Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

Kulttuurin kukkia kaikille

Toissa viikolla vietettiin valtakunnallista aivoviikkoa teemalla ”Aivoterveyttä läheltä”. Muistiliitto järjesti eri puolilla Suomea aiheesta useita tilaisuuksia. Itse olin puhumassa Jyväskylän Talvessa kulttuurin ja taiteen merkityksestä aivoterveydelle. Muistiliitto on potilasjärjestö ja tehtävämme on pitää huolta muistisairauteen sairastuneiden ja heidän omaistensa oikeuksista ja näihin oikeuksiin kuuluu myös osallisuus taiteesta ja kulttuurista. Asian pitäisi olla itsestään selvä, mutta valitettavasti niin ei ole.

Asenteissa on vielä paljon korjaamista niin kansalaisilla, ammattihenkilöillä kuin päättäjilläkin. Liian usein edelleen ajatellaan, että muistisairaus estää ihmistä olemasta osallisena yhteiskuntaan ja sen toimintaan. Tämä ei pidä paikkansa. Muistisairautta sairastava voi diagnoosin jälkeen elää vuosikausia normaalia elämää yhteiskunnan aktiivisena jäsenenä ja myös sairauden myöhemmässä vaiheessa olla autettuna ja tuettuna osallisena monessa asiassa. Myös siinä vaiheessa, kun henkilö ei enää selviydy omassa kodissaan, on tärkeää varmistaa, että hän voi yhteisökodissa (esimerkiksi palvelutalossa tai ryhmäkodissa) asuessaan elää oman elämäntarinansa näköistä elämää sekä toteuttaa itseään ja itselleen tärkeitä asioita.

Valitettavasti monessa hoitoyhteisössä/yhteisökodissa hoitokulttuurit ovat vanhanaikaisia ja perustuvat ”meillä on aina tehty näin” – ajattelutapaan. Perinteisessä hoitokulttuurissa ei nähdä esimerkiksi kulttuuria ja taidetta ikäihmisen tai muistisairaan ihmisen elämään kuuluvana asiana, eikä sitä osata hyödyntää kokonaisvaltaisen hoidon ja kuntoutuksen välineenä.

Kotona yksin asuvat ikäihmiset tarvitsevat myös kulttuurikavereita, joiden kanssa voi lähteä yhdessä kulttuuritilaisuuksiin. Ympäri Suomea Muistiyhdistykset ovat lähteneet kehittämään tämän kaltaista toimintaa.

Kulttuuritapahtumiin osallistuminen edellyttää myös toimivia kuljetuspalveluita. Olenkin huolissani hallituksen norminpurkulistaan kirjatusta kuljetuspalveluiden harkinnanvaraisuuden lisäämisestä. Pahoin pelkään, että tämä tarkoittaa erityisesti muistisairautta sairastavien kuljetuspalveluiden heikentymistä. Pari viikkoa sitten ilmestyneen muistibarometrin mukaan muistisairautta sairastavien kuljetuspalvelut ovat jo nyt monessa kunnassa hyvin puutteellisesti järjestetty.

Tarinat taiteessa ja kohtaamisessa

Tarinat ja tarinallisuus kuuluvat taiteeseen ja muistisairautta sairastavien kohtaamiseen. Jokaisella meillä on tarina kerrottavana ja tarinaa voi kertoa myös esimerkiksi musiikin, tanssin, runojen tai draaman keinoin. Myös valokuvan ja taulun taustalla on usein tarina, jonka tietty hetki, kokemus tai tunne on kerrottu kuvana. Voidaan kysyäkin, voiko olla taidetta ilman tarinaa?

Elämäntarina-ajattelussa muistisairautta sairastavan kohtaamisessa lähdetään siitä, että jokaisesta meistä voi kirjoittaa jännittävän kertomuksen/romaanin. Muistisairautta sairastava on omassa elämäntarinassaan ainakin yli puolen välin. Muistisairaus ei tee tarinasta vähemmän arvokasta, vaikka se muuttaa sitä – se on ikään kuin uusi juonen käänne.

Sairauden myöhemmässä vaiheessa, kun esimerkiksi sairastunut muuttaa omasta kodista yhteisökotiin hoitohenkilöstön tulee olla kiinnostunut elämäntarinasta eli siitä, kuka tämä henkilö on ja millaista elämää hän on elänyt. Jos emme tiedä elämäntarinasta mitään, emme voi kohdata, auttaa, emmekä ymmärrä sairastuneen viestejä. Jos emme ole kiinnosteita elämäntarinasta, on kuin aloittaisimme kirjan lukemisen sivulta 250.

Elämäntarinatieto auttaa siis työntekijöitä tekemään työtä paremmin, mutta elämäntarinan läpikäyminen on tärkeää myös ihmiselle itselleen. Erik H. Erikssonin kehitysteorian mukaan vanhuuden kehitystehtävänä on laittaa elämäntarinan palaset paikalleen eli tehdä elämästä inventaariota. Ei-muistisairautta sairastava tekee sitä tietoisesti muistelemalla. Mutta sama tarve on myös muistisairaalla henkilöllä. Ammattitaitoinen henkilökunta osaa auttaa tässä asiassa ja yksi mahdollinen keino on hyödyntää taidetta.

Taiteen kokeminen ja taiteen tuottaminen voivat olla tärkeitä työkaluja elämän palasten paikalleen laittamisessa. Taide ja kulttuuri voivat auttaa tunnistamaan ja ilmaisemaan erilaisia tunteita sekä käymään läpi elämäntarinaan kuuluneita asioita – sekä hyviä että vähemmän hyviä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että taide ja kulttuuri kuuluvat kokonaisvaltaiseen hoitoon ja kuntoutukseen, sillä niiden avulla;

  • aktivoidutaan muistamaan ja muistelemaan
  • oivalletaan uusia asioita
  • ilmaistaan tunteita
  • lähdetään liikkumaan esimerkiksi tanssin muodossa
  • koetaan osallisuutta ja yhteisöllisyyttä
  • voidaan työstää kipeitäkin asioita

Myös muistisairautta sairastavalle tämä kaikki on mahdollista. Muistisairas voi olla sekä taiteen ja kulttuurin kuluttaja ja kokija että taiteen tuottaja. Valitettavan usein muistisairautta sairastavan voimavarat jäävät huomaamatta ja hyödyntämättä.

Merja Mäkisalo-Ropponen

Kansanedustaja (sd)

Muistiliiton puheenjohtaja

Jätä kommentti

*