Ruusutarina puutarhasta

Ruusu on eräs kukkien kuningatar kotipuutarhassa. Kukkana se on aina ajankohtainen, niin juhlissa kuin pihoillakin.  Kun valitsee puutarhaan muutaman hiukan eri aikoihin kukkivan lajikkeen, riittää komeita ruusunkukkia melko pitkän ajanjakson verran. Ruusun parhaita puolia ovat kauneus ja laaja värivalikoima.  Useat myös kukkivat juhlallisesti pitkään.

Pidän siitä, että ruusut yleensä kestävät tilapäisesti kuivuuttakin melko hyvin.

Ainut huonompi puoli näissä kukkien kaunottarissa ovat piikit. Yllä olevassa kuvassa on juhannusruusu. Kaunis ja hurmaavan tuoksuinen, mutta todella piikikäs. Se on totta, että useista lajikkeista tuntuu saavan melko helposti puutarhatyön tuoksinassa piikkejä käsiinsä. Tosin piikkejä voi vältellä paksuilla nahkahanskoilla työskenneltäessä. Vaikkapa sellaisilla hiukan pitempivartisilla, joita käytetään esimerkiksi hitsaustöissäkin.

Tämä kuva, kuten nämä muutkin ovat pihaltani.

Tänä vuonna juhannusruusu oli parhaassa kukinnassaan noin pari viikkoa sitten. Mutta kukintoja on auennut vieläkin, vaikka Juhannus oli jo noin kuukausi sitten. Pensas on helppo kasvattaa ja yleensä onnistuu kukkimaan. Tekee paljon juurelle juurivesoja, joista saa helposti lisää uusia pensaita. Hyvä puoli on myös todella hyvä talvenkestävyys.

Tästä yläkuvan ruususta pidän erityisen paljon. Sain sen vuosia sitten työkaveriltani. Kukinto on voimakastuoksuinen, pionimainen ja heleän vaaleanpunainen. Kukinnon halkaisija on alle viisi senttimetriä. Kukkii runsaasti. Pensaan korkeus on vain reilut puolisen metriä. Tekee sivulle versoja, mutta ei kovin paljon. Hyvin hillittykasvuinen ja sirorakenteinen pensas. Ainut huono puoli on mielestäni se, että sateisena kesinä kukat pilaantuvat herkästi. Ruusun oikeasta lajikenimikkeestä en ole varma. Sitä olen kuullut sanottavan ainakin kartanoruusuksi.

Pidän runkoruusuista. Hankin niitä joskun puutarhamyymälästä todella edullisesti, kun ne eivät olleet kukalla ja olivat varsin vaatimattoman näköisiä. Se oli todella onnistunut ostos. Ne höystyivät kesän aikana oikein kauniiksi.

Runkoruusut ovat talvehtineet todella hyvin kellarissa. Ulkona ne eivät menesty ainakaan näillä korkeuksilla talven yli. Vuosi vuodelta niistä on tullut hieman suurempia ja niitä voi hiukan leikatakin keväällä. Ja kannattaakin leikata. Yläkuvassa tumman punainen runkoruusu aloittelee kukintoaan. Vaikka runkoruusun varsi on tukevahkon oloinen, se kannattaa silti tukea tukikepillä. Ainakin jos nuppuja näyttäisi tulevan runsaasti.

Tämä keltainen runkoruusu on mielestäni melko vekkuli lajike. Nupulla oleva kukinto on perinteisen ruusun näköinen. Kun kukinta on jo pitemmällä, kukka vaalenee ja on ihan erilainen. Ennen kuin kukka alkaa karistaa, tulee siihen vienoa vaaleanpunaista sävyä joukkoon. Kukinto on todella runsas ja kukkii pitkän aikaa. Olen huomannut, että runkoruusut menestyvät vähällä lannoituksella. Yleensä laitan hiukan lannoitetta vain siinä vaiheessa kun istutan ne ruukkuihin.

Punainen ruusu aloittelee tämän vuoden kukintaansa ja alemmassa kuvassa  ( kuva muutaman vuoden takaa) kukinta on jo parhaimmillaan.

Jos on tullut hankkineeksi useita runkoruusuja, kannattaa ne ihan varmuden vuoksi merkata jotenkin talvisäilytyksen aikana. Keväällä ne kaikki näyttävät melko samoilta.

Värikäs muovipinnoitettu  sähköjohdon pätkä on siihen varsin hyvä. Itse asiassa en ole niitä runko alareunaan laittamiani johdon pätkiä poistanut edes kesäksi. Ja johdon pätkiä löytyy monissa väreissä. Siellä ne ovat piilossa mullan peitossa ja valmiina syksyä varten.

Yläkuvan punertava runkoruusun lajike loistaa värikkäänä. Todella erottuva väri, mutta se ei kuitenkaan tule valokuvassa niin aidosti esille. Minusta kukan väri on kiva, jos sen väri korostuu hämärässä valaistuksessa. Tämä sävy tuntuu tekevän juuri näin.

Tämä kahden ruukun kuva on parin vuoden takaa. Kesä on jo pidemmällä ja runkoruusujen kukinta pitemmällä menossa. Runkoruusun juurelle sopii vaikka samettiruusu. Ja miksei vaikka orvokkikin. Tai jokin matalakasvuinen ruusulajike, kuten alapuolella olevassa kuvassa.

Pensaslajike yläkuvassa on kauniin roosakukintainen keltaisella keskustalla. Varret ovat todella piikikkäitä. Ruusu  tekee juurivesoja. Kukkii runsaasti  ja korkeus on noin metrin. Kukkien väri näyttää kauniilta männyn runkoa vasten. Harmillisesti kukinto ei kestä kovinkaan kauaa. Helppohoitoinen ja ei oikeastaan vaadi edes leikkausta. Lehdet ovat kauniin vihreät. Lajike ei kuitenkaan ole kurttulehtiruusu, vaikka se hiukan samalta näyttääkin.

Tämä hempeän värinen ruusu tekee vain muutamia kukkia, mutta ne ovat aika kauniita. Korkeus noin metrin. Lehdet ovat hempeän vaaleanvihreitä.

Toiset ruusut tekevät syksyllä marjoja. Joskus niissä riittää väriloistoa myöhään pakkasiin saakka. Joidenkin lajikkeiden marjoja voidaan hyötykäyttää.  C-vitamiinipitoisuus voi olla korkea ja maku mukava. Tietenkin lajikkeen sopivuus kannattaa varmistaa, ennenkuin ryhtyy marjoja hyödyntämään.

Näille näyttää ruusujen oksat maistuvan. Piikit eivät näytä haittaavan. Jopa piikikästä juhannusruusua voivat jänikset pureskella. Voisi luulla, että ruusun piikit pistelisivät pureskellessa. Joskus kannattaa miettiä  ruusujen suojaamista jäniksiä vastaan.

Yllä olevat kuvat ovat otettu ihan hetki sitten. Vanha ruusulajike, jonka taimen olen saanut eräästä vanhasta pihasta. Kasvaa noin puolitoista tai kaksi metriä korkeaksi. Tämän kesän ensimmäiset kukat ovat juuri auenneet ja nuput aukeavat kohta. Lajike ei näytä pitävän runsaasta sateesta. Lajikkeeseen tulee helposti kirvoja. Mutta pensas on varsin kauniin muotoinen laskeutuvine ja kaareutuvine oksineen. Ruusun viereen sopii kivasti vaikka kuvassa oleva vaalea jasmike.

Ruusujen kasvattaminen on kivaa. Lajikkeita on paljon ja talvenkestävyys vaihtelee.

Onnistuessaan ruusun kukinta on vaivan arvoinen ja palkitsee kasvattajansa hyvällä mielellä.  Samalla se ilahduttaa myös muitakin. Ruusuista kesää!

 

 

Jätä kommentti

*