.

Suomessa pariskunnan oletetaan tulevan toimeen vähintään 1700 eurolla kuussa ja kaksilapsisen perheen 2600 eurolla (nettotuloja).

Koska tunnen parhaiten kuvioita tässä maassa ja minulle toisaalla ihan linkattiin virallisempia tekstejä, niin tarkastellaanpas, kuinka Ranskassa homma toimii:
– Jos ranskalaisen kanssa naimisissa oleva ulkomaalainen haluaa oleskeluluvan, hänen ei tarvitse todistaa toimeentuloaan. Aluksi oleskelulupa uusitaan vuosittain, kolmen oleskeluvuoden jälkeen voi saada 10 vuoden oleskeluluvan.
– Jos taas ulkomaalainen, Ranskassa laillisesti oleskeleva henkilö haluaa perheensä maahan, hänen täytyy todistaa, että perhe saa elätettyä itsensä. Käytännössä pariskunnan kuukausituloiksi vaaditaan vähintään 1145 euroa, kaksilapsiselle perheelle 1260 euroa.

Katsotaas tilannetta lähempää: Ensin täytyy keskustelussa muistaa, että vaikka tuo 1700 € (tai Ranskan 1145 €) koskevat pariskuntaa, käytännössä oleskelulupahakemusta tehdessä tienaajan on oltava se paikallinen puoliso. Jos ulkomaalaisella on odottamassa kunnollinen työpaikka Suomessa tai Ranskassa, hänhän voisi hakea työperäistä oleskelulupaa. Silloin ei tarvitse miettiä oleskeluluvan hakemista perhesyistä / perheenyhdistämistä. Pois kuvioista voidaan laskea myös ne oletettavan marginaaliset tapaukset, joilla on varallisuutta tai vaikka eläkkeitä kotimaastaan, eli muualta tulevaa rahaa, jolla voidaan taata toimeentulo.

Suomen ja Ranskan lukuja ei voi myöskään verrata suoraan: Suomen 1700 / 2600 euron tuloon lasketaan mukaan tietyt kuluperusteiset sosiaaliedut kuten lapsilisä ja asumislisä. Eli nettopalkkatulon olisi oltava käytännössä tuosta hieman alempi; kuitenkin hyvinkin 1500 euroa lapsettomalla ja yli 2000 euroa kahden lapsen perheen elättäjällä.

Ranskan pyydetyt 1145 / 1260 euroa taas ovat lähtökohtaisesti nimenomaan palkkatuloa tai vastaavaa. Siihen ei lasketa sosiaalietuuksia.

Miten nämä luvut sitten suhteutuvat elintasoon ja palkkatasoon?

Ranskan 1145 euroa vastaa aika tarkalleen nettopalkkaa täysiaikaisesta työnteosta minimipalkalla (niin pienestä tulosta ei yleensä makseta veroa). Itse asiassa tämä kyseinen vaatimus nimenomaan indeksoidaan minimipalkan tasoon. Suomessa ei taida irrota matalapalkka-aloilla ihan tonniviittäsataa kuussa käteen verojen jälkeen.

Vielä raflaavampi ero on, kun puhutaan siitä, kuinka lainsäätäjät olettavat lapsiperheen elävän. Suomessa 2600 eurolla kuussa, Ranskassa 1260 eurolla + mahdollisella lapsilisällä (alle 3-vuotiaista) ja asumislisällä. Kuitenkin, jos perheessä on yksi minimipalkkaa tienaava henkilö, tulot eivät yleensä tukineenkaan nouse lähellekään kahtatuhatta euroa.

Mukava toimeentulo on eri asia kuin köyhyysrajalla kituuttaminen. Osin kyse on myös asuinpaikasta ja kulutusvalinnoista. Vaikka Suomi onkin hiukkasen kalliimpi asuinmaa kuin Ranska (tästäkin voidaan keskustella), niin uskallan väittää, että maassa on jo hurjasti lapsiperheitä, jotka olisivat oikein tyytyväisiä, jos kuukauden nettotulot kipuaisivat tuonne 2600 euron tuntumaan. Vielä kun palataan takaisin siihen tosiasiaan, että perheenyhdistämisoleskelulupahakemusta tehdessä tienaajan pitää käytännössä olla se suomalainen, niin siinä jätetään aika huiman moni palkansaaja pois laskuista.

Vielä kun palataan takaisin siihen tosiasiaan, että perheenyhdistämisoleskelulupahakemusta tehdessä tienaajan pitää käytännössä olla se suomalainen, niin siinä jätetään aika huiman moni palkansaaja pois laskuista.

Ei voi olla kuin miettimättä, että nyt on pettänyt jossakin kohtaa käsitys suomalaisten todellisesta arjesta ja mahdollisuuksista. Siitä millä voi elää, vaikkei leveästi eläisikään.

Ainakaan Maahanmuuttovirasto itse ei halua riveihinsä ulkomailta tulevaa perheellistä kääntäjää. Eihän hommalla, jossa ”tehtäväkohtainen palkanosa on 2 670,34 euroa kuukaudessa ja henkilökohtaiseen työsuoritukseen perustuva palkanosa enintään 50 % tehtäväkohtaisesta palkanosasta” tuo edes perhettä laillisesti mukanaan. Korkeakoulutettu ei siis paluumuuta, hän jää maksamaan veronsa sinne missä on.

– – –

Lisäys 12.2.: Tämän pohjalta pohdittiin Facebookissa, kuinka lakia käytännössä ajatellaan soveltaa. Ulkosuomalaisen vanhemman lapset kun ovat usein kansallisuudeltaan suomalaisia. Jos suomalainen vanhempi muuttaa Suomeen lastensa kanssa, heitä ei mikään kummempi velvollisuus koske. Suomalaisilla lapsilla on oikeus sosiaaliseen toimeentuloon Suomessa. Lasketaanko heidät siis elätettäviksi (tähän toimeentulorajaan mukaan), jos ulkomaalainen puoliso haluaa Suomeen? Jos lasketaan, miksi? Miksi heidät asetetaan eri asemaan muiden suomalaisten lasten kanssa vain sen takia, että heidän toinen vanhempansa sattuu olemaan ulkomaalainen? Kenen toimeentulosta tässä siis puhutaan: ulkomaalaisen puolison vai sen kaksilapsisen perheen, josta 3/4 on suomalaisia?