Ulkosavolainen keskiviikko

6.32 Roska-auto romuaa ikkunan alla. Ne ovat kellontarkkoja, 6.30-6.35 välillä tiistaisin ja keskiviikkoisin. Tänään tyhjennetään joko tavallisia roskia tai kompostia. Arvailen herääkö kadun puoleisessa huoneessa nukkuva lapsj. Ei näköjään. Miesihminen sen sijaan on jo herännyt ja ninjakyvyin hiipinyt alakertaan ilman, että olen huomannut.

6.44 Laitan herätyskellon kiinni minuuttia ennen kuin se soi. Pitäisi nousta ja mennä suihkuun.

6.54 Ei helekatti, pakko se on nousta.

6.57 Kylpyhuone tuntuu kellarilta. Laitan lämmityksen päälle ja pyydän miesihmistä valmistamaan aamiaista lapselle. Yskin keuhkoistani pois sinne yön aikana kertynyttä limaa. Hyvänä puolena voi pitää sitä, että yskä on merkkinä lentsun kärjen taittumisesta. Olen jo mennyt sekaisin siitä, monettako kertaa tälle vuodelle olen flunssassa.

7.21 Purkkihetki. Kissankynsiuutetta, bromelaiinia temppuilevaan selkään, d-vitamiinia. Herätän lapsen ja kannan unipörrön suoraan aamiaispöytään.

8.00 Kuivaan hiuksiani, lapsi juoksee ympäri keittiötä hammasharja kädessä. Laitan omaan päähäni pipon, eilen oli kylmä. Lapsj haluaa pipon myös samantien, koska äidilläkin on. Kerrankin näin. Saamme lapsen puettua ja rattaisiin istumaan riitelemättä.

8.10 Ilma on kuin morsian: ruma mutta sentään kostea.

8.35 Poistun hoitajan luota. Lapsj jää sinne mieluusti kuten aina. Joskin tänä aamuna pienen suuttumisen jälkeen. Nimittäin häntä kiellettiin tippumasta pää edellä sohvan selkänojalta. Ilma on yhtä ankea kuin kymmentä minuuttia aiemmin. Jopa niin kolea, että harkitsen pitäisikö kaivaa esiin talvitakki. Koetan laittaa päivän hommia tärkeysjärjestykseen. Ensimmäiseksi päätyy käsikirjoitus, josta puuttuu viimeinen luku. Tuskainen viimeinen luku, joka on ihan pakko saada tehtyä. Suunnittelen suuntaavani Ikean kahvilaan. (Kyllä, työhuoneensa kullakin, mä tykkään Ikean kahvilasta. Siellä saa istua rauhassa ja anonyymina.) Siirrän roskalaatikon paikalleen oven viereen. Sisällä on lämmintä mutta vähän ummehtunutta. Avaan ikkunan, jatkan yskimistä ja pyörrän suunnitelmani: en mene minnekään ihmisten ilmoille tässä lentsussa.

Kaunisteltu kaaos olohuoneen pöydällä.

Kaunisteltu kaaos olohuoneen pöydällä.

9.07 Pikaohjelmallinen pyykkiä pyörii koneessa. Kahvi on tuoretta. Avaan ikkunan yläkerrasta ja istun lammasmukin, banaanin ja nenäliinapaketin kanssa sohvalle uutiskanavan ääreen. Aamu-tv olisi kivempi, mutta se on jo tähän aikaan ohi. Sinänsä televisio on taloudessamme eksoottinen kapistus: vaihdoimme viime viikolla nettioperaattoria, ja pitkästä aikaa meillä on tv-boksi, sellainen joka velvoittaisi tv-luvan maksamiseen.

10.41 Käynnistysongelmat ovat suuria, lentsu tekee parhaansa syödäkseen voimiani. Jonkinlaiseen aivotoimintaan vaaditaan kahvin lisäksi salvia-sitruuna-hunajateetä. Ripustan pyykin, laitan toisen koneellisen pyörimään ja luonnostelen tämän postauksen alkua ennen kuin saan viimein avattua kässäritiedoston. Yleensä koetan olla työnteossa kymmeneen mennessä. Työpöydän sijaan linnoittaudun sohvalle kirjoittamaan. Tässä se syntyi edellinenkin.

11.19 108 sanaa. “Jee.” (Meh.) Lisää kahvia. Muistan jopa ottaa tomaattikeiton pakastimesta sulamaan.

