Tiesittehän te naiset, että teidän velvollisuutenne, naisina, on miellyttää muiden silmää? Se on olennaisinta. Koska naiseus. Miesten ulkonäöllä ei ole niin väliä, mutta naisella se on tärkein olemassa oleva rikkaus.
Saattaa vaikka päästä hyviin naimisiin.
*Huokaus*
Luin äskettäin kolumnin. Se ei ollut nettipalstaplöräys, vaan ihan maakuntalehden kolumni. Sen jälkeen käytin kymmenen minuuttia etsiäkseni sopivaa facepalm-giffiä.
Jotenkin sitä kuvittelisi, että ihminen joka muun muassa käsittelee työkseen arkoja asioita (seksologi) ja on ollut puuhanaisena pride-tapahtumassa, olisi tottunut näkemään melko monenlaisia ihmisiä. Monenmallisia. Kaiken värisiä ja pridessa jopa aika erikoisesti pukeutuneita.
Mutta silti hän kokee tarpeekseen kertoa muille, millainen vartalo heillä tulisi olla ja kuinka heidän tulisi pukeutua, etteivät vain häiritsisi hänen lomaansa ja hänen arkoja silmiään. Lainausten lihavoinnit (pun intended) omiani:
Mitä useammin jouduin läskisaasteen kohteeksi, sitä pienemmiksi omat annokseni muuttuivat. Varsinkin sinä päivänä, kun luulin ottaneeni jonkun sortin shipsejä ja huomasinkin kauhukseni, että ne olivat siannahkaa karvoineen kaikkineen. Sinä päivänä en sitten syönytkään mitään, kun kauhuissani olin näkevinäni karvoja kaikkialla.
Keskivartalolihavuus on hengenvaarallista. Miehillä se vielä jotenkin menettelee, mutta naisilla se ei ole kivan näköistä.
Kyllä, se voi olla terveydelle vaarallista. Lihavuus on kansanterveydellinen ongelma. Sen sijaan se ei mitenkään vaikuta vatsamakkaran näkijän silmiin.
Ruokailutapojen lisäksi toinen pahoinvointi syyni oli pukeutumistyyli. Että nainen voikin näyttää hirveältä punaisessa, jättisuuressa t-paidassa, puoleen sääreen ulottuvissa mustissa legginseissä ja retkisandaaleissa. Näitä hirvityksiä näkyi olevan kaikissa kansanryhmissä.
En ole nipo lomapukeutumisessa, mutta voisi sitä edes pikkuisen kunnioittaa kanssamatkustajaa pukeutumalla kauniisti tai edes siististi.
Olen ehdottomasti pukeutumisenvapausaktivisti. Niin kauan, kun ei kulje kadulla alasti paleltumassa tai haise tappavalle, minulle on ihan sama, miten ihmiset pukeutuvat. Sen tulisi olla kaikkien oikeus. Sekä naisten että miesten. Kenelläkään ei ole velvollisuus miellyttää muiden silmää.
Kaikki ei miellytä minun silmääni. Mutta kerron teille salaisuuden: voin kääntää katseeni toisaalle. Voin myös pitää leipäläpeni kiinni. Ei ole minun asiani loukata muita arvostelemalla heidän ulkonäköään.
Koska kenelläkään ei ole velvollisuutta olla kaunis.
– – –
Lisäys 23.3.: Tarja Pölkki sitten vastasi Ilta-Sanomissa, että ”se on minun mielipiteeni”. Voi jessus. Ei sitten ole aikuinen ihminen oppinut, että mielipiteen voi pitää omana tietonaan? Tiedätkö, rouva seksologi, miksi tuollaista alentuvaa haukkumista kutsutaan? Kiusaamiseksi. Kiusaamiseksi. Olet kiusaaja. Muiden ylipaino tai vaatetus kun ei kuulu sinulle mitenkään.
En minäkään tule sanomaan sinulle päin naamaa esimerkiksi, että blondauksesi ja rusketuksesi ovat molemmat ällöttävän keinotekoisia, ja perustele sanomaani sillä, että se on vain mun mielipide ja sitä paitsi rusketus ja hiusvärit ovat terveysvaaroja molemmat. Se nyt vain ei kuulu hyviin tapoihin. Mitäs jos opeteltaisiin elämään ihmisiksi ja annettaisiin muiden olla sellaisia kuin ovat? Ainakin, jos ei ole tarjottavana mitään kannustavaa sanottavaa.
