Hoito ja päihteettömyys päihdepalvelujen keskiöön

Moni suomalainen on joutunut seuraamaan läheltä päihteiden käytön aiheuttamia inhimillisiä kärsimyksiä. Minäkin kuulun tähän suomalaisten suureen joukkoon. Läheisen roolissa olleena koen, että liian harvoin tavoitteeksi asetetaan hoidon avulla saavutettava päihteetön elämä. Esimerkiksi Ruotsissa päihdepalvelujen keskiössä ovat hoito ja päihteettömyys. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) vertaileva tilasto alkoholikuolemista Suomessa ja Ruotsissa on karua luettavaa. Vuonna 2011 alkoholisairauksiin ja –myrkytyksiin kuolleita oli Suomessa 35,5 ja Ruotsissa 8,3 sataatuhatta 15 vuotta täyttänyttä kohden. Myös päihdehoidon kattavuudesta on eroja. Suomessa se on 25 prosentin luokkaa, kun se muissa Pohjoismaissa on 50 – 70 prosenttia.

Alkoholismi eli päihderiippuvuus on neurobiologinen sairaus. Termi ”päihderiippuvuus” kuvaa paremmin sairautta, jossa pääpäihde voi alkoholin lisäksi olla huumeet, päihdyttävät lääkkeet tai näiden yhdistelmä eli sekakäyttö. Päihdehuollosta ja päihdeongelmaisista puhumisen sijasta pitäisi puhua päihdehoidosta ja päihderiippuvuudesta sairautena. Perinnöllinen alttius vaikuttaa merkittävästi riippuvuuden kehittymiseen eikä päihderiippuvuuteen sairastuminen vaadi välttämättä pitkäaikaista tai runsasta päihteiden käyttöä. Keskustelukulttuurin muutos heijastaisi sitä tosiasiaa, että päihderiippuvuus on tautiluokituksen saanut primäärinen sairaus.

Suomessa tarvitaan avointa keskustelua päihdepalveluista ja siitä, mitkä ovat päihdehoidon kustannusvaikutukset nykyisellä haittojen vähentämiseen keskittyvällä mallilla. Suomeen tulisi saada hoitojärjestelmä, joka perustuu palveluiden laatuun, saatavuuteen ja monipuolisuuteen. Kaitsemisen sijaan päihderiippuvaisia pitää hoitaa ja luoda järjestelmä, joka tähtää päihderiippuvaisuudesta toipumiseen. Järjestelmä tulisi rakentaa toipumispolkuja ja päihteetöntä elämää tukevaksi. Lisäksi läheisten oikeus hoitoon tulisi selkeästi huomioida.

Samaan aikaan, kun päihdepalvelujen kustannuksia karsitaan kautta linjan, olemassa olevat resurssit eivät kohdennu järkevästi. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että samaan aikaan, kun avo- ja laitoshoitoon sekä kuntoutukseen lähetettävien päihderiippuvaisten määrä supistuu, erikoissairaanhoidon kustannukset päihderiippuvaisten osalta kasvavat. Myös tukiasumisen kustannukset kasvavat. Hieman kärjistäen sanoen, päihderiippuvaiset jätetään ilman asianmukaista hoitoa neljän seinän sisään, kunnes tilanne vaatii erikoissairaanhoidon toimenpiteitä. Varhainen puuttuminen ja hoito riippuvuuden alkuvaiheessa ovat hoidettu huonosti, hoitovaihtoehdot supistuneet ja ihminen on unohdettu.

Jätin tällä viikolla kirjallisen kysymyksen, jossa kysyin, mitä hallitus aikoo tehdä, jotta päihderiippuvuuden stigmaa yhteiskunnassa vähennetään, niin että hoito-, kuntoutus- ja auttamisjärjestelmää voidaan kehittää yhdenvertaisesti muiden sairauksin hoitokäytäntöjen rinnalla, jotta Suomeen saadaan hoitojärjestelmä, joka perustuu palveluiden laatuun, saatavuuteen ja monimuotoisuuteen ja jotta tutkimusnäyttöön pohjautuen lasketaan eri päihderiippuvuuden hoitomenetelmien kustannusvaikuttavuusanalyysit, niin että saadaan yksilön ja yhteiskunnan kannalta kustannustehokkaimmat hoitokeinot käyttöön?

Toivon, että kysymykseni herättää hallituksen tekemään muutoksia päihderiippuvuuden hoitojärjestelmään.

Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)

Kommentit

  • Tarja Orre

    Tämä on todella tärkeä avaus. Tilastot kertovat karua kieltään suomalaisten päihdepalvelujen tilanteesta. Kannattaisi tosiaan ottaa oppia päihdepalvelujen järjestämisestä muista Pohjoismaista. Tarvitaan avointa keskustelua aiheesta ja palvelusektoreiden roolien selkeyttämistä. Mikä on lääketieteen, ja mikä sosiaalityön rooli päihdepalvelujen kokonaisuudessa? Vieroituksen jälkeinen toipuminen on oppimisprosessi. Kun saa tietoa päihderiippuvuudesta, ja ymmärtää olevansa sairas, eikä huono ihminen, syyllisyys ja häpeä alkavat poistua, ja riippuvuuden aiheuttaman käyttämisen pystyy näkemään kokonaan uudessa valossa. Oivallusten tekemiseen ja riippuvuuden seurausten käsittelyyn tarvitaan riittävän pitkäkestoista, asiantuntevaa terapiaa ja vertaistukea. Nykyään kuntoutusjaksot ovat aivan liian lyhyitä, jos kuntoutukseen ylipäätään pääsee.

  • Merja Mäkisalo-Ropponen

    Tarja, kiitos palautteesta. Päihdepalvelut ovat Suomessa tällä hetkellä todella huonosti ja puutteellisesti järjestetty. Se on sekä yksilöiden että yhteiskunnan kannalta huolestuttavaa! Toivotaan, että asian merkitys vähitellen ymmärretään ja päästään aidosti kehittämään päihdepalveluita!

  • Heli

    Hyvä, että on olemassa poliitikkoja, jotka eivät ainoastaan puhu asioista, vaan myös tekevät jotakin asian hyväksi. Keskityt yhteiskunnan kipeimpiin epäkohtiin ja tekstisi on erittäin asiantuntevaa.
    Hyvä, Merja! Hyvää joulua Kuopioon.

  • Merja Mäkisalo-Ropponen

    Heli, kiitos palautteesta! Oikein hyvää joulun aikaa Sinullekin! Vaikka kirjoitan Savon Sanomiin, niin asun Joensuussa. Samaa vaalipiiriä kuitenkin!

  • Jussi Wihonen

    Kiitos Merja !
    Olen samaa mieltä, mutta mikäli halutaan todella kehittää, hoidon tuloksellisuus pitäisi olla mittari ja tavoite. Alkoholismi on sairaus.

  • Merja Mäkisalo-Ropponen

    Jussi, Itse puhuisin hoidon vaikuttavuudesta, jolloin ”tuloksia” arvioidaan ihmisen elämäntilanteesta käsin – ei ulkopäin määriteltyinä ”tuloksina”. Kaikille ei sovi – ei ole realistista- sama tavoite, eikä hoito

Jätä kommentti

*