12.25 381 sanaa. Olen muuttanut jo kertaalleen kirjoitetun auringonpaisteen sateeksi, koska unohdin, että piti sataa. Tee työtä jolla on tarkoitus. Tee se uudestaan uudestaan. Hiirikäden olkapäätä vihloo, keuhkoja vielä enemmän. Tauon paikka. Vien lakanat ullakolle kuivumaan ja syön yskänlääkkeeksi lusikallisen hunajaa, vaikka inhoankin hunajan makua.

13.35 537 sanaa. Ovikello soi kesken lauseen. Kuittaan Suomesta tulleen paketin. Siinä on lapselle kaulurin ja lapasten lisäksi muun muassa muumi-paperinukkeja.

Töitä ja leikkiä.

Töitä ja leikkiä.

13.45 Tomaattikeittoa ja Magazine de la santé. Kun on televisio, palaan vanhojen paheiden pariin. Joskus… vuosia sitten, kun olin opiskelijaimmeinen ja asuin minikokoisessa yksiössä ihan koulun vieressä, palasin usein ruokatunnilla kotiin syömään ja katsomaan Magazine de la santén. Muistan kuinka harmillista oli, etteivät luennot alkaneet varttituntia myöhemmin, olisin nähnyt ohjelman loppuun. Nykyään se tulee näköjään hieman myöhemmin iltapäivällä, juuri sopivasti niihin aikoihin, kun minulla on lounasnälkä. Saan ohjelmasta keskittymiskykyä käsittelevän kirjavinkin.

15.10 Päätän taintua hetkiseksi sohvalle. Se osoittautuu päivän parhaaksi päätökseksi. Tai ainakin parhaaksi sen jälkeen, etten lähtenyt ihmisten sekaan. Kropan väsymys ottaa pian vallan.

16.15 Herään puhelimen parkaistessa tekstiviestiä. Kiskon vilttiä päälle ja päätän lukea vähän. Puhelimessa hengaa kirja, joka on pakko saada luettua ennen ensi viikon kirjamessuja. Muuten kirjailijahaastattelun teko voi olla… haastavaa. Kirjan lisäksi uneliaat aivoni nostavat pintaan yhden mahdollisen ratkaisun kässärissä olevaan solmuun. Nousen ylös, teen kahvia ja jatkan kirjoittamista. Enää tämä luku, enää tämä luku.

17.30 Flow on kerrankin just hyvä, kun on pakko lopettaa, vaivautua pois sohvalta ja vaihtaa kotihousut farkkuihin. Uhraan ajatuksen perheen ruokkimiselle. Pakastimessa on tarte flambéen pohjia. Lähetän muodon vuoksi miesihmiselle tekstiviestin ja kysyn, kelpaisiko iltaruoka elsassilaisittain. Kumma tosin olisi jos ei kelpaisi.

17.47 Lapsj istuu hoitajan luona pöydän ääressä ja tuhraa glitterliimaa ja norsuleimoja paperiin, johon on liimattu kuvia lelukatalogista. Ovat ilmeisesti kirjoittamassa Joulupukille.

18.32 Fröbelin palikat soivat taustalla, kun lapsj auttaa äitiä tarte flambéen tekemisessä. Minä kuuliaisesti siirrän sipulin ja sienten paloja tasaisemmin ja kiellän syömästä raakaa pekonia. Lättyjä on lopulta niin monta, että huomenna lapsi syö hoidossa tomaattikeittoa ja piiraanpalan. Tomaatti uppoaa aina.

19.50 Luvun verran Fedja-setää iltasaduksi. Ei, kaksi lukua. Kaksi lukua ja soittorasia. Sittenkin vielä toistamme miesihmisen kanssa vuorotellen ja molemmilla kielillä viitisentoista kertaa “mene takaisin omaan sänkyyn” -mantraa. Keitän teetä ja viritän tietokoneen ruokapöydälle. Pakko se on saada valmiiksi, kässärinrämpäle, jäljellä on enää niin naurettavan vähän.

21.23 Mietin, miltä konkreettisesti näyttää jokimerihirviö. Se olisi olennaista tietää. Ajatukset harhautuvat muualle. En vissiin oppinut mitään päivällä nähdystä keskittymiskykyhaastattelusta.

22.21 Hämmentävää. Tää ois niinku valmis, tää eka versio. IN YOUR FACE EPÄUSKO! Mitä mä nyt teen?

22.42 Pesen hampaat, laitan puhelimeen kiinni kuulokkeet, ja Aapelin “Siunattu hulluus” -äänikirjan pyörimään. Sopii oivasti fiiliksiin. Muu pesue nukkuu jo, ehkä minunkin on aika raahautua sänkyyn saakka.

 

 

Jätä kommentti

*