Sanat vaikuttamisen välineenä muistityössä!

Muistiliiton tämän vuoden teemana on muistisairauden monet kasvot, jolla halutaan korostaa jokaisen sairastuneen, omaisen ja perheen yksilöllistä elämäntarinaa. Jokainen meistä kokee sairauden tai omaisena olemisen omalla tavallaan, jonka vuoksi myös avun ja tuen tulee olla yksilöllistä. Yksi asia on kuitenkin yhteinen: ihmisarvon kunnioittaminen kaikissa tilanteissa. Elämäntarina on aina arvokas eikä muistisairaus tee sitä vähemmän arvokasta, vaikka se usein sitä muuttaakin.

Ihmisarvon kunnioittaminen näkyy siinä, mitä ja miten sanoja käytetään. Mitä Sinulle tulee mieleen sanasta dementikko? Luulen, että monet kokevat sanan pelottavana ja ahdistavana. Jollekin tulee mieleen “dementia-vitsejä” ja jollekin toiselle joku läheinen ihminen. Muistiliitossa ja sen yhdistyksissä on kysytty muistisairailta itseltään, miten he kokevat dementikko-sanan. Suurin osa on sitä mieltä, että se on kuin leima otsassa, jonka avulla ihmiseltä viedään oma persoonallisuus, identiteetti ja ihmisarvo. Muistisairaat eivät halua tulla leimatuiksi dementikoiksi missään elämänsä vaiheessa.

Käytämme edelleen dementia-sanaa väärin. Puhumme sairaudesta nimeltä dementia, vaikka sellaista sairautta ei ole. Dementia on oireyhtymä. Etenevät muistisairaudet voivat johtaa sairauden edetessä dementia-oireyhtymän syntymiseen. Kaikki sairaudet ovat kuitenkin erilaisia sairauksia ja toisaalta kukaan ei ole sairautensa näköinen. Jokainen meistä on yksilöllinen, oman elämäntarinansa muovaama persoona.

Kansallisen Muistiohjelman tavoitteena on, että Suomi on muistiystävällinen. Tähän teemaan liittyy myös se, että käytämme puheessamme ihmistä kunnioittavia sanoja – ei leimaavia ja ihmisarvoa loukkaavia sanoja. Muistiystävällisessä Suomessa asenteiden tulee olla kannustavia, eikä asioista puhuttaessa ja kirjoitettaessa saa tuoda esille sairauteen liittyvää kielteistä leimaa. Jokaisella on oikeus ihmisarvoa kunnioittavaan kohteluun. Ihminen on aina ennen kaikkea ihminen eikä jonkun sairauden edustaja.

Sanat muuttavat ajattelutapaa ja asenteita. Sanat ovat voimakkaita vaikuttamisen välineitä. Olenkin surullinen, että media valitettavasti edelleen käyttää usein esimerkiksi dementikko-sanaa. Viimeisen vuoden aikana olen lukenut esimerkiksi seuraavanlaisia otsikkoja:

  • Raskaimpia olivat ne viikot, jolloin aggressiivinen dementikko tarvitsi lähes jatkuvaa huomiota tai vahtimista.
  • Karkailevalle dementikolle voisi olla tarvetta tällaiselle hoidolle, mutta he ovat niin vaikeahoitoisia, että riittääköhän ”tavallisen” ihmisen osaaminen ja jaksaminen?
  • Kaikki vanhainkodit asukkaat eivät ole dementikkoja.
  • Dementoitunut vanhus karkasi kotoaan.
  • Väärien tilausten ravintola riemastuttaa: Tarjoilijat ovat dementikkoja.

Jokainen voi miettiä, millaisen kuvan nämä otsikot antavat muistisairaista ja muistisairauksista.

Muistiliitto ja sen jäsenyhdistykset ovat antaneet palautetta toimittajille ja kirjoittaneet lehtiin vastineita, joissa on perustellen toivottu sanojen parempaa valintaa. Valitettavasti viesti ei ole joka paikassa mennyt perille ja yhteen tällaiseen palautteeseen toimittaja vastasi: “Otsikon tekijälle vakiintuneiden termien välttäminen on vaikeaa ja usein mahdotonta. Otsikon pitää olla ytimekäs, jotta se houkuttelee lukemaan jutun – tästä on tilastofaktaa, jota seuraamme päivittäin.”

Lehden myyminen on siis tärkeämpää kuin muistisairaiden ihmisten toiveiden kunnioittaminen.

Toimittajan tarkoitus ei ole loukata, mutta siitä huolimatta hän loukkaa.

Onneksi olen kuluneen vuoden aikana saanut lukea myös toisenlaisia otsikkoja kuten esimerkiksi:

  • Kaikki voittivat, kun opiskelijat ja muistisairaat muuttivat yhteen.
  • Muistisairas Jouni Rasi kuntavaaliehdokkaana: Sairauteni ei ole salaisuus.
  • Kokemukseni muistisairaan isäni omaishoitajana: Aina on vara välittää.
  • Vaikea käsitellä isovanhemman muistisairautta lapsen kanssa? – Tampereella apua tarjolla!
  • Jokainen muistisairas on oma persoonansa.

Mielestäni näissä otsikoissa on aivan erilainen tunnelma. Tällaisella puheella voimme murtaa muistisairauksiin liittyvää kielteistä leimaa eli stigmaa.

 

Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
Muistiliitto ry:n hallituksen puheenjohtaja

Kommentit

  • seija sanaleikkimökistään

    Tärkeä kirjoitus. Muistisairaus koskettaa monien arkea joko läheisen tai tuttavan kautta. Se on tavallista elämää, josta ei tarvitse maalailla kauhukuvia tai repiä lööppejä. Normaalia arkea, jossa tarvitaan ja on tarjolla erilaisia tapoja selviytyä, aivan kuin muidenkin sairauksien kanssa.
    Moni voisi keventää sairaan ja omaishoitajan elämää käymällä kylässä. Valitettavasti käynnit harvenevat, kun muistisairas ei muista asioita. Mutta vierailijan itsensä olisi hyvä muistaa, että samalla myös hoitaja kaipaa ihmiskontaktia.

    • Merja Mäkisalo-Ropponen

      Seija, hyvin kommentoitu. Jokainen meistä on elämän aikana välillä auttajana ja välillä autettavana.

Jätä kommentti

*