Nina
Lapsellinen kolumni! Kauhistuttavaa tekstiä kaikinpuolin. Olen ihan sanaton. Loukkaannun aina, jos ulkonäköäni kommentoi joku ulkopuolinen. Pukeudun ja laitan itseni itseäni varten, on turha elää harhaoletuksessa, että olen kihartanut hiukseni sulostuttaakseni kanssaeläjien sielunmaisemia ja on todella töykeää alentaa minut tai kenetkään vain osaksi visuaalista taustaa.
Maria Carole
Siinä oli vähän koulukiusaamishenkisyyttä. Kuvitelma siitä, että muiden ulkonäön arvioiminen suureen ääneen olisi jotenkin korrektia.
Eräs kaveri kommentoi, että ei ole ihme, jos ei koulukiusaamista saada kitkettyä, kun aikuisetkin käyttäytyvät näin.
Jari Holopainen
Taisin joskus kirjoittaa blogin hipstereistä. Se oli minulle uusi sana ja avasi mielenkiintoisen näkökulman erottautumiseen.
Sellaista olen joskus miettinyt, että jatkuva, itsen ulkopuolella tapahtuvan elämän havainnointi ja vertailu voi olla seurausta tietyn tyyppisestä, opitusta ihmiskäsityksestä, joka ei kuitenkaan ole tietoisessa käsittelyssä. Maailma koostuu pääasiassa ärsykkeistä ja niihin reagoimisesta ja ärsykkeen suhteuttamisesta johonkin normaalikäsitykseen.
Kaikki mikä haittaa, se haittaa, ja päinvastoin.
Maria Carole
Mä luulen, että kaikki havainnoivat elämää noin. Mutta oppimiseen kuuluu myös se, että kaikkia niitä havaintojaan ei ole pakko sanoa ääneen. Ei ole pakko mainita, jos joku omasta mielestä ei ole ”normaali”. Saati, että kuvittelisi, että kaikkien pitäisi ahtaa itsensä siihen normaalin laatikkoon vain ollakseen mieliksi muille.
Vähitellen opitaan yhteiskuntakelpoisiksi… tai sitten ei.
Heli
Minua ahdistaa tuleva kesä jo etukäteen ihmisten (omaan makuuni) liian paljastavan pukeutumisen vuoksi. Sillä ei toki ole väliä, onko pukeutuja laiha vai lihava ja millaisia vaateriepuja hänellä on yllään, mutta itse ahdistun kovasti jos näen liikaa paljasta pintaa. Saan paniikkikohtauksia jos joku ”lutkahtavasti” pukeutunut tulee lähellekään miestäni (valitettavasti hänen naispuoleisissa kavereissakin tätä esiintyy, joten tätä ei voi välttää). Nautin siveellisestä seurasta ja ympäristöstä, jossa voin olla turvassa liian henkilökohtaisten asioiden näkemiseltä.
Mutta, mitä olen oppinut: näille reaktioilleni en voi mitään, mutta suun avaamisen sijaan voin itkeä ahdistukseni illalla tyynyyn, ottaa tilanteessa rauhoittavan, jota minulle on määrätty ja poistua paikalta. Jos siis koskaan kotoani satun poistumaankaan. Eikä kukaan saa koskaan tietää mitä heistä ja heidänlaisistaan ajattelen. Enkä voisi kuvitellakaan kirjoittavani tästä julkaisua johonkin lehteen, jossa se voisi ketään loukata. Hämmentävää. Ei ole minun asiani ladella sääntöjä ympäristölleni, meidän kaikkien on vain opittava elämään itseämme inhottavien asioiden kanssa eikä sille mitään voi. Ja jos joku on eri mieltä kanssani niin ei se hänen mielipidettään muuttaisi vaikka tästä joka paikkaan kirjoittaisin, yleensä reaktio on pikemminkin päinvastainen. Voisin kuvitella, että jos joskus seurassa mainitsisin, kuinka minua ahdistaa jonkun vähäpukeisuus, hän varmasti riisuisi vaatteita entisestään.
Miksi kukaan kuvittelee, että on oikeutta mennä sanomaan muille kuinka pitäisi elää ja olla, jos siinä ei ketään satuteta (fyysisesti, henkistä kipuahan ei voi välttää)?
tiinaliisa
Luin eilen kyseisen kolumnin Keskisuomalaisesta ja siitä asti minulla on keittänyt. Kuulun juurikin kirjoittajan inhoamaan ihmisryhmään, lihava ja huonosti pukeutunut, tosin itse pyrin mahdollisuuksien mukaan piilottamaan läskini, mutta kauniisti tuskin pukeudun, järkevästi kyllä.
Se on jännä juttu, että meitä lihavia saa julkisesti haukkua ja parjata, mutta menepä sanomaan jotain mutakuonoksi niin olet välittömästi rasisti. Juopot saavat olla rauhassa juoppoja, narkkarit narkkareita, heitä korkeintaan voivotellaan ja kysellään miksi Jeppe juo. Loppujen lopuksi on kyse aivan samasta asiasta, itsehillinnän puutteesta.
Ihmettelen kuinka suuret maakuntalehdet suostuvat julkaisemaan tällaisen tekstin, mielestäni rasistisen kirjoituksen.
Onnea vaan kolumnin kirjoittajalle, toivottavasti ajan hammas kohtelee sinua nätisti. Et saa vanhana ryppyjä, vaivasenluita, känsiä etkä missään nimessä liho, sillä silloinhan sinusta tulisi vanha ja ruma. Mutta ainahan voit toki pukeutua kauniisti, halvallakin.
Jari Holopainen
Suomessa näytetään jälleen kerran Hercule Poirot-sarjaa ennen kuuden uutisia – tällä kertaa kiinnijääneet rikolliset nimittelivät toisiaan mm. läskiksi ja huoraksi. Muuan mies kehotti tässä yhteydessä muistamaan arvokkuuden. Liekö nykymaailmasta arvokkuus sitten hävinnyt lähes kokonaan – itsehillintää lehden kolumnistilla todennäköisesti löytyy, koska hän jaksaa kiinnittää niin paljon huomiota ympäristönsä poikkeavuuksiin.
Missä määrin arvokkuudessa on kyse arvostamisesta, sitä en ole kovin paljon vielä ajatellut, mutta mielenkiintoista olisi tietää, mitä lehden kolumnisti arvostaa?
Maria Carole
Arvokkuudesta en tiedä. Tilannetajua puuttuu ainakin roimasti ja ihan perusmallisia käytöstapoja.
Ari Niemeläinen
Me miehet nokitellaan ihan eri asioista kun te naiset, se on kai sitä erilaisuutta? Harvoin tulloo poikain, meillä suapi sannoo näinkin (naisilla sana tyttö tai tytöt taetaa olla pannassa) kanssa käninätä kenenkään ulukonäöstä suatikka pukkeutumisesta, nimittäen oekeitten miesten kesken! Jotkut poikaset suattavat kahtoo naesten perrään jopa ulukonäön takia, mutta meijän äijien huomio suahaan ihan muin konstein. Jos ne konstit jottaen kiinostaa niin suatanpa joskus vaekka plokkariukin palstalla kertoella.
Maria Carole
”Jopa ulukonäön takia.” Suahan tuota kauniin perrää(n) kahtoo, ei lie kiellettyä.
Siitäpä vuan, niin kauvan kun ette oleta, että naistenkaan pittää miesten takia näyttee joltain tietynsorttiselta tahi tietynmalliselta.
Vakavasti puhuen: olen nähnyt miehiä, joilla on ihan samanlainen kyky ruveta tarttumaan käsittämättömiin asioihin. Ehkä vähemmän, mutta kuitenkin.
Patu
Myö vanhat patut joilla on vahva seisokki, katsottaan kyllä ”silläsilmällä” naisia oli lihava tai laiha. 10-20 kg ylim. persuksiin reisiin ja rinnuksiin, niin NAM!
Noin ylipäänsä ihmettelen kuinka rajallisessa maailmassa joku ilkeää syödä yli omanosuuden?