Ei aina käy niinkuin haaveillaan

Viimeisessä blogissani ennen kesätaukoa suunnittelin alkavaa heinäkuuta seuraavasti:

”Minulla on tarkoitus irrottautua työtehtävistä lähes koko heinäkuuksi. Porissa, SuomiAreenalla, aion käydä ja pari tapaamista olen luvannut hoitaa. Muuten aion olla perheeni ja läheisteni kanssa ja nauttia mökkielämästä.”

Näin olin suunnitellut. Kaikki meni suunnitelmien mukaan viikon verran. Menin sunnuntaina 15.7. Poriin SuomiArenaa varten. Olin varautunut osallistumaan useampaankin tilaisuuteen ja puhumaan muun muassa Muistiliiton puheenjohtajana Muistiystävällisestä Suomesta.

Maanantaina 16.7. aamupäivällä sain puhelun. Göteborgissa asuva veljeni oli sairaalassa huonossa kunnossa ja elinaikaa oli muutamasta tunnista muutamaan päivään. – Yhtäkkiä koko SuomiAreena tuntui turhalta ja kaukaiselta asialta. Peruin kaikki tilaisuudet ja lähdin seuraavana aamuna Göteborgiin.

Tiistaina 17.7. istuin veljeni vuoteen vierellä ennen yhtätoista. Hän kuoli samana iltana klo 19. Nämä kahdeksan tuntia olivat minulle tärkeitä tunteja. Lapsuuden perheeseeni kuului vanhempieni lisäksi kolme veljeäni, joista kaksi oli kuollut jo aiemmin. Kumpaakaan heistä en ole voinut olla saattelemassa.

Veljeni, Hannu, oli viimeiset vuodet yksinäinen ihminen. Hän lähti 17-vuotiaana kotoa, oli monta vuotta merillä, jonka jälkeen asettui asumaan Göteborgiiin. Hän sai elämässään paljon aineellista hyvää: menestystä ja ystäviä – ja menetti kaiken. Loppuaikoina hänen läheisiinsä kuuluivat enää minä ja perheeni sekä yksi ystävä. En usko hänen suunnitelleen elämänsä menevän näin!

Katsoin kuolevaa veljeäni ja mietin, miten eri suuntiin tiemme olivat kulkeneet. Olin kiitollinen, että sain olla siinä. Liian monet kuolevat yksin, eikä kukaan ole toivottamassa hyvää matkaa. Kerroin lapsuudestamme ja kuuntelimme tuttuja lauluja, pidin kädestä ja silitin. Sinä päivänä opin paljon ihmisenä olemisesta ja ihmisyydestä. Kiitos Hannu!

Hannun lempilaulajan Eva Dahlgrenin laulun Ängeln i rummet sanoin:

Här är jag med allt det andra
Som gör en människa hel
och jag hoppas
jag hoppas att du orkar
och att ängeln i rummet
det är henne
du ser.

Tässä minä olen kaikkien muitten kanssa
jotka tekee ihmisen täydelliseksi
ja minä toivon
minä toivon että jaksat
ja että enkeli huoneessa
se on hän
jonka näet.

Merja Mäkisalo-Ropponen

Jätä kommentti

*