Kesä on kotipuutarhassa värikkäintä aikaa. Heinäkuussa alkukesän kiireet helpottavat. On aika nauttia puutarhasta.

Värien sävyt tuntuvat vaihtelevan myös vuorokauden aikojen mukaan. Myös ilta-aikainen valo luo omaa kontrastiaan pihalla.  Nämä kuvat ovat lähinnä kaikki illalla otettuja.

Kuvassa monivuotinen kärhö. Kokeilin istuttaa sen kesäksi ruukkuun. Tämä kärhö näyttää viihtyvän hyvin ruukussa. Tosin tämä kesä on ollut suotuisa sille. Tummanpunaisen kärhön kanssa samassa ruukussa on valkoinen suurikukkaisempi kärhö, mutta sen kukinta väheni.  Syksyllä ajettelin kärhöt istuttaa lopullisemmalle paikalle maahan.

Jasmikkeen valkoiset kukat tuntuvat hehkuvan ilta-auringossa. Tuoksu on voimakas, mutta miellyttävä. Osa valkoisista kukista ovat jo karisseet valkeaksi matoksi pensaan juurelle. Menihän siinä muutama vuosi, ennenkuin kukinta oli hyvin runsasta. On yleensä parhaimmillaan kesä-heinäkuun vaihteessa.

Voimakkaan valloittavasti tuoksuu myös oheinen ruusu. Väri hentoisen  vaaleanpunainen. Ruusun lajikkeen nimestä en ole varma, mutta lajike on vanha. Korkeus noin puolitoista – kaksi  metriä. Kukat ovat kauniimpia, ellei kesä ole kovin sateinen. Kukinta pensaassa on oikeastaan vasta alkamassa.

Eräs mielikukistani on oheinen köynnös. Jo vuosia, vuosia vanha. Tarvitsee jonkinlaisen tuen, jotta se voi kasvaa parhaiten. Keväällä kuivan oloisista köynnöksen oksista työntyy vihertäviä lehtiä. Kukat kestävät viikkoja. Korkeutta reilusti, kivasti kasvaa vaikka puunrungolla, kun hiukan tukee tai sitoo.

Pionin kukinta on loppumassa. Kukka on mielenkiintoisen värinen, vaaleanpunaisen eri sävyjä. On totta, että kukka ei pidä siitä, että sitä siirrellään paikasta toiseen. Siirron jälkeen menee useita vuosia, kun se kukkii. On tullut kokeiltua.

Liilaan vivahtavan sävyisen angervon kukinta on parhaimmillaan. Mustilan hortensia vieressä vasta valmistelee kukintaansa. Hortensian kukinnat avautuvat suhteellisen hitaansti, mutta kestävät pitkään. Syyshortensia  ( ei kuvassa) ei vielä ole niin pitkällä kukintojensa kanssa.

Liilan sävyinen ajuruoho (jokin vanha lajike) on hienon sävyinen ilta-auringossa. Sen väri tuntuu henkuvan. Ajuruoho on helppo hoitaa. Se menestyy hyvin, kun maaperä on niukkaravinteinen. Minulla se on melkein pelkässä hiekassa, jossa on vain vähän multaa seassa. Kasvi kestää hyvin kuivuutta. On erinomainen puiden alla maanpeittokasvina. Voimakas, miellyttävä, jollain tavalla mausteisen tuoksuinen. Kasvaa mattomaisena noin 10-15 korkuisena. Kukkii heinäkuussa. Mutta myös lehdet ovat kauniita vihreitä, mattomaisia.

Lapinorvokki on käytännössä monivuotinen, jos sen laittaa talveksi esimerkiksi kellariin. Kukkii pitkään. Kukka intoutui voimakkaammin kukkimaan kuin aiemmin alkukesällä. Houkuttelee pölyttäjiä. Ihanteellinen ruukuissa.

Orvokit eivät pidä kovin sateisesta kesästä. Mutta myös todella kuuma kesä ei ole niiden mieleen. Nykyisin on kauniita ja monenlaisia sävyjä saatavilla. Kukintaa parantaa, kun poistaa lakastuneet kukat. Tämä kesä on ollut orvokkimyönteinen. Saa nähdä, kuinka käy, jos kovat  helteet jatkuvat. Jonakin vuonna olen leikannut orvikit kesken kesän aika matalaksi ja kukinta on alkanut uudelleen. Tänä vuonna en ole niin toiminut.

Perinteinen, vanhanajan akileija on mielestäni kaunis. Tuntuu, että sininen sävy menestyy ja valloittaa akilejoista eniten tilaa kukkapenkissä. Kukkii pitkään. Heinäkuun alussa parhaimmillaan. Siro kukka.

Tänä vuonna kokeilin gladioluksia ruukkuissa. Ilta-auringossa gladiolusten edessä olevat pelargoniat aloittavat kukintaansa. On mielenkiintoista odottaa, milloin gladiolukset kukkivat. Laitoin mukulat ruukkuihin suhteellisen myöhään.

Toki ruukussa voi kokeilla hyötykasvejakin. Tänä vuonna en laittanut yrttejä lainkaan avomaalle, vaan ruukkuun. Persilja näyttäisi voivan parhaiten.

Ruukkuun laitoin myös lajitelman erilaisia paprikoita(kuvassa) ja tomaatteja. Nyt parhaillaan kukkivat. Paprika rakastaa olla lämpöisellä seinustalla.

Hortensia on vasta näin pieni. Se oli talvella säilössä kellarissa. On jännittävää nähdä, ehtiikö se kukkia. Mutta on se ihan kiva, vaikka viherkasvina, ellei ehdi kukkimaan.

Heinäkuun illassa karviaisen raakileet vihreydessään. Pian nekin kypsyvät.

Omenavuosi vaikuttaa heinäkuussa suotuisalle. Varhaisimmissa lajikkeissa on jo mukavan kokoisia raakileita. Taidan kohtapuoleen leikata joitain puita. Kun leikkaa loppukesästä, niin uutta oksaa ei  kasva niin runsaasti kuin alkukesällä leikatessa. Ilta-auringossa vihreän eri sävyt korostuvat.

Heinäkuisen illan päätteeksi maistuu metsämansikat. Hyvä kasvi maanpeitekasvina puiden ja pensaiden alle. Jo metsämansikan tuoksu tuo mieleen lapuuden kesät ja metsämansikoiden voittamattoman maun.

Kyllä puutarhassa on mukavaa, vaikka se ei tunnu koskaan tulevan täysin valmiiksi!

Kotipuutarha on harrastajalleen ilo, jota kannattaa katsella eri vuoden- ja vuorokauden aikoina.

Suosittelen lämpimästi myös ottamaan kuvia puutarhasta. Niistä on iloa myös kylminä ja talvisina päivinä.