Tavoitteena välittävä yhteiskunta!

Yhteiskuntamme tarvitsee lisää välittämistä; ihmisiä, jotka haluavat ja uskaltavat kysyä vieraaltakin, kuinka voit ja tarvitsetko apua? Välittävässä yhteiskunnassa pidetään kaikista huolta. Vastuu tästä kuuluu kaikille ja tähän kasvattaminen on aloitettava jo varhaiskasvatuksesta. Välittävässä yhteiskunnassa luodaan tietoisesti eri-ikäisten ja erilaisissa elämäntilanteissa olevien kohtaamisareenoita, joissa toteutuu toinen toisiltaan oppiva vuorovaikutus ja dialogi.

Välittävässä yhteiskunnassa tarvitaan tahoja, jotka puolustavat erityisesti heikoimmassa asemassa olevien oikeuksia. Erityisesti muistisairaiden oikeuksien toteutumisen valvontaan on syytä panostaa nykyistä enemmän. Olen viime aikoina käydessäni tapaamassa omia läheisiäni palvelukodeissa huomannut muun muassa rajoitustoimenpiteiden käytön lisääntyneen. Se on merkki joko riittämättömästä henkilökunnasta tai ammattitaidon puutteesta.

Ikäihmisten äänen tulisi kuulua nykyistä enemmän yhteiskunnallisessa keskustelussa erityisesti palveluja suunniteltaessa. Tällä hetkellä moni ikäihminen kokee, ettei heidän elämänkokemustaan, tietojaan ja osaamistaan hyödynnetä yhteiskunnassa. Vanhusneuvostojen ääni on saatava paremmin kuuluviin!

Näiden asioiden korjaamiseksi tarvitsemme Suomeen vanhusasiavaltuutetun. Valtuutetun tehtäviin kuuluisivat muun muassa ikäihmisten aseman ja oikeuksien vahvistaminen ja yhteiskunnassa esiintyvien epäkohtien tunnistaminen ja aloitteiden tekeminen. Muina vaikuttamiskeinoina valtuutettu käyttäisi suosituksia, ohjeita ja neuvoja. Epäkohtien esille nostamisen lisäksi olisi tärkeää tuoda esille hyviä käytäntöjä. Yksi tärkeimmistä asioista vanhusasiavaltuutetun toimenkuvassa olisi kuitenkin ikäihmisten – myös paljon apua tarvitsevien – äänen esille nostaminen nykyistä kuuluvammin yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Lisäksi on hyvä harkita ja selvittää tarve perustaa maakuntiin vanhusasiamiehen virkoja. Palkattavien vanhusasiamiesten tehtävänä olisi alueidensa ikääntyneen väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistämistoimenpiteiden ja palvelujen saatavuuden seuranta, laadun valvonta sekä niistä raportointi. Vanhusasiamiehen tehtävänä olisi maakunnan ikääntyneen väestön neuvonta ja ohjaaminen palvelujen äärelle. Tiivis yhteistyö maakunnallisen vanhusneuvoston, alueen kuntien vanhusneuvostojen sekä alueella toimivien ikäihmisiä edustavien järjestöjen kanssa olisi vanhusasiamiehen tehtävien keskiössä.

Välittävässä yhteiskunnassa lainsäädäntö luo perustaa ikäihmisten kunnioittamiselle ja hyvän elämän mahdollistamisella. Eri puolilta Suomea kuuluu viestejä siitä, ettei vanhuspalvelulakia noudateta. Lain toimeenpano vaatii arviointia ja tarvittaessa säädösmuutoksia. On syytä esimerkiksi uudelleen pohtia, tarvitaanko lakiin minimihenkilöstömitoitukset ja nykyistä tiukempi vaatimus ikäihmisten yksilöllisten perusoikeuksien toteutumisesta. Myös omaishoitolakia on tarkasteltava kriittisesti ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden näkökulmista.

Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)

Jätä kommentti

*