”Give me money!”

On jo iltapäivä. Suloisin silmin hymyilevä tyttö kerjää rahaa. Tummat kiharat hiukset kahdella poninhännällä. Hiuksissa kaksi punaista rusettia. Auringon paiste on todella kuumaa. Kenkiä ei tytöllä ole, vaan hän kuljeskelee paljain varpain.  Suomalainen, kuumassa Länsi-Intiassa lomaileva rouva antaa pienen setelin. Rouva ajattelee, että raha tulee enemmän tarpeeseen lapselle, kuin jos hän ottaisi sillä rahalla rannalla pari virvoittavaa juomaa enemmän. Tästä tulikin rouvalle hyvä omatunto. Lomafiilis tuntui löytyneen.

Seuraavana päivänä sama tyttö tulee taas pyytämään rahaa samaiselta rouvalta.  Sama resuinen mekko ja taas ilman kenkiä. Nyt rouvan sydän heltyy enemmän. Tyttö perustelee englanniksi, että raha käytetään hänen koulutukseen. Rouva ymmärtää tytön englanninkielisen lausahduksen. Rouva tuntee, kuinka hänen sydämessään tuntuu lämpimältä, että voi oikeasti auttaa tyttöä pääsemään kouluun. Hän antaakin tällä kertaa hyvin merkittävän lahjoituksen.  Hyvässä rahatilanteessa oleva rouva laskeskeli, että sillä rahalla tyttö opiskelee jo pitkän aikaa. Saa kaikki koulutarvikkeet ja ehkä uudet vaatteet. Ja oppii enemmän englantiakin.

Suomalainen rouva palasi Suomeen parin kuukauden matkaltaan. Hän vietti kevään, kesän ja syksyn Suomessa. Hän aikoi ehkä matkustaa samaan kohteeseen uudelleen. Ehkä jo ensi talvena. Hän on hyvin onnellinen, että se lapsi pääsi kouluun, koska hän antoi merkittävän lahjoituksen.  Hän kertoi tästä monille  matkustaville kavereilleen. Tuntui hyvältä, että voi taata lapselle koulunkäyntiä.

Aika kului nopeaan ja tuli uusi talvi. Rouva varasi matkan talveksi. Hän meni samalle rannikolle kuin edellisenä talvena. Tulihan siellä tehtyä hyvä työ, hän muistelee lahjoitustaan tytölle. Varmaan tytön vanhemmat ovat iloisia kun tytär voi olla koulussa.

Rouva tuli perille matkakohteeseen. Hän meni ekana iltana samaiselle rannalle istumaan aurinkotuoliin. Hyvä kirja ja iltapäivän aurinko ovat rouvalle asioita, jotka tuntuivat ihanalle. Rannalla liikkui lapsia, nuoria ja aikuisia. Veneitä ja kauniita rantaravintoloita. Puheen sorinaa ja vaahtopäisiä aaltoja. Merivesi oli niin lämmintä, että uidessa tuli melkein kuuma. Joku kävi myymässä banaaneja, ananaksia ja mansikoita. Rouva ostikin mansikoita yhden pienen muovirasian.

Rouva laittaa aurinkolasit silmille. Lämpö ja matkaväsymys saivat aikaan, että rouva torkahtaa. Kunnes yhtäkkiä kuuluu aivan vierestä. ”Give me money! I want go to school!” Rouvan torkahdus keskeytyy. Hän on ymmällään. Mitä ihmettä? Kuinka ihmeessä tuo tyttö, joka kerjää näyttää samalta kuin tyttö, jota hän avusti viime vuonna. Tarkemmin tyttöä katsottuaan rouva on aivan varma, että tyttö on sama.

Mikä meni pieleen? Miksei tyttö ole koulussa. Lyhyen keskustelun jälkeen selvivi, että tyttö ei ole ollut koulussa päivääkään.

Mitä tapahtui? Veikö joku ne rahat, jotka rouva antoi tytölle? Raha summa oli merkittävä.

On realismia, että aina kaikki rahat eivät välttämättä mene siihen mihin ne on tarkoitettu.  Tytön perhe tuskin laittaa tätä herttaista tyttöä kouluun, koska kerjääminen kannataa. Tuo tyttö toi suomalaisen rouvan antamana ison summan rahaa kotiin. Sillä ei kustannettu suinkaan koulutusta tytölle. Tytön kerjääminen olikin hyvin tuottoisaa perheelle. Perhe sai elantoa. Mutta perheelle ei tulisi kerjäämällä rahaa, jos tyttö olisi koulussa. Ehkä on niin, että niin kauan kuin tytön  kerjääminen kannattaa, ei tyttöä laiteta kouluun.

Suomalainen rouva oli pettynyt. Hänen silmäkulmaansa vierähti kyynel. Tytön opiskelusta ei ollut tietoakaan. Tämä tuntui rouvasta hyvin pahalta. Ja hän kun luuli koko vuoden ajan, että tyttö on koulussa. Rouva arvostaa sitä, että myös tytöt käyvät koulua.

Rouva mietti, mitä hän tekisi ja kuinka voisi auttaa. Hän päätti, ettei enää anna rahaa tytölle.

Seuraavana aamuna rouva kävi ostamassa koulutarvikkeita. Kaupoista löytyi kyniä ja vihkoja. Samalla pari kivaa uutta vaatekertaa. Vaatteet olivat tytön kokoa. Hän osti myös ruokaa. Hän vei tarvikkeet tytölle. Samalla hän antoi tytölle keksipakkauksen, jonka oli ostanut kaupasta. Hän halusi olla varmenpi, että avustus menee kohteeseen. Hän avasi keksipakkauksen ennenkuin antoi sen tytölle. Ihan vaan varmuuden vuoksi. Sen vuoksi, ettei sitä keksipakkausta kukaan myy eteenpäin ja vaihda rahaksi. Silloin tyttö jäisi takuulla ilman keksejä.

Jos jokaisella keksityllä tai tositapahtumiin osin perustuvalla tarinalla on opetus, niin kai sitten tälläkin. Olkoon se kysymys, että laitetaanko lapsi kouluun, jos lapsen kerjääminen on perheelle kannattavaa.

 

 

 

Jätä kommentti

*