Kyykäärme, minä ja Juhannus

Juhannuspäivä oli lämmin. Oli mukavaa aikaa ulkoilla ja kävellä. Keltavihreät sandaalini tuntuivat juuri sopiville jalkineille. Aurinko kuumotti varpaissa. Ulkoillessa maaseutumaista tietä pitkin vilkuilin pikaisesti juuri ottamiani kesäkuvia puhelimestani. Pari kukkakuvaa ja muita vastaavia. Kiinnosti, kuinka ne kuvat olivat onnistuneet. Kun puhelinta tuijottaa hetkellisesti, voi katse muuhun herpaantua.

Ihan aiheesta puhutaan siitä, kuinka vaaratilanteita voi puhelinta käyttävälle jalankulkijalle tulla liikenteen seassa.

Vierelläni kävelijä huusi yllättäen: “Varo!” Tämä kommentti tulikin ihan viime hetkellä.  Seuraava askel olisi voinut olla varsin ikävä kokemus. Oli sekunnista kiinni, etten astunut kyykäärmeen päälle. Säikähdin. Onneksi selvisin säikähdyksellä. Lääkäriä ei tarvittu Juhannuspäivänä sen takia. Olisi ollut hyvin suuri todennäköisyys, että käärme olisi purrut.

Kyseinen käärme oli pienehkö. Kuuleman mukaan pienempi käärme tyhjentää myrkkyään reilummin kuin isompi ja kokeneempi käärme. Eli puremahan olisi voinut silloin olla vieläkin ikävämpi. Kuvassa oleva käärme ei liity tapaukseen. Sandaalit sen sijaan liittyvät.

sandaalit

Jälkeenpäin mielenkiinnosta katsoin netistä, millaisia ohjeita sieltä löytyisi kyyn puremasta. Hiukan yllätyin, että oikeastaan enemmän löytyi ohjeita lemmikin kyyn puremaan. Tuskin haittaisi ketään, vaikka ohjeita ja neuvoja löytyisi oman terveysaseman nettisivuiltakin.

Tosiasiassa voi olla vakava asia, jos kyy puree. Toiset voivat reagoita voimakkaammin kuin toiset.

Sen tästä ainakin opin, että eteensä kannattaa katsoa myös rauhallisilla teillä. Kyyn väritys on suojaava suojaväri maastossa.

Joskus tiellä vaarattomalta oksalta näyttävä asia voi ollakin auringossa lekotteleva käärme.

Jätä kommentti